Inhoan viimeisiä lomapäiviä.

Et ole työkunnossa jos sinulla on tuollaisia oireita.

Ota aikuinen ihminen itseäsi niskasta kiinni. Kyllä meistä jokainen on mielummin lomalla kuin töissä.

Mulla myös loppuu loma tällä viikolla ja ihan reippain mielin olen töihin palaamassa maanantaina.

Kerrankin ei ole koko loman aikana tullut vilkaistuakaan sähköpostia tai intranetiä vaikka useampana aikaisempana vuonna olen niitä silloin tällöin ajankulukseni selannut.

Ei auta muuta kuin vaihtaa työpaikkaa, tai kokonaan ammattia.

Itse opiskelin lastenhoitajaksi, mutta tein palkallista työtä lopulta vain 6kk ja se riitti.

Jos ei ole itse ollut töissä päiväkodissa niin ei pysty täysin ymmärtämään sitä stressin ja rasituksen määrää.

Menikö koko loma murehtiessa?

Vierailija kirjoitti:

Et ole työkunnossa jos sinulla on tuollaisia oireita.

Höpö höpö. Ihan normaaleja fiiliksiä. Jos noilla perusteilla alettaisiin saikkua kirjoittelemaan, yli puolet olisi pois. Terveisin hoitoala. Tämä on raakaa ja kovaa duunia, jossa psyyke on koetuksella. Ei näpytellä läppäriä missään ilmastoidussa toimistossa, vaan pyöritään niiden hoidettavien seassa ja kuunnellaan sitä kärsimystä aliresursseilla. 

Onneksi ei ole lomaa niin ei pääse inhoamaan lomapäiviä.

Vaihdoin alaa aikuisena ja nyt olen tehnyt 14 vuotta työtä, josta pidän todella paljon. Pidin nyt kesällä lomaa kaksi viikkoa ja olin oikeastaan jo 1,5 viikon loman jälkeen ihan valmis ja innoissani menemään takaisin töihin.

En siis oikein ymmärrä ihmisiä, jotka vain valittavat ja eivöt tee mitää muutoksia, vaikka kuinka ahdistaisi. Ihan itse se pitää muutokset tehdä ja muita ei voi aina syyttää, jos itsellä on paha olla.

Hyvä työnohjaaja olisi auttanut purkamaan tunnelmia jo ennen lomia. Muista AP, että oma terveys on tärkeintä.

Kyllä näitä valittajia riittää

Vierailija kirjoitti:

Hyvä työnohjaaja olisi auttanut purkamaan tunnelmia jo ennen lomia. Muista AP, että oma terveys on tärkeintä.

Mitä!! Ollaanko siellä työpaikalla töissä vai hoidossa

Varmasti monelle tuttu tilanne. Itse mietin aina lomalla jonkun uuden, kivan jutun, jonka hankin/teen kun työ taas alkaa. Voi olla uusi, kauan odotettu tavara/vaate, mukavan ihmisen tapaaminen, harrastus, teatteri, ooppera yms. Sellainen, jota oli kiva odottaa. Laitoin loman lopulla kotini erityisen kauniiksi ja siistiksi.Esim. kaunis kukka tai uusi, ihana aamukahvikuppi teki aamuista paljon mukavempia. Järjestin erityisesti ensimmäiseksi työpäiväksi jonkin virkistävän menon. Sitä oli sitten kiva odottaa niin, että se ensimmäinen työpäivä ja sen odotus tuntui paljon helpommalta, jopa mukavalta kun odotti iltaa. Nyt olen eläkkeellä ja joka päiväksi mahdollisuus suunnitella jotain virkistävää. Tietysti varallisuus, terveys yms. huomioon ottaen.

Kokeiles AP sellaista, että kirjoita kaikki työhuolet nyt kerralla paperille ja mielellään niin, että pinnistelet niin kovasti, että kaikki tulee varmasti pois. Sitten kun ei tule enää mitään niin vasta 24 tunnin kuluttua on lupa märehtiä työjuttuja seuraavan kerran uudelleen ja lisätä listalle tavaraa. Tuolla menetelmällä huoliajalle löytyy paikka päivässä ja muuna aikana voi tehdä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Menikö koko loma murehtiessa?

Ja

Jossakin määrin kyllä, mutta lähinnä tämä viimeinen viikko, tosin jo viimevkolla alkoi takaraivossa tykyttämään ajatus siitä, että alkaa loma loppumaan.

Ap

Täytyä lottokuponki ja vedä känni joka perjantai. Se on normaali suomalainen tapa selvitytyä.

Täällä taas tuntuu, että loma alkaa, kun pääsee jatkamaan etätöitä 3v. palatessa päiväkotiin. Huh, miten rankkaa tämä lomailu onkaan.. Että ymmärrän kyllä, riippuu työstä mitä tekee.

Aloitukseni oli vain pintaraapaisu, voin huonosti, välillä hieman paremmin ja tällainen olo ollut jo vuosikausia. Mutta koska velvollisuudentunne ja jonkinlainen häpeä on niin suurta niin olen vain pakertanut kaikki vuodet menemään. En tälläkään hetkellä käsitä kuinka voisin jäädä vaikkapa töistä sairauslomalle ja tehdä pomolle tiettäväksi miten paskasti enimmäkseen voin.

Mieliala testin mukaan joka minulle on työterveydessä muutama vuosi sitten tehty niin olin masentunut, nyt tuli vakavan masennuksen pisteet. Sitä vain mietin miten sekaisin ihmisen pitää olla, että on silti arjessa toimiva yksilö?!

Tämä koko pakka on niin monen osatekijän summa etten laskuissa pysy eikä tässä auta ainakaan omat kokemukseni jo lapsena eikä se kuinka näköalattomaksi koen tilanteeni, en näe tähän mitään ulospääsyä, ammatillisestikaan.

Ap

Miettikääpä miten Suomelle olisi käynyt sotien jälkeen jälleenrakennusvuosina jos tämä nykyinen nössösukupolvi olisi ollut puikoissa?! Sitä saattanan valituksen ja saikuttamisen määrää. Kyllä olisi Suomi häipynyt maailmankartalta.

Sota-ajasta ennen edes viitsi kirjoittaa, hävitty päivässä olisi sota.

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä miten Suomelle olisi käynyt sotien jälkeen jälleenrakennusvuosina jos tämä nykyinen nössösukupolvi olisi ollut puikoissa?! Sitä saattanan valituksen ja saikuttamisen määrää. Kyllä olisi Suomi häipynyt maailmankartalta.

Sota-ajasta ennen edes viitsi kirjoittaa, hävitty päivässä olisi sota.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Aloitukseni oli vain pintaraapaisu, voin huonosti, välillä hieman paremmin ja tällainen olo ollut jo vuosikausia. Mutta koska velvollisuudentunne ja jonkinlainen häpeä on niin suurta niin olen vain pakertanut kaikki vuodet menemään. En tälläkään hetkellä käsitä kuinka voisin jäädä vaikkapa töistä sairauslomalle ja tehdä pomolle tiettäväksi miten paskasti enimmäkseen voin.

Mieliala testin mukaan joka minulle on työterveydessä muutama vuosi sitten tehty niin olin masentunut, nyt tuli vakavan masennuksen pisteet. Sitä vain mietin miten sekaisin ihmisen pitää olla, että on silti arjessa toimiva yksilö?!

Tämä koko pakka on niin monen osatekijän summa etten laskuissa pysy eikä tässä auta ainakaan omat kokemukseni jo lapsena eikä se kuinka näköalattomaksi koen tilanteeni, en näe tähän mitään ulospääsyä, ammatillisestikaan.

Ap

Hei ap, olen nro 12. Kirjoitettuani kommentin ajattelin heti, että sen ajatteleminen tuntuu sinusta tällä hetkellä ehkä liian vaativalta. Jos jaksat, niin kuulisin mielelläni mielipiteesi, on se sitten mikä tahansa. Aika syvältä masentuneisuutesi tuntuu. En ole lääkäri mutta psykiatrian erik.sairaanhoitaja. Nyt siis eläkkeellä. En pysty tässä neuvomaan muuta kuin sen, että yritä kaikin mahdollisin keinoin ja mitä tietä tahansa päästä tarpeeksi pitkälle sairaslomalle ja hoitoon. Parempivointisena jaksat miettiä tulevaisuutta, elämäntilannettasi ja työtäsi uudella tavalla. Ja löytää ehkä hedelmällisiä ratkaisuja. Kaikkea hyvää!