Kertokaa, että mitä minulta tulee puuttuumaan, jos en koskaan rakastu eikä kukaan rakastu minuun?

Paljon sydänsuruja.

Tunne itsesi menettämisestä, ärsyyntyminen kumppanin huonoihin tapoihin, jos kumppani on narsisti, niin käsittänätön itsesi syyttely ja pompotettavana oleminen, kumppanin palvelijana oleminen, kumppanin mieliksi seksiin suostuminen, sydänsurut.

Ei kerrassaan mitään.

Melko varmasti jokainen ihminen haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Sehän ihmisen paras tuntemus. Ilman rakkautta elämä on kyllä aika vajavaista; itse en pystyisi siihen ......

Riippuu siitäkin onko tunteet vai muututko kylmäksi kalaksi.

https://medium.com/be-open/you-are-not-his-therapist-ed19123420da

Hermoromahdus ja sairaalajakso.

Miksi menettäisit mitään asiassa jota et kaipaa. 

Minä en ole koskaan ollut rakastunut eikä minua ole rakastanut kukaan. En edes tiedä minkälainen tunne se on, ja siksi sitä en edes kaipaa.

Silti en ole kylmä ihminen. Itse asiassa haluan aina kaikille pelkästään hyvää, ja usein jopa naiivisti uskon aina ensin hyvää jokaisesta.  Olen erittäin positiivinen ja lasi on aina puoleksi täynnä kuten sanotaan.

Olen ihmissuhdetyössä jossa joudun hyvinkin lähelle erilaisia ja eri ikäisiä ihmisiä niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Pystyn syvään myötätuntoon ja empatiaan. Pystyn myös ulkoistamaan kohtaamani asiat niin etten jää niihin kiinni. En tuo kotiini työasioita oli ne sitten minkälaisia tahansa.

Ystävyyteen kykenen, mutta en koe ystäviksi ihmisiä joiden kanssa ei ole syvempää henkistä yhteyttä joten aitoja ystäviä minulla on vain kaksi. Muut ovat sitten kavereita ja tuttavia. Pidän heistä totta kai ja he ovat minulle tärkeitä.

Parisuhteeseen en ole koskaan lähtenyt koska en pysty antamaan kenellekään sitä mitä parisuhteessa kai edellytetään olevan. Tosin en usko siihenkään että aitoa rakkautta löytyy vain hyvin harvoissa, avioerolukuja katsellessa ja ihmisten kommentteja ja juttuja kuullessa.

Niin paljon vihaa ja katkeruutta on ihmisten elämä täynnä, kyllä kuvitelmat karisevat kun näitä kuuntelee ja katselee.

Joten ap, minun mielestäni et menetä yhtään mitään. Eri asia olisi jos oikeasti ja aidosti kaipaisit rakkautta etkä sitä saisi.

N 37

Tuskin mitään. Rakastaa voi moniakin asioita ilman mitään rakastumiskokemuksia. Mulla on nuorena yksi sellainen rakastumiskokemus ja se oli vähän kuin lievä psykoosi. Se oli omalla tavallaan huumaavaa kuin joku päihde, mutta minusta tuli sen myötä joksikin aikaa täysin välinpitämätön kaikkea muuta kuin sitä miestä kohtaan, mikä ei ollut tervettä. Esim. koirani, jotka olin aina hoitanut hyvin, jäi huonolle pidolle koska minun oli pakko saada mennä yhdessä rakastettuni kanssa, samoin en huolehtinut omista tarpeistani vaan olin valmis uhraamaan kaiken miehelle. Lopetin kasvissyönnin, muutin elokuva- ja kirjamakuani häntä vastaavaksi, samoin vaate- ja meikkityyli hänen maun mukaan jne. Paska olo siitä vaan lopulta tuli, krapula pitkästä humalasta. Eikä se suhde ollut kiihkeästä alusta huolimatta edes koskaan kummoinen sen jälkeen kun lopetin rakastumishuumassani uhrautumisen.

Aviomieheeni taas en koskaan sillä lailla tulisesti rakastunut, vaan rauhallisesti kaveruuden kautta päädyttiin suhteeseen. Ihan täysissä järjissä molemmat koko ajan, harkintakyky tallella. Rakastan häntä silti syvästi, myös romanttisesti. Eli romanttinen rakkaus ei välttämättä puutu jos ei rakastu.