Millainen on teidän tyypillinen riita? Miten alkaa, miten loppuu?

Akka kiukuttelee jostain, lähden siksi aikaa muualle kun en jaksa sellaista katsella.

Tiukkaa palautetta ja kritiikkiä muutama lause, pyrkimyksenä pysyä asiassa ja kohtuudessa. Sitten vetäytyminen omiin oloihin ja puuhiin, miettimään samalla asioita. Sen jälkeen vuorovaikutus jatkuu yleensä normaalina.

Pitkän suhteen yksi arvokkaimpia asioita on palautteen antamisen ja saamisen mahdollisuus, joskus hyvinkin suoraan. Mikäs sen kehittävämpää kuin ajoittainen palaute- ja kehityskeskustelu :)

Riitelyn tulee kuitenkin pysyä turvallisena, ilman henkilökohtaista vyön alle iskemistä tai erouhkailuja.

Exän kanssa ne oli yleensä jotain salama kirkkaalta taivaalta-tyyppisiä ja pahimmillaan eskaloitui väkivaltaan. Ihan pikkujuttuja, jista sitten iso ruma riita

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Kenestä tää rouva puhuu? Joku Arsi N.T.?

Varmaan useimmiten lähtee siitä että mies sanoo jotenkin tympeästi.

"Et sitten noitakaan saanut tiskattua", tai kuten tänään käski lähtöä tehdessään lakaista lattiat. En luvannut, joten lakaisi itse, ja oven suusta huuteli että "laskosta pyykit, jos viitsit. Ja vaihda lakanat, jos ehdit."

Tämä on tietysti v***ua, tarkoittaa että "jos viitsit tehdä mitään kun roikut vain netissä".

Minä suunnittelen taas lähtöä. Tosin pystyn vasta kun saan rahaa, toivottavasti en anna taas anteeksi ennen sitä.

Yleensä mies töppää jotenkin: valehtelee, sanoo pahasti tms mikä loukkaa minua. Tähän reagoin tietenkin koska epäkunnioittava käyttäytyminen ei ole ok (sanon esimerkiksi täysin asiallisesti, että minusta tuntuu pahalta), mistä mies puolestaan pistää hirveät puolustukset päälle ja on entistä ilkeämpi. Lopputulos: mies EI pyydä anteeksi, minua sattuu ja mies esittää kuin mitään ei olisi tapahtunut.

En käsitä, miten miehen mielestä se on ookoo että hän huutaa minulle turpa kiinni, kun minulla taas ei ole oikeutta sanoa esimerkiksi sitä, että hänen valehtelunsa syö luottamustani häntä kohtaan. En tiedä, miehelle tuntuu olevan kaikista loukkaavinta se, ettei omalle vaimolle "saa" olla ilkeä. En ikinä olisi uskonut kun naimisiin menimme, että mies on oikeasti tuollainen.

N30

Yksin asumisessa ja yksinäisyydessä iso etu:Yksin en voi riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Akka kiukuttelee jostain, lähden siksi aikaa muualle kun en jaksa sellaista katsella.

Sama juttu. Näin käy etenkin kuukautisten aikaan.

En tod halua jäädä katselemaan sitä vaan hakeudun parempaan seuraan.

Minun tekemisillä tai sabomisilla ei ole mitään merkitystä sille tuleeko näitä kiukkukohtauksia

Ollaan oltu kohta 20 vuotta yhdessä. Nykyisin riidat on sellaista jänkätystä vaan. Osin huumorin varjolla, osin takana voi olla joskus joku totuuden siemen. Sivustaseuraaja voisi joskus luulla että välit on huonot ja riitaisat mutta se on vain sellaista keskinäistä "piruilua" ihan hyvässä hengessä.

Ongelman ydin on se että mies ei ota välillä kontaktia tai kuuntele. Minä sitten saatan kyllästyä siihen ja möksähtää.

Ei miestä, ei riitaa. Ihanaa!😊

22 vuoden aikana ei ole kehittynyt mitään tyypillistä riitaa.

Väsyneenä ärsyttää kun toinen ei lue ajatuksia ja tee niinkuin ajattelen homman hoidettavan. Joskus siitä tulee ärähdettyä mutta useimmin ymmärtää pitää suunsa supussa. Toinen ärsyttävyys on sitten ne asiat jotka mies aina tekee omalla tavallaan ja siten aiheuttaa lisää vaivaa. Olen lopulta kieltänt koskemasta mun ja teinin pyykkeihin sekä täyttämästä mun auton pissapoikaa.

Mies mokaa ja huudan kuin hyeena. Lopuksi kirjoitan avautumisen vauva palstalle ja kaikki kehottaa ottamaan lapset mukaan ja muuttamaan kaupungin vuokra-asuntoon.

Illalla kirjoitan tekstarin, että kaverinikin mielestä olet narsisti, vaikka en ole puhunut kaverille.

Mies on jotenkin ilkeä/välinpitämätön ja minä pahoitan mieleni, kiukuttelen ja mies joko pyytää anteeksi tai minä eroan :D Yleensä parin päivän itsekseen olo on palauttanut energiat ja olen palannut miehen luo.

Syy on melkein aina mun laihdutus repsahdus.

Muut perheessä syö kaikkea hyvää, mitä minä en saa syödä. Suutun. Sitten minäkin sorrun ja mökötän.

Lopulta lepyn, ja alan ahmimaan. Mies on tyytyväinen kun minäkin olen tyytyväinen.

N37 162cm 100kg

Ei ole tullut koskaan riitaa. Jos loukkaannun jostain, olen ihan hiljaa, lähden pois yksin itkemään. Tai vaikka ulos kävelemään. Kun puoliso huomaa katoamiseni, hän tulee perässä ja halaa.

Kaikki päätökset tehdään matemaattisesti paperille. Kumpikin antaa ideoille pisteitä ja perusteluja. Siinä tulee ruodittua asioita moneen kertaan ja aina on löytynyt yhteinen sävel. Ei olla koskaan vastakkain, vaan hakemassa yhteistä hyvää.

Tärkeintä on osata kuunnella toista. Ihminen haluaa tulla kuulluksi. Kaikenlaista vallan käyttöä on kartettava. Luottamus luo rakkautta, sekä kunnioitusta.

Meillä on muutamankin tyyppisiä riitoja - yksi sellainen, että minua kaivelee jokin, josta sanon sitten joko huumorilla/sarkastisesti ja jos mies jo valmiiksi huonolla tuulella, niin alkaa sanoa pahasti takaisin, kun et sinäkään sitä ja tätä. Sitten puhuu kuin ruuneperi ja lopulta minua harmittaa, että edes sanoin mitään. Nykyään yritän sanoa asioista, kun huomaan, että mies ei ole jo valmiiksi ärtynyt. Joskus taas alan sanoa vastaan ja pakotan miehen kuuntelemaan myös minun näkökulmaa. Sitten väitellään, mutta päästään ehkä jopa jotenkin eteenpäin. Meillä ongelma se, että minä helposti otan negatiiiviset jutut sisääni ja sitten kuittailen sarkastisesti ja mies on verbaalisesti tosi taitava ja huono antamaan periksi/pyytämään anteeksi. Pariterapia on onneksi vähän auttanut, mutta välillä mietin, että ollaan kyllä jossain asioissa todella huono vastinpari. Mies hermostuu noin kerran viikossa siitä, ettei koti ole siivossa, ja ärjyy hetken - en oikein enää tiedä mitä sanoisin, yritän korjata jälkiä enemmän ja hänkin korjaa, mutta kompromissia ei oikein tunnu löytyvän.