Miten päästä yli jätetyksi tulemisen pelosta?

Seurustelin viisi vuotta sitten vajaan vuoden miehen kanssa, jonka kanssa päätimme sitten muuttaa yhteen. Irtisanoin asuntoni, kerroin tietenkin ystävilleni ja perheelleni ja odotin muuttoa innolla toiselle paikkakunnalle. Viikkoa ennen muuttopäivää hän ei yhtäkkiä vastannut puhelimeen eikä viesteihin. Se ei ollut hänen tapaistaan, joten aloin tietenkin aavistella, että jotain ikävää on tulossa. No, kun sain hänet viimein kiinni, hän ilmoitti, ettei halua muuttaa yhteen eikä jatkaa suhdettamme. "Asunnottomaksi" jääminen ei ollut edes nöyryyttävin osuus, vaan se, kun jouduin kertomaan läheisilleni, ettemme muutakaan yhteen, kun olin suhteesta puhunut paljon ja ollut siitä innoissani. Ehkä ihmiset ymmärsivät, mutta minua tuo nöyryytys kalvaa edelleen. Jouduin myös muuttamaan äitini luokse 32-vuotiaana siihen asti, että löysin itselleni uuden asunnon. Näin jälkikäteen ajatellen tunsin ehkä miehessä epäröintiä, mutta en tiedä. Naurettavinta on se, että hän itse ehdotti yhteenmuuttoa.

Järjellä ymmärrän, että tuosta on jäänyt jokin pelko. Seurustelen nyt ensimmäistä kertaa tuon tapauksen jälkeen, ja olemme olleet yhdessä puoli vuotta. Puhetta yhteenmuutosta tai muustakaan ei ole, mutta en pääse yli pelosta, että jossain vaiheessa hän vain ilmoittaa puhelimessa, että tämä oli tässä. Asumme eri paikkakunnilla, joten näemme lähinnä viikonloppuisin. Se on sopinut ihan hyvin, mutta joka viikkoinen erossaoleminen pelottaa ja raastaa ihan hirveästi. Vaikka suhde alkaa olla jo kohtuullisen vakiintunut eikä minulla ole mitään syytä epäillä miestä, niin silti tuo edellinen suhde kummittelee.

Pelkään, että pilaan tämän suhteen tällä epävarmuudella.