Onko todennäköistä, että hyväksikäytetty henkilö jättäisi omat lapset hoitoon hyväksikäyttöön osallistuneen luo?

Kuulostaa oudolta.

Kaikki on mahdollista. Ehkä hän on vielä epävarma muistoistaan ja sen takia ns. uskaltaa jättää lapsensa hoitoon tämän henkilön luokse. Tai sitten jotenkin alitajuisesti ajattelee, että jos lapsille kävisi jotain ikävää hoidossa, niin se olisi todiste siitä, että hän on kokenut samaa lapsena.

Ei sitä koskaan tiedä, miten ihmisen mieli toimii, varsinkin jos on traumatisoitunut henkilö kyseessä.

Tuollaisessa tilanteessa mieli menee niin solmuun ettei voi sanoa miten käyttäytyy. Voi ajatella että on itse jotenkin aiheuttanut sen, mutta omat lapset ei tee sitä. Tai uskoa että tekijä on jo ymmärtänyt tehneensä väärin eikä enää tee niin. Omat vanhempani ovat alkoholisteja, mutta silti lapsellisesti kuvittelin että eivät joisi minun lasten läsnäollessa, vaikka joivat silloin kun minä olin lapsi. Sitä haluaa uskoa siihen vähäänkin hyvään mitä toisessa on.

Hyviä pointteja, kiitos.

Lähinnä vaan mietitytti kun käsittääkseni terapeutilla oli aika iso merkitys siihen, että näitä muistoja alkoi tulla pintaan, että onko kuitenkin mahdollista että kyse olisi valemuistoista. Mutta kuten sanoin, asia ei minulle sinänsä kuulu eikä minun onneksi tarvitse siihen ottaa mitään kantaa tai puuttua muutenkaan.

Ehkä hän ajattelee, että jos ei veisi lapsiaan tuonne hoitoon, niin hän joutuisi oikeasti kohtaamaan ja käsittelemään nuo muistonsa. Niin kauan kuin hän jatkaa normaalisti, niin muistot voi yrittää painaa takaisin alitajuntaan.

Tuo ei tietenkään ole laisinkaan vastuullista vanhemmuutta, mutta ehkä hän ei parempaan pysty. Jos olisin ap, niin tekisin kyllä lasun noista lapsista silläkin uhalla, että tämän kyseisen henkilön muistot saattavat olla virheellisiä. Lasten turvallisuus menee kuitenkin kaiken edelle.

Me olemme näissä asioissa vielä täysin lapsen kengissä koska meiltä on puuttunut kulttuuri jossa uhria kuunneltaisiin.

Me olemme hyvin pitkälti ulkopuolelta määritelleet sen kuinka esimerkiksi raiskauksen uhrin 'tulee käyttäytyä'. Aloitus lähtee samasta oletuksesta. Miten (mahdollisen) uhrin tulisi käyttäytyä jotta hänen kokemuksesansa olisi totta.

Mä uskon, että lapsena hyväksikäytetty voisi helpostikin viedä omat lapsensa hyväksikäyttäjälle hoitoon. Ainakin niin kauan kun asian prosessointi on kesken. Tuollaisessa ympäristössä kasvanut en ymmärrä välttämättä samalla tavalla, että on kasvanut sairaassa ympäristössä.

Oli teillä tilanne mikä hyvänsä niin varmasti nyt olisi ulkopuolisen auttaa sen verran, ettei niitä lapsenlapsia myös hyväksikäytetä. Ja opettakaa pienille lapsille turvataitoja. Pimppi, pippeli ja pylly on yksityisaluetta ja aina pitää kertoa äidille/isille jos joku niihin koskee tai niitä esittelee. Äidin ja isin kanssa ei ole salaisuuksia vaikka joku vaatisi pitämään salaisuuden.

Henkilö joka on pahoinpidellyt henkisesti/fyysisesti/seksuaalisesti ei ole hyvä ihminen hoitamaan lapsia.

Sillä ei ole mitään väliä onko kyseessä veli, eno, äiti, sisko, isä, kummi tai muu vastaava lähipiiriin kuuluva.

Itselläni on kokemusta siitä, että itsekin insesti uhri vei toistuvasti rahaa vastaan "hoitoon" isovanhemmille. Tiesi siis mitä siellä tapahtuu, mutta selitti vaan apua pyytelevälle lapselleen, miten tarvitsee niitä rahoja välttämättä ja mentävä on. Vika on lapsessa kun on niin järkyttynyt. Itse en muuten ikinä antaisi kenenkään h-käyttää lastani.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kokemusta siitä, että itsekin insesti uhri vei toistuvasti rahaa vastaan "hoitoon" isovanhemmille. Tiesi siis mitä siellä tapahtuu, mutta selitti vaan apua pyytelevälle lapselleen, miten tarvitsee niitä rahoja välttämättä ja mentävä on. Vika on lapsessa kun on niin järkyttynyt. Itse en muuten ikinä antaisi kenenkään h-käyttää lastani.

Rivien välistä olen lukevinani, että sinä olit tuo lapsi, jota vietiin hoitoon. Jos näin on, niin lämmin halaus, olen tosi pahoillani puolestasi.

Sano ettei vie lapsia sinne hoitoon. Estä se. Jos se on valemuisto, niin silti varmuuden päälle toimitaan. Ja onko lapsille jo tapahtunut jotain?

Kuvittelee, että hänessä itsessään on se syy, miksi joutui hyväksikäytön uhriksi, joten ei usko lapsilleen käyvän sanoin. Lapsisahan ei ole sitä "vikaa", mikä hänessä itsessään on.

Ap tarkentaa sen verran, että tämä hyväksikäytön muistaminen on tapahtunut jo vuosia sitten, ennen henkilön omien lasten syntymää.

Mutta joo, ymmärrän että traumatisoitunut mieli voi toimia eri tavalla kuin mitä tällainen tavis ajattelee, ja hyvä kun annoitte uusia näkökulmia.

Minun ukki käytti hyväksi äitiäni ja tätiäni heidän ollessaan pieni. Mummo katsoi asiaa sormien läpi eikä puuttunut tai estänyt. Tästä huolimatta minä ja siskoni oltiin lapsina usein mummolassa yökylässä. Täti ei ikinä päästänyt tyttöjään mummolaan yöksi. Kysyin joskus äidiltäni miksi näin, miksi päästi meidät sinne?

Hän sanoi että olihan mummo siellä vahtimassa. Kysyi että auttoikos hän sinua silloin kun olit pieni, sanoi että ei auttanut. Niinpä. Ihmismieli on kummallinen.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä vaan mietitytti kun käsittääkseni terapeutilla oli aika iso merkitys siihen, että näitä muistoja alkoi tulla pintaan, että onko kuitenkin mahdollista että kyse olisi valemuistoista. Mutta kuten sanoin, asia ei minulle sinänsä kuulu eikä minun onneksi tarvitse siihen ottaa mitään kantaa tai puuttua muutenkaan.

Minua henk.koht on aina mietityttänyt tuo valemuistojuttu.

Itse kokemusasiantuntijana tiedän tasan tarkkaan mitä on tapahtunut vaikka tarkkoja muistoja ei olekaan, vain hetkellisiä kuvia ja välähdyksiä, ruumiillisia tuntemuksia, paniikinomaista inhoa ja pakokauhua tiettyjä asioita ja tilanteita kohtaan.  Tietyt kuviot esim. vaatteessa herättää ahdistusta, jokin tuoksu, hyvin moni erilainen asia.  

En pysty puhumaan kaikista asioista ilman pakokauhua ja paniikkia, valtavasti erilaisia reaktioita erilaisiin asioihin.  Suojelen itseäni paniikinomaisesti.

En mitenkään voi uskoa että ihminen joka oikeasti on kokenut jotain mitä minä esim. olen kokenut vaikka mieleni ei salli minun muistaa, voisi elää ihan tavallista A4-elämää siihen asti kunnes joku istuttaisi jotain valemuistoja kyseisen henkilön päähän. Sehän olisi aivopesua.

Ihmisen mieli kun pyrkii kaikin voimin suojaamaan itseään asioilta joita se ei vain kestä eikä pysty käsittelemään. Tiedän että hajoan, sekoan, teen jotain peruuttamatonta jos kaikki vain vyöryisi esiin ja alkaisin muistaa tarkasti. 

Kyllähän aivopesu on todellista ja pystytään aikaansaamaan. Samoin voidaan lievemmillä tavoilla manipuloida ihmiset uskomaan melkein mihin vain.  Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä oikeasti tapahtuneitten mielen suojaamien kauheitten asioitten kanssa. itseäni loukkaa syvästi tuo että kokemaani sanottaisiin valemuistoksi ja että keksin omasta päästäni. Siksi olen hiljaa, ja jopa terapeutille on pelottavaa puhua koska pelkään että minuun ei uskota. Vei aikaa ennenkuin uskalsin asiasta puhua vaikka terapeutti osasi asiaa epäillä. Siksi ehdottikin sitten tapaamista hänen ja psykiatrin kanssa yhdessä jotta voisin uskaltaa puhua ja silloin itkin melkein silmät päästäni.

Häpeä oli ja on hirveä, häpeä joka kuuluisi sille tekijälle eikä minulle! Sitten joku tulisi vähättelemään ja sanomaan että valemuistoja....

Näistä asioista ei tiedä kuin kaksi ihmistä lähipiirissäni, tai varmasti tietää mutta eivät halua puhua.  Kahden kanssa pystyn puhumaan.