Lue keskustelun säännöt.
Lapsista on vaikeaa päästää irti kun heitä rakastaa
25.07.2022 |
Avioero ja sen jälkeen välit viilenivät ja vähitellen vieraannuttaminen heistä. Tätä tuskaa ei ymmärrä kukaan muu kuin vastaavan kokenut. Jäljellä on enää muistot.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman kokeneena voin samaistua. Lohdutan, että jos teillä oli lasten kanssa hyvät ja läheiset välit ennen eroa niin mahdollisuus on aina sille, että kun kasvavat ja aikuistuvat, niin tulevat ns. takaisin.
Ex-mieheni aloitti eron jälkeen törkeän manipulaation ja vieraannuttamisen poikiemme suhteen. Osti kaiken, mitä pojat koskaan keksivät pyytää, lupasi ohitseni monenlaista, antoi luvan sellaiseen minkä minä olin kieltänyt tai josta oli jo sovittu toisin-tietoisesti. Olin ollut perheenä eläessämme se, joka huolehti lasten ja suurimman osan muistakin asioista, se läheinen vanhempi lapsille ja meillä oli läheiset ja lämpimät välit lasten kanssa. Sydämeni rutistui kasaan noina eron jälkeisinä vuosina, kun tuo exän pelaama peli oli pahimmillaan. Olen itkenyt monet yöt ja ollut niin toivoton välillä, etten ole pystynyt näkemään elämää eteenpäin, tuska on ollut aivan valtavaa.
Nyt vanhempi poika on jo 20-vuotias, omilla jaloillaan seisova nuorimies. Välimme on lähentyneet viimeisen kahden vuoden aikana taas läheisiksi, hän keskustelee ja tulee luokseni, soittelee säännöllisesti (on armeijassa nyt). Tämä on tapahtunut aikalailla itsestään, en ole pystynyt muuta olemaan tai tekemään kuin olemaan se äiti, mitä olin ollut aina tähänkin saakka-luotettava aikuinen. Ei minulla olisi ollut rahoja "ostaa" lapsia puolelleni saati, että olisin sellaiseen lähtenytkään. Olen vain aina rakastanut oikeasti lapsiani, ovat tärkeintä, mitä minulla tässä maailmassa on koskaan ollut. Olen ollut äärimmäisen onnellinen, että olen saanut pojan takaisin elämääni. Nuorempi käy nyt omaa "kouluaan" isänsä pelissä ja hänen kanssaan minä en tiedä, miten tässä käy. Lohtua kuitenkin tuo, että toisen olen "saanut takaisin", sen hyvän yhteyden, mikä on ollut aina, mutta mikä oli välillä kadoksissa tämän kaiken keskellä.
Lohdutankin sinua, että aivan yhtä mahdollista on, että myös sinulle voi käydä näin onnellisesti, kun lapset kasvavat ja oppivat ajattelemaan taas itse ottamatta vaikutteita enää niin kovasti ulkopuolelta.