Asioista jankkaava lapsi

Minkä takia sulla on lapsi, jos et tiedä miten sen kanssa toimia.

Unohtaa joskus asian mutta parin päivän päästä jankkaaminen alkaa taas.

Ap

En tiedä minkä ikäinen lapsesi on mutta, lapsille yleensä opetetaan jo pienestä pitäen että kaikkea ei voi saada.

Miten toimin?

Sanot että et saa, liian kallis, lopeta jankutus.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia sulla on lapsi, jos et tiedä miten sen kanssa toimia.

Kyllä tiedän, mutta pointti on se että en osta tavaroita jotka maksavat 700 tai yli.

Ap

Jankkaaminen on ärsyttävää. Yleensä sanon jossain vaiheessa että äiti ei jaksa enää jutella tästä aiheesta, äiti ei enää vastaa tähän. Siinähän jankkaa itekseen.

Pitää tehdä selväksi mitä taloudessa ostetaan ja mitä ei - ja koska, jos lapsi on pieni. Ei mitään epäselviä osia. Jos se on oikeasti tarpeellinen vaikka tietokone ja lapsi on jo aikuinen, eri juttu. Sano että lopettaa jankuttamisen jos kyse on jostain pinnallisesta turhasta asiasta, jossa ei ole järkeä ja perustele. 

Tämä "kaikkea ei saa heti" on ihan typerää. Lapsi ei sitä kykene hahmottamaan, odottaminen ei jalosta ja sitten kun sen jutun joskus saa, ei sitä välttämättä enää haluakaan. Eli ei ole palkinto.

Sanot siis reippaasti asioihin kyllä tai ei, ja teillä nyt vaan pitää sitten useammin sanoa ei. Älä ala perustella mitenkään monimutkaisesti äläkä etenkään selitä asioita uudestaan eri sanoilla, muutut ärsyttäväksi jankkaajaksi itsekin.

Sanot, että tämä tavara on liian kallis, sitä ei ole tarkoitettu lapsille, ei osteta. Johdonmukaisesti toistat samaa. Pyri olemaan suuttumatta, vaikka jankuttamisen kuuntelu onkin ärsyttävää.

Toivottavasti saat hyviä neuvoja kokeneilta.

Eiköhän tuollainen ole lapsilla aika yleistä ja varmaan moni vanhempi sitten taipuu jossain vaiheessa, vaikka ei kannattaisi.

Lempeästi ja jämäkästi täytyy kai jaksaa kertoa, että toivetta ei voi toteuttaa. Voihan lapsi vaikka ryhtyä mahdollisista viikkorahoista yms. säästämään. Voihan vaikka luvata, että kun niin ja niin paljon on koossa, tavara ostetaan. - Tietysti lapset tosin kasvavat nopeasti ja kiinnostus voi ajan mittaan hiipua.

Avoimuus ja rehtiys on mielestäni avainkysymys. Lapselle kerrotaan asia, kuten se on ja lupauksista pidetään kiinni.

Laita lapsitö tienaamaan tarvittavat rahat kotitöillä. Iän mukaisesti tehtävää. Esim. Imurointi sopii heti kun lapsi osaa kävellä ja jaksaa kuljettaa imuria. Työn jäljestä ei pidä olla liian nuuka!

Annat jankata etkä anna periksi, et edes pienissä asioissa, koska selvästi lapsi on oppinut että jankkaaminen johtaa siihen että vanhemmat joustavat.

Meidän lapsella jankkaaminen liittyy adhd:hen muuhun nepsypiirteiseen käytökseen. Kaksi neurotyypillistä lastamme uskovat kerran sanomisen jälkeen, mutta nepsy voi jankata vaikka maailman tappiin.

Parhaiten auttaa, kun vaan jättää huomioimatta - korkeintaan välillä muistuttaa, että olen jo perustellut miksi ei käy, enkä aio enää asiasta keskustella. Tässä täytyy toki olla aikuisella lehmän hermot, eikä saa hermostua, vaikka muutaman tunnin joutuu kuuntelemaan "mutta miksi ei" -jankkaamista, sekä lapsen mielentilojen vaihtelua raivosta itkuun.

Meidän lapsella tämä käytös oli pahimmillaan 5-12-vuotiaana. Nykyisin 16-vuotiaan kanssa on jo helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Laita lapsitö tienaamaan tarvittavat rahat kotitöillä. Iän mukaisesti tehtävää. Esim. Imurointi sopii heti kun lapsi osaa kävellä ja jaksaa kuljettaa imuria. Työn jäljestä ei pidä olla liian nuuka!

Itse olen sillä kannalla, että kotityöt kuuluvat kaikille perheenjäsenille, eikä niistä kenellekään pidä maksaa. Jos "palkkaa" haluaa lapselle antaa, niin työsuorituksen pitäisi olla jotain extraa normaalien kotitöiden sijasta.