Kotiaresti

vai mitä se niille siis teki? Onko kyse siitä,e ttä otti piparkakun asetelmasta ennen aikojaan vai siitä, että kaatoi koko mansikkamaljan pöydälle?



No siitä riippumatta, meillä ei ole harrastettu sellaisia rangaistuksia, että harrasteisiin tai harjoituksiin jätettäisiin menemättä. Olen ollut sitä mieltä, että se on silloin poissa kehityksestä näissä asioissa ja siksi pitkällä tähtäimellä suuremmaksi vahingoksi. Kotiaresti tarkoittaa meillä sitä, että ei mennä kavereille eikä kylälle eikä kaverieta tule meille. Tämän takia se tietysti on käytännössä vasta kouluikäisen rangaistus, koska pienemmillä tuota kaveritoimintaa on vähemmän.



Meillä on käytetty rangaistuksena jäähyä, asioiden korjaamista tai korvaamista, tehdyn sotkun siivoamista, vakavia puhutteluja, karkkipäivän poisjääntiä ja telkkarinkatselukieltoa, myöhemmin pelikieltoa ja kotiarestia.

-> sirotteli suolaa ja pippuria 3 kakun päälle, pullien päälle ja kekseihin... ??? Olisikin vaan ottanut sen piparin.



Muistamatta voi nykyään olla hyvinkin monenlaisia asioita =(

ihan vaan siksi, että a)siitä maksetaan iso raha kuukaudessa ja b)myös se on kasvatusta, että treeneihin mennään aina (ellei ole kipeä) eikä vaa silloin kun huvittaa.



Ton ikäselle kyllä kotari on aivan turhaa koska siinä menee vaan hermot kaikilla kun sitten kukaan ei pääse mihinkään ja kakarakin vaan kitisee tylsyyttään.



Miten reagoitte asiaan paikan päällä? Joutuiko pyytämään anteeksi? Miten jo siellä rankaisitte lasta?

Minä varmaan pistäisin tosta hyvästä lemppilelun/-pelin ts parin viikon jäähylle.

Ei kai kenenkään kakara ole niin huonosti oikeasti kasvatettu, että sirottelee pippuria ja suolaa tarjottavien päälle. Ja äiti vain hymistelee, että lapsi unohti, ettei niin saa tehdä.



Sanokaa, että tää on provo.

kun asia tuli ilmi. Rangaistusta ei saanut paikanpäällä, anteeksi joutui todellakin pyytämään. Kotimatkalla tapauksesta puhuttiin ja lapsi näytti kärsivän todella paljon, koska kaikki vieraat olivat kuulleet asiasta.



Onni onnettomuudessa oli se, että todennäköisimmin kukaaan ei ottanut "maustettuja" herkkuja, vaan sotkeminen tapahtui kahvittelun lopussa/jälkeen. Toisinsanoen, kukaan ei tunnustanut syöneensä suolaista kakkua.

huonosti kasvattettua lasta.

Kiva leima lapsella otsassa koko loppuelämän. Tätä ei varmaan kukaan unohda ikinä.



Itse ainakin kyseenalaistaisin lapsen vanhempien kasvatustaidon tällaisen tapahtuman jälkeen ja ajattelisin, että siinä on tuleva nuorisokriminaali.

tuommoista tekee huomiota epätoivoisesti hakeva lapsi. Sellainen, joka ei pysty vastaamaan hänelle asetettuihin vaatimuksiin, eikä koskaan saa vanhempiensa hyväksyntää eikä aikaa ja rakkautta. Hakee sitten huomiota millä keinolla hyvänsä, eniten tietysti sillä, millä sitä varmimmin saa - huonolla. Tämä on sellaisten vanhempien lapsi, joilla "hyvä käytös" on jotain itsestään selvää, eikä lasta tarvitse siitä kehua tai huomioida, mutta huonolla käytöksellä saa edes moitteet. Varsinkin ap:n toistuva huomio siitä, että näitä (selvästi tahallisia) "muistamattomuuksia" tapahtuu nykyään vähän päästä, viittaa tähän.



Onko teille hetki sitten syntynyt pikkusisaruksia? Onko vanhempien elämässä jotain muuta tähdellistä, minkä vuoksi lapset ei saa tarvitsemaansa huomiota? Onko lasen tarpeet päässeet unohtumaan taaperoiän jälkeen? Pidätkö lastasi liian isona ja itsenäisenä hänen todellisiin kykyihinsä nähden? Tuommoinen toistuva negatiivinen huomionhaku kertoo juuri siitä.



Rangaistus on toki tarpeen, mutta kyllä teillä selvästi vähän muutakin uudelleenjärjestelyä olisi tarpeen miettiä.

Ei kai kenenkään kakara ole niin huonosti oikeasti kasvatettu, että sirottelee pippuria ja suolaa tarjottavien päälle. Ja äiti vain hymistelee, että lapsi unohti, ettei niin saa tehdä.

Sanokaa, että tää on provo.

Ja siis oikeesti on kiltti ja avulias lapsi. Mutta nyt on alkanut tekemään ihme juttuja, ja aina syy on, etten muistanut... Siis onko tämä oire jostain? Hakee huomiota? Saa sitä! Koettelee mun pinnaa? Haluaa kertoa jotain? Liian helppo lapsi tähän asti?

Voin kertoa, että varsinkin viimeisen tempauksen jälkeen olen ihan hajalla. Edelliset ovat sattuneet kotona. Ja ovat olleet tyyliin: liimasin tarroja sänkyyn, en muistanut ettei niin saa tehdä, otin imurin siivouskaapista ja en sitten imuroinutkaan, en muistanut etten saa mennä siivouskaappiin yksin...

Me ollaan jo lapsien taaperoaikana mietitty miten toimittaisiin harrastusten suhteen ja yhteinen päätös on että harrastukset ei koske kotiarestia.

Tehkää yhteiset pelisäännöt!



Lapsi jolle lankeaa kotiaresti, menee käytännössä näin:

Ei kännykkää, ei tietokonetta (ei siis juttele mitenkään ystävilleen). Ei mene kavereilleen, kaverit ei tule meille.

On kotona päätetyn ajan. Harrastuksiin pääsee, mutta sieltä sitten takasin kotiin, ei kavereille.



Meillä ei ole arestia vielä käytetty, esikoinen 5- vuotias.

Jossain määrissä ollaan rajotettu liikkumista esim. ei lähde pihasta jos vaikka naapurissa tulee tappelu.

Omaan huoneeseen vasta lähetetty kotona ollessa jos jotain tullut jota pitää enempi "hävetä ja miettiä".

Miksi mummolassa ei käytökseen olla puututtu?



Minusta lapselle voi miettiä montaa eri tapaa miettiä rangaistuksia, 5- vuotiaan kotiaresti vaikka viikoksi kuulostaa liiottelulta.

Minusta tuollaseen voi kehittää jotain muuta vielä tuossa iässä. Ja joskus PELKKÄ puhekin riittää.



Harrastuksiin me ei lähdetä koskemaan rangaistusmielessä, miehellä ollut lapsena sama tapa. Vanhemmat vei harkkoihin ja haki takasin kotio arestiin mutta ei vielä alle kouluikäsenä!!

Lapsi on ainoa lapsi, ei sisarruksia siis. Lapsi lopetti hoitopaikassa vajaa kk sitten, kun valmistuin. Hoitopaikassa muut lapset olivat nuorempia (2-3 v), vain yksi lapsi vuoden nuorempi. Otin pois hoidosta, koska joutuu vaihtamaan hoitopaikkaa syksyllä (eskari), ne muut lapset pieniä, voidaan tehdä yhdessä kaikkea kivaa, puistoilla, uida... lapsi oli tottunut hoidossa hoitamaan pikkusia (pukemaan, syöttämään, valvomaan pihalla), joka minusta oli huolestuttavaa ja sanoinkin monesti, että kai tietää, ettei hänen ole pakko hoitaa niitä.

Ja siis oikeesti on kiltti ja avulias lapsi. Mutta nyt on alkanut tekemään ihme juttuja, ja aina syy on, etten muistanut... Siis onko tämä oire jostain? Hakee huomiota? Saa sitä! Koettelee mun pinnaa? Haluaa kertoa jotain? Liian helppo lapsi tähän asti?

Voin kertoa, että varsinkin viimeisen tempauksen jälkeen olen ihan hajalla. Edelliset ovat sattuneet kotona. Ja ovat olleet tyyliin: liimasin tarroja sänkyyn, en muistanut ettei niin saa tehdä, otin imurin siivouskaapista ja en sitten imuroinutkaan, en muistanut etten saa mennä siivouskaappiin yksin...

jos sun lapsi EHTII kerta toisensa jälkeen tekemään tuollaista ilman että sä huomaat ajoissa niin se EI saa tarpeeksi huomiota. Herää nyt jo!

Sitä lasta ottaisi enempi tekemään asioita?



Kun kerran mielenkiintoa lapsella riittää ja näköjään ehtii kaapeille ja hyllyille niin miksei lapselle voisi puhua jotenkin erilailla, tarkoitan vaikka että pyytää lasta laittamaan pullia lautaselle?

Tai pyydät lasta hakemaan komerosta imurin?



Ja koska teillä lapsi on 5- vuotias niin kannattaa muistaa että ton ikäset TEKEE vielä "pahojaan" ihan vaan koska keksii..

Itse olen ihan tavallinen nainen ja lapsena piirtänyt ikkunoita seinille (syytin pikkuveljeä kun äiti suuttui).

Tavarat niin ettei lapsi niitä saa.

Joskus voi asiaa koittaa nauraa kuin vetää hepulin, oikeasti noi asiat muuttuu hauskaksi ja saa kultasen reunuksen pilvelleen.. Ei toi nyt niin vakavaa ole. Se on jos lapsi vaikka kaataisi rottamyrkkyä kakulle tai joutuisi suolihuuhteluun.



Ikävää varmasti, mutta puhutaan vielä PIENESTÄ lapsesta johon ei voi luottaa vaikka se olis kuinka kiltti ja ihana.



11

Miksi ajattelet että lapsen omatoimisuus on negatiivista huomionhakua?



11

Miksi ajattelet että lapsen omatoimisuus on negatiivista huomionhakua?

11

silloin kun tehdään jäynää, se on negatiivista huomionhakua. Ja kyllä se on jo tahallista jäynää jos 5½-vuotias ripottelee suolaa ja pippuria kaakuille ja pullille - hän taatusti ymmärtää, etteivät ne sitten enää ole syötäviä.

Mä olen myös ehdottomasti sitä, mieltä, että ap:n pitäisi ottaa lapsi mukaan hommiinsa, ja oikeaan leipomiseen, siivoamiseen jne. Samalla olen sitä mieltä, että jos lapsi ehtii kolistella siivouskaapista imurin esiin ja äiti puuttuu asiaan vasta sitten kun on ilmeistä, ettei "olekaan kuitenkaan imuroitu", niin lapsi ei saa tarpeeksi huomiota. AP:llä on varmaan ollut kauniit suunnitelmat siitä, mitä kaikkea he voisivat tehdä yhdessä lapsen kanssa, mutta selvästi se on jäänyt tekemättä. Lapsi kaipaa lisää huomiota ja - nyt kun kuulen että hän on juuri jäänyt pois päivähoidosta, sanoisin - lisää rutiineja.

Lapsi tekee jo kaikenlaista mun mukana. Tiskaa riemulla, täyttää/tyhjentää astianpesukonetta, laittaa pyykkiä, viikkaa vaatteita, siivoaa, imuroi... vastaavasti myöskäyfdään puistoissa, polkupyöräretkillä, piirretään, väritetään, kiipeillään, käydään metsässä...



Tulee mieleen, että tekee liikaakin, ja vaatii itseltään liikaa! Toki saa kehuja suorituksistaan. Ja taas yrittää enemmän???



Isä oli ihan tyrmistynyt, ei eilen mukana, kuuli vasta kotona.

että lapsi sanoi, ettei muistanut ettei noin saa tehdä. Pienet lapset eivät ole niin nokkelia mitä tekosyiden keksimiseen tulee! Kyllä mäkin tein kaikkea idioottimaista, kun olin lapsi, vaikka käsittääkseni olin ihan normaalista perheestä ja muutenkin aika tavallinen lapsi. Tuossa käytöksessä ei ole mitään häiriintynyttä, vaikka tietenkin lapsi ansaitseekin rangaistuksen tehdystä töllöntyöstä. Ja totta kai kannattaa miettiä, mistä moinen käytös voisi johtua.

ei varmaa nyt. Miähä sai lapsen toimimaa noin? tyhmä päähän pisto?

-> sirotteli suolaa ja pippuria 3 kakun päälle, pullien päälle ja kekseihin... ??? Olisikin vaan ottanut sen piparin.

Muistamatta voi nykyään olla hyvinkin monenlaisia asioita =(

Sulla ei taidakkaan olla lapsia. Tai sit ne on jotain niin mammanpoikia ettei tee ikinä mitään jos äiti ei anna lupaa. Voitko sä oikeesti sanoo jotain noin tyhmää et yhen lapsen typerän idean takia se on jo viiden vanhana tuleva nuorisorikollinen, tai leimaat lapsen ikiajoiksi kurittomaksi kakaraksi. Lapset on lapsia jotka kokeilee rajoja ja haluaa välillä nähdä et kuinka äiti reagoi jos hän tekee näin. Tästäkin kasvaa varmasti aivan mahtava lapsi joka on kaukana rikollisesta toiminnasta. Yleensähän pahimpia on ne poikamiehet jotka asuu äitinsä luona vielä 30 vuotiainakin eikä oo ikinä saanut tehdä mitään.

huonosti kasvattettua lasta. Kiva leima lapsella otsassa koko loppuelämän. Tätä ei varmaan kukaan unohda ikinä. Itse ainakin kyseenalaistaisin lapsen vanhempien kasvatustaidon tällaisen tapahtuman jälkeen ja ajattelisin, että siinä on tuleva nuorisokriminaali.

Viesti 20 on vastaus sulle.

Minä muistan miten vaan halusin piirtää 5- vuotiaana ikkunoita seiniin!

Se ajatus vaan pullahti päähän.



En muista että olisin ajatellut että saatanan mutsi kun ei keksi mulle tekemistä ja kieltää kaiken!



Otin vaan kynän ja piirsin.

Miksi on niin vaikeaa ymmärtää että 5- vuotias on VIELÄ PIENI ja tekee välillä tyhmiä juttuja: vaikka saisikin huomiota ja sen kanssa paljon tekisi asioita?



Miksi kaikki asiat pitää jotenkin syvällisesti miettiä?

Päähänpisto. Luultavasti lapsi on onnellinen ja terve!



Joku on lukenut miten lapsi hakee huomiota tekemällä pahaa.

Meillä taapero tulee puremaan tai lyö vauvaa kun imetän pientä.

Ei lapselle tartte aina keksiä rakentavaa puuhaa ja lapsen ei tartte olla myöskään robotti joka ei tee virheitä.



Ikävää että lapsi ehti maustamaan kakkua! Minusta tuollasta hyvin käyttäytyvää ja mukavaa tyttöäkään ei sovi pitää liian isona. Aikuisien mokahan toi on. Niinkuin se että minä 5- vuotiaana piirsin seinälle ikkunoita: miksi lapsi ne saa?



11