Lue keskustelun säännöt.
Pahinta aviomiehen suusta?
07.05.2010 |
Miten pahoja asioita teillä sanotaan riitojen yhteydessä? Meillä on tilanne mennyt sellaiseksi, että mieheni sanoo minusta, älystäni, ulkonäöstäni, kaikesta kamalia asioita riitojen yhteydessä, enkä enää pysty unohtamaan. Totuuden siemen niissä piilee, vaikka ovatkin suutuspäissään heitetty. Yhdessä on oltu lähemmäs 10 v ja tämä loukkaaminen on alkanut vasta viime aikoina.
Tuntuu tosi pahalta ja kurjalta olo. En kieriskele itsesäälissä, mutta sellaisen johtopäätöksen olen vetänyt, että mies selvästi nykyään inhoaa minua ja ulkomuootoani, mikä tulee aina riidan yhteydessä esille.
Miten herkkä olet kestämään loukkauksia riitojen yhteydessä? Pääsetkö yli? Vai pitääkö edes päästäkään?
Kommentit (23)
kyllä ihmisen sen verran pitää osata itseään hillitä, ettei suuttuneenakaan loukkaa toista tahallaan. menkää pariterapiaan tai opetelkaa oikeasti selvittämään asianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
loukkauksia unohtaa. Sanotaan näin, että jos on tullut loukatuksi, niin sitten on kamalan vaikea enää uskoa, vaikka toinen sanoisi rakastavansa, tai ainakin kyseenalaistaa, että mitä ihmettä se mahtaa sillä rakkaudella tarkoittaa...reikääkö?
ja mies jäi kaksi vuotta sitten kiinni pettämisestä, olin kenties tyhmä kun anteeksi annoin (mutta koskaan en tietenkään unohda) ja nyt jos on ollut riitoja niin mies vähättelee minua, hakuu sekopääksi ja hulluksi, milloin olen juoppo ja nisti..en usko enää jaksavani tätä, tuntuu että lasten takia tässä on tähänkin asti yhdessä vain oltu.
Ei sillä, emme myöskään juurikaan riitele.
Ja olettaa että unohdan kaiken mitä hän on vihaisena sanonut. Eli tosi loukkaavaa juttua sieltä tulee. Mun mielestä miehen pitäisi opetella käytöstavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja antaa anteeksi. Mutta kun toistuvasti kuulee saman loukkauksen, aika selvää on, mitä toinen oikeasti ajattelee.
Aikuinen ihminenhän voisi kuitata asian, että mies päästi vaan sammakoita suustaan ja päästä sen yläpuolelle, mutta en vaan pysty enää. Niin pitkä historia takana ja loukkaaja se tähän asti läheisin ja rakkain ihminen.
Siksi kai tuntuu niin järkyttävältä olo nyt, kun vihdoin tajusin, että mies on oikeasti sitä mieltä minusta. Tuntuu mahdottomalta nähdä positiivista tulevaisuutta yhdessä, se harmittaa eniten lasten takia.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"mielisairas", "hullu", "pilalla joka kohdasta"
Että hyvää äitienpäivää vaan.
asiasta (mitä tapahtuu ehkä kerran vuodessa)niin pahin mitä hän on minusta sanonut on "hiton ämmä". Pahin mitä itse olen sanonut lienee "helvetin draamakuningatar".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seuraavan kerran kun haukkuu nouse ylös ja kävele lähelle kasvoja ja sano vahvalla ja kylmällä äänellä
"sinä et alista etkä hauku minua enää koskan, onko selvä"
älkää alistuko. Minä alistuin ja ne jäi ikäänkuin tukemaan huonoa itsetuntoa. Erosin onneksi mutta liian myöhään! Näitä lauseita mm kuulen kun alkaa masentaa oma ulkonäkö läski, iso perseinen, yhtä hullu kuin isäsi, elefantti jne jne. Olin normaalipainoinen ja olen yhä.
ikinä ulkonäköä mutta on sanonut että olen ihan turha ja pärjäävät lasten kanssa paremmin ilman.
On myös huutanut saatanan akka kun roskis oli liian täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nainen vaatii miestä osallistumaan kotitöihin, olemaan lasten kanssa tai puuttuu miehen rahankäyttöön, hän on miehen mielestä hullu.
Jos toisinpäin, mies on taloudellinen ja tasa-arvoa vaativa ja nainen taas hullu.
Miten kukaan voi sanoa tällaisia asioita naiselle, joka on tehnyt vaivalla ja tuskalla tästä maailman onnellisimman miehen: Isän.
mm. hulluksi, arvottomaksi, huonoksi isäksi (mitä hän ei edes millään muotoa ole), selkärangattomaksi luuseriksi, idiootiksi...
Hän on sanonut minua perkeleen huoraksi, kerran. Ja siis tämäkin vain tyhjää puhetta, emme kumpikaan tarkoita mitä sanomme, eikä näissä ole totuuden siementäkään.
Haukkumisesta on vaikeaa päästä eroon :/.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun miehekseni ei yksinkertaisesti pääse, jos latelee suutuspäissään sontaa - sen sai exä karvaasti kokea.
Suuttuessaan mies toki kiihtyy ja omalla tavallaan meuhkaa käsillä olevasta asiasta, mutta hänellä ei ole koskaan ollut tarvetta yrittää alentaa minua. Sellainen alentaminen on kokemukseni mukaan elämässään epäonnistuneen, itse "alhaalla olevan" pikkusielun yritystä päästä näennäiseen tasapainoon.
Aina tuontyylisen kommentin jälkeen laitan ihan rauhassa kengät jalkaan ja poistun autooni.
Muutama tunti poissa tekee ihan hyvää verenpaineelle.
Tulen takaisin kun mies pyytää anteeksi.
Kuulostaa tietysti helpolta, mutta hänelle se on kova paikka ja hän tietää minun tietävän sen.
Viimeeksi sain tuollaisen haukkumisen kun olin kuulemma jo liikaa keskustellut aiheesta
"asumme liian pienessä talossa" ja mies tietää tuon faktan muutenkin.
Mikähän saa puolisot riidoissa käyttäytymään kuin pikkukakarat ja yrittämään loukata toista mahdollisimman pahalla tavalla? Usein se menee niin, että panokset kovenee vuosi vuodelta. Jotkut asiat ovat tabuja, esim. sukulaiset, kunnes toinen alkaa haukkua niitäkin. Sama kierre jatkuu muissa asioissa, lopulta ollaan loukattu toista jo niin pahasti kuin vain pystytään.
Onkohan ihmisillä itsellään niin huono itsetunto, että tulee tarve tällaiseen solvaukseen? Tai sitten se kertoo enemmän parisuhteen huonosta tilasta, en osaa sanoa.
Pahemmaksi tilanteen tekee, että itsetuntoni on jo valmiiksi huono. Olen epävarma taidoistani, äitiydestäni, ulkonäöstäni (tästä eniten), ja nyt aviomieheni kommenttien takia tunnen itseni täysin nollaksi luuseriksi, jonka kanssa hän on pakosta naimisissa. Ei vaan kehtaa sanoa vielä sitä ääneen.
Todellisuudessa olen ehkä keskitasoa menestyksen ja ulkonäön suhteen, omasta mielestäni hyvä äiti. Miksi siis otan niin todesta ja raskaasti kaikki mieheni kommentit? Olen kai saa*anan tyhmä, kun menee monta päivää, ennen kuin pääsen jaloilleni loukkaustulvan jälkeen. Mies ei edes pyydä anteeksi.
Joo, suurimman osan mielsetä olen vasrmasti sarjassamme idiootti nainen, kun antaa itseään kohdella näin. Mutta miten ihmeessä parantaa itseluottamusta? Onko siihen mitään keinoja, ettei ota kaikkea niin todesta ja ole päiväkausi shokkitilassa ja mikä pahinta, ala uskoa siihen itse?
Itse sorrun toisinaan vastaavaan loanheittoon, mutta koskaan en ole mennyt liian henkilökohtaisuuksiin, en arvostellut ulkonäköä/älyä/työpaikkaa/miehisyyttä. Nyt tekisi kyllä mieli.
t. ap
Olen huomannut itsekin sen. Ei olisi tarvinnut sanoa.
Äitienpäivät ovat tuskaa. Ahdistaa ja tunnen haluttomuutta miestäni kohtaan. En ole hänen äitinsä, en ole hänen äitinsä..
Miten äitienpäivä tähän ketjuun liittyi?
"Ällöttää sun naama ja kaikki sussa". Tämä tulee joskus mieleen, kun harrastetaan seksiä.