Lue keskustelun säännöt.
Onko mies epäkypsä vai mistä on kyse?
22.07.2022 |
Kenessä on vika? Melkein jo käsitykseni todellisuudesta tuntuu häiriintyvän.
Mies tuntuu suhtautuvan minuun kuin äitiin tai opettajaan, siis puolustelee itseään ja käyttäytyy kuin hän joutuisi puolustautumaan minua kohtaan.
Kiistatilanteissa hän ei yritä ratkaista sitä käsillä olevaa ongelmaa yhdessä, vaan tuntuu vain haluavan voittaa minut ja riidan, riippumatta sen syystä.
Olen kokenut, että hän pitää minua itsestäänselvyytenä, kun ei ole koskaan kotona, eikä halua viettää kanssani lainkaan aikaa. Emme ikinä esimerkiksi käy ulkona syömässä tai treffeillä, emme koskaan vietä yhdessä aikaa kotonakaan katsomalla vaikkapa leffaa. Koti on hänelle kuin täysihoitola, jossa käy nukkumassa (ei tee kotitöitä, ei halua seksiä, nukkuu eri huoneessa) ja lähtee sitten omiin menoihinsa. Kun otan puheeksi, että haluaisin kahdenkeskistä aikaa, hän suuttuu. Hänen kanssaan ei voi keskustella mistään, sillä hänen osuutensa keskustelusta on osoittaa, että olen väärässä. Esimerkiksi tuosta yhdessäolosta olen kuulemma väärässä, kun tyyliin viime uutena vuotena olimme uudenvuodenaaton kotona yhtä aikaa. Kun haluaisin enemmän kahdenkeskistä aikaa, niin vaadin kuulemma kohtuuttomia. Tai korjaan, haluaisin itse asiassa, että mies HALUAISI viettää kanssani aikaa ja siksi tuo tuntuu vielä nöyryyttävämmältä, että riitelemme aiheesta asetelmalla, jossa minä ikäänkuin vaadin häneltä välittämistä ja hän ei suostu.
Pystyykö kukaan ymmärtämään tai samaistumaan siihen, mitä yritän kuvata? Mitä voi tehdä? Tietysti voi erota, mutta onko jotain tehtävissä, miten suhteesta saa paremman? Olemme jo keski-ikäisiä ja useamman vuoden olleet naimisissakin.
Kommentit (19)
Tunnen samanlaisen. Lisäksi raivoaa ja haukkuu kaikki muut ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa erittäin tutulta, elin vuosia tuollaisessa suhteessa. Sittemmin miehellä diagnosoitiin narsistinen persoonallisuushäiriö. Olemme vielä yhdessä, mutta terapia on auttanut. Suosittelen lueskelemaan aiheesta.
Miksi olet tuollaisen miehen kanssa?
Älä syö epäkypsää miestä. Menee vatsa sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa erittäin tutulta, elin vuosia tuollaisessa suhteessa. Sittemmin miehellä diagnosoitiin narsistinen persoonallisuushäiriö. Olemme vielä yhdessä, mutta terapia on auttanut. Suosittelen lueskelemaan aiheesta.
Tämä tuli itsellekin mieleen. Voiko tuo raivoaminen johtua alkavasta muistisairaudesta vai onko muuten vaan seko?
Missä hän pesee vaatteensa ja syö jollei tee mitään kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet tuollaisen kanssa? Mitä saat tuollaisesta suhteesta?
Niin, miksi olet tuollaisen kanssa? Jätä se. Et ole hänen äitinsä etkä opettajansa. Hän ei halua sinua, joten turha sinunkaan on haluta häntä. Lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kotinne hänelle täyshoitola? Ilmestyvätkö hänelle puhtaat vaatteet kaappiin, ruoka pöytään ja "joku" pitää kodinkin siistinä ilman että hänen tarvitsee tehdä mitään?
Hän on tehnyt mitä ilmeisimmin selväksi, ettei halua keskustella eikä halua muutosta tilanteeseen, joten yrität sitä turhaan. Se, mitä itse sinuna tekisin (jos en haluaisi suoraa päätä erota, kuten todellisuudessa haluaisin) olisi että alkaisin elää omaa elämääni. Lähtisin viikoksi tai kahdeksi reissuun. Kertoisin sen ilmoitusluontoisena asiana. Alkaisin käydä kavereiden kanssa ulkona syömässä, elokuvissa, teatterissa, missä milloinkin. Joka viikko jotain, mistä pidän ja nautin. Kotona ollessa huolehtisin omasta viihtyvyydestäni; tekisin asioita, joista pidän ja jotka ovat itseni kannalta tarpeellisia (omien vaatteiden pesu, sellainen siisteystaso että itsellä on hyvä olla). Suhtautuisin mieheen ystävällisesti mutta etäisesti. Jos hänellä ei olisi minulle mitään asiaa, en itsekään puhuisi hänelle hyviä huomenia ja hyviä öitä enempää (+ mahdolliset pakolliset asiat, jos sellaisia tulee liittyen raha-asioihin tms).
Sitten antaisin ajan näyttää, miten käy. Luultavasti aika pian ymmärtäisin olevani onnellisempi kokonaan ilman häntä.
Tekeekö mies kotitöitä yhtä paljon kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka moderni nykyaikainen suomalainen nainen suostuu hetkeäkään katselemaan sellaista miestä, joka ei osallistu kotitöihin tasavertaisesti?
Moni suomalainen nainen on ollut tuollaisen kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteen parantuminen edellyttäisi, että mies näkisi, että teidän nykyiseen malliin pitäisi tulla muutos. Kuulostaa kuitenkin siltä, ettei mies halua muuttaa tuossa mitään. Hänhän hyötyy joka päivä saamastaan vastikkeettomasta palvelusta. Itse kyllä eroaisin, sillä en uskoisi, että kuvioon tulisi pysyvää muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen samanlaisen. Lisäksi raivoaa ja haukkuu kaikki muut ihmiset.
Mies hermostuu hyvin harvoin, hän on tyyni ja vaikuttaa siltä, että mikään ei hetkauta häntä. Se olen pikemminkin minä, jolta menee hermot, tuntuu etten tule kuulluksi olenkaan. Englanninkielinen sana stonewalling kuvaa miestä hyvin, en osaa kääntää sitä suomeksi tässä asiayhteydessä. Jos ensin täysin hermot riekaleina ja pois tolaltani yritän saada häntä ymmärtämään, että koen, ettei hän välitä vaan pitää minua itsestäänselvänä, niin reaktio hänellä on kiistää näkökulmani vihaisesti ja sen jälkeen puhelee jostain aivan muusta asiasta ihan kuin sitä keskustelua ei olisi käytykään, eikä sitä ongelmaa olisi olemassakaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko kotinne hänelle täyshoitola? Ilmestyvätkö hänelle puhtaat vaatteet kaappiin, ruoka pöytään ja "joku" pitää kodinkin siistinä ilman että hänen tarvitsee tehdä mitään?
Hän on tehnyt mitä ilmeisimmin selväksi, ettei halua keskustella eikä halua muutosta tilanteeseen, joten yrität sitä turhaan. Se, mitä itse sinuna tekisin (jos en haluaisi suoraa päätä erota, kuten todellisuudessa haluaisin) olisi että alkaisin elää omaa elämääni. Lähtisin viikoksi tai kahdeksi reissuun. Kertoisin sen ilmoitusluontoisena asiana. Alkaisin käydä kavereiden kanssa ulkona syömässä, elokuvissa, teatterissa, missä milloinkin. Joka viikko jotain, mistä pidän ja nautin. Kotona ollessa huolehtisin omasta viihtyvyydestäni; tekisin asioita, joista pidän ja jotka ovat itseni kannalta tarpeellisia (omien vaatteiden pesu, sellainen siisteystaso että itsellä on hyvä olla). Suhtautuisin mieheen ystävällisesti mutta etäisesti. Jos hänellä ei olisi minulle mitään asiaa, en itsekään puhuisi hänelle hyviä huomenia ja hyviä öitä enempää (+ mahdolliset pakolliset asiat, jos sellaisia tulee liittyen raha-asioihin tms).
Sitten antaisin ajan näyttää, miten käy. Luultavasti aika pian ymmärtäisin olevani onnellisempi kokonaan ilman häntä.
Tämä! Meillä tilanne ei ollut yhtä pahan kuuloinen kuin ap:lla, mutta miehellä oli monta rautaa tulessa kokoajan ja hänen oli helppo sopia menoja kun tiesi miten olen kotona (säännöllinen työ), hänellä taas epäsäännöllinen, joten minä en oikein voinut sopia omia menoja kun tilanteet muuttui lyhyellä varoitusajalla. Puhuin, muttei ymmärtänyt, onhan meillä tukiverkosto. Ei tajunnut, että haluan sopia asioista hänen kanssaan enkä aina tukiverkostoon kuuluvien. Tein enemmän myös kotitöitä.
Kyllästyin tähän ja aloin elää lastemme kanssa ns omaa elämää, kuten käydä matkoilla, elokuvissa, sukuloimassa jne kuten edellä oleva kirjoittaa, ystävällisesti mutta päättäväisesti aloin toteuttaa niitä asioita joista pidän ilman häntä. Meillä tämä herätti miehen. Hän jossain vaiheessa ihmetteli, että miksi ei ole odotettu että hänelläkin olisi vapaata, sanoin vain, että niitä yhteisiä vapaita on odotettu jatkuvasti. Ei me voida olla kotona ja vain odottaa kun hänellä on aikaa. Varsinkin kun tuntui, ettei sitä koskaan oikein kunnolla ollut. (Kotona ollessaan kyllä oli läsnä, hyvä isä ja mies. Sitä aikaa vain oli niin vähän)
Mies alkoi heräämään tilanteeseen ja siihen, että minäkin oikeasti haluan tehdä ja kokea asioita, enkä olla vain kotona valmiina kun hänellä sitten sattuu olemaan aikaa. Hän tosin ei raivonnut eikä ollut vihainen kuten ap:n mies.
Nykyisin mies jopa usein tekee kotona enemmän kuin minä, kerron koska mulla on meno ja sovitetaan aikataulujamme, eikä minun menot haittaa häntä. Ymmärtää sen, etten minä estä häntä toteuttamasta niitä asioita joita haluaa, joten ei hänkään voi estää minua. Meillä menee erittäin hyvin, on juteltu nämä vanhat asiat selväksi ja on tunnustanut ettei silloin ymmärtänyt miltä minusta tuntui aina kääntyä tukiverkoston puoleen asioissa jotka pitäisi hoitua oman perheen kesken, vaikka asiasta hänelle tuolloin sanoinkin. Viihdymme yhdessä, priorisoi perheemme etusijalle. Muutos näinkin päin on siis mahdollista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kotinne hänelle täyshoitola? Ilmestyvätkö hänelle puhtaat vaatteet kaappiin, ruoka pöytään ja "joku" pitää kodinkin siistinä ilman että hänen tarvitsee tehdä mitään?
Hän on tehnyt mitä ilmeisimmin selväksi, ettei halua keskustella eikä halua muutosta tilanteeseen, joten yrität sitä turhaan. Se, mitä itse sinuna tekisin (jos en haluaisi suoraa päätä erota, kuten todellisuudessa haluaisin) olisi että alkaisin elää omaa elämääni. Lähtisin viikoksi tai kahdeksi reissuun. Kertoisin sen ilmoitusluontoisena asiana. Alkaisin käydä kavereiden kanssa ulkona syömässä, elokuvissa, teatterissa, missä milloinkin. Joka viikko jotain, mistä pidän ja nautin. Kotona ollessa huolehtisin omasta viihtyvyydestäni; tekisin asioita, joista pidän ja jotka ovat itseni kannalta tarpeellisia (omien vaatteiden pesu, sellainen siisteystaso että itsellä on hyvä olla). Suhtautuisin mieheen ystävällisesti mutta etäisesti. Jos hänellä ei olisi minulle mitään asiaa, en itsekään puhuisi hänelle hyviä huomenia ja hyviä öitä enempää (+ mahdolliset pakolliset asiat, jos sellaisia tulee liittyen raha-asioihin tms).
Sitten antaisin ajan näyttää, miten käy. Luultavasti aika pian ymmärtäisin olevani onnellisempi kokonaan ilman häntä.
Tämä! Meillä tilanne ei ollut yhtä pahan kuuloinen kuin ap:lla, mutta miehellä oli monta rautaa tulessa kokoajan ja hänen oli helppo sopia menoja kun tiesi miten olen kotona (säännöllinen työ), hänellä taas epäsäännöllinen, joten minä en oikein voinut sopia omia menoja kun tilanteet muuttui lyhyellä varoitusajalla. Puhuin, muttei ymmärtänyt, onhan meillä tukiverkosto. Ei tajunnut, että haluan sopia asioista hänen kanssaan enkä aina tukiverkostoon kuuluvien. Tein enemmän myös kotitöitä.
Kyllästyin tähän ja aloin elää lastemme kanssa ns omaa elämää, kuten käydä matkoilla, elokuvissa, sukuloimassa jne kuten edellä oleva kirjoittaa, ystävällisesti mutta päättäväisesti aloin toteuttaa niitä asioita joista pidän ilman häntä. Meillä tämä herätti miehen. Hän jossain vaiheessa ihmetteli, että miksi ei ole odotettu että hänelläkin olisi vapaata, sanoin vain, että niitä yhteisiä vapaita on odotettu jatkuvasti. Ei me voida olla kotona ja vain odottaa kun hänellä on aikaa. Varsinkin kun tuntui, ettei sitä koskaan oikein kunnolla ollut. (Kotona ollessaan kyllä oli läsnä, hyvä isä ja mies. Sitä aikaa vain oli niin vähän)
Mies alkoi heräämään tilanteeseen ja siihen, että minäkin oikeasti haluan tehdä ja kokea asioita, enkä olla vain kotona valmiina kun hänellä sitten sattuu olemaan aikaa. Hän tosin ei raivonnut eikä ollut vihainen kuten ap:n mies.
Nykyisin mies jopa usein tekee kotona enemmän kuin minä, kerron koska mulla on meno ja sovitetaan aikataulujamme, eikä minun menot haittaa häntä. Ymmärtää sen, etten minä estä häntä toteuttamasta niitä asioita joita haluaa, joten ei hänkään voi estää minua. Meillä menee erittäin hyvin, on juteltu nämä vanhat asiat selväksi ja on tunnustanut ettei silloin ymmärtänyt miltä minusta tuntui aina kääntyä tukiverkoston puoleen asioissa jotka pitäisi hoitua oman perheen kesken, vaikka asiasta hänelle tuolloin sanoinkin. Viihdymme yhdessä, priorisoi perheemme etusijalle. Muutos näinkin päin on siis mahdollista!
Sorry, meni kaksi ketjua sekaisin. Jäi toisesta ketjusta päähän tuo raivoaminen ja suuttuminen, sitä miehesi siis ei ilmeisesti tee ja sen osalta viestissäni virhe.
T. Edellinen
Yksinkö mies on parisuhteessa?