Miksi rakastun toiseen aina kun elämäni on hyvää ja onnellista?
Noi rakastumiset joko hajottavat hyvän elämäni (jos petän/jätän oman kumppanini) tai sitten riudun kaipuussa ja surussa (jos jään uskollisena vanhaan parisuhteeseeni).
En koskaan rakastu toiseen kun on rankkaa ja parisuhde huono vaan aina juuri silloin kun elämäni on hyvää.
Miksi oi miksi, mitä luulet?
Kommentit (33)
En osaa täysin vastata, mutta uskon sen johtuvan jonkinlaisesta sitoutumiskammosta ja intiimiyden pelosta. Kamppailen samojen asioiden kanssa. Ihastun muihin ihmisiin jos kaikki on ns. liian hyvin. On turvallista rakastua ihmisiin, joita ei voi koskaan saada. Näin ei voi oikeasti satuttaa ketään eikä tulla satutetuksi.
Vierailija kirjoitti:
En osaa täysin vastata, mutta uskon sen johtuvan jonkinlaisesta sitoutumiskammosta ja intiimiyden pelosta. Kamppailen samojen asioiden kanssa. Ihastun muihin ihmisiin jos kaikki on ns. liian hyvin. On turvallista rakastua ihmisiin, joita ei voi koskaan saada. Näin ei voi oikeasti satuttaa ketään eikä tulla satutetuksi.
Joo ymmärrän ton. Mulla kuitenkin rakastumisen kohteet on sellaisia, jotka saan/saisin, hekin rakastuu muhun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa täysin vastata, mutta uskon sen johtuvan jonkinlaisesta sitoutumiskammosta ja intiimiyden pelosta. Kamppailen samojen asioiden kanssa. Ihastun muihin ihmisiin jos kaikki on ns. liian hyvin. On turvallista rakastua ihmisiin, joita ei voi koskaan saada. Näin ei voi oikeasti satuttaa ketään eikä tulla satutetuksi.
Joo ymmärrän ton. Mulla kuitenkin rakastumisen kohteet on sellaisia, jotka saan/saisin, hekin rakastuu muhun.
Ap
Siis oletko jatkanut jonkun tuollaisen kanssa? Jos olet, niin mitä sitten tapahtui?
Rakastuminen on yleensä itsekästä. Jos rakastuu, ei se vaadi mitään toimenpiteitä, ei tarvitse ketään jättää tai ottaa. Antaa tunteen mennä menojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa täysin vastata, mutta uskon sen johtuvan jonkinlaisesta sitoutumiskammosta ja intiimiyden pelosta. Kamppailen samojen asioiden kanssa. Ihastun muihin ihmisiin jos kaikki on ns. liian hyvin. On turvallista rakastua ihmisiin, joita ei voi koskaan saada. Näin ei voi oikeasti satuttaa ketään eikä tulla satutetuksi.
Joo ymmärrän ton. Mulla kuitenkin rakastumisen kohteet on sellaisia, jotka saan/saisin, hekin rakastuu muhun.
ApSiis oletko jatkanut jonkun tuollaisen kanssa? Jos olet, niin mitä sitten tapahtui?
Samaa mietin. Jotainhan on tapahtunut, kun ap puhuu rakastumisesta eikä ihastumisesta, ja jos kerran tietää toisen tunteet.
Onkohan tää tosijuttu?
Sinulla on tylsää ja kaipaat jännitystä. Henkilö joka tarjoaa turvaa, ei voi tarjota jännitystä.
Sulla on huono itsetunto. Sitten kun olet parisuhteessa, oot saanut buustia itsetunnollesi koska "on jo jollekin kelvannut." Tämän takia muutkin rakastuvat sinuun kun olet varattu, ei niinkään silloin kun olet sinkku. Sehän on ihan klassikko, että ihminen on viehättävämpi varattuna itsevarmana, hehkuvana ja seksuaalisesti aktiivista elämää viettävänä kuin sinkkuna ja puutteessa elävänä kuihtuneena luopiona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa täysin vastata, mutta uskon sen johtuvan jonkinlaisesta sitoutumiskammosta ja intiimiyden pelosta. Kamppailen samojen asioiden kanssa. Ihastun muihin ihmisiin jos kaikki on ns. liian hyvin. On turvallista rakastua ihmisiin, joita ei voi koskaan saada. Näin ei voi oikeasti satuttaa ketään eikä tulla satutetuksi.
Joo ymmärrän ton. Mulla kuitenkin rakastumisen kohteet on sellaisia, jotka saan/saisin, hekin rakastuu muhun.
ApSiis oletko jatkanut jonkun tuollaisen kanssa? Jos olet, niin mitä sitten tapahtui?
Olen jatkanut. Silloinen elämäni hajosi. Ihan kokonaan ja alkoi uudenlainen paljon vaikeampi elämä, jossa oli hurjasti rakkautta, mutta myös syyllisyyttä, arjen toimivuudessa ongelmia, kaiken kaikkiaan rankkaa. Olin pitkään loppuunpalamisen kynnyksellä ja ahdistunut Haikailin monesti vanhaa hyvää turvallisen onnellista elämääni ja miein miksi kävi kuten kävi.
Ja kun vihdoin vuosikausien jälkeen uusi suhde on vakaa, tasapainoinen ja hyvä, niin rakastun taas toiseen. Ja näen kyllä, miten hankalaa kaikesta tulisi jos vaihtaisin rakastumiseni kohteeseen. Hänellä monenlaista ongelmaa on ja molemmat ollaan varattuja perheellisiä ja olen silti niin rakastunut että valvon öisin ja vaikea pitää itsensä kurissa. Rakastumiseni kohde olis valmis kokeilemaan mitä meistä tulisi.
Niin että voi ei.
Ap
Mä olin nuorena ihan samanlainen. Sitten tajusin lopettaa seurusteluyritykset. Halusin loppujen lopuksi elää yksin, myös siksi etten satuttaisi enää ketään päättämättömyydelläni ja häilyväisyydelläni. Mitä järkeä on ruveta jonkun kanssa suhteeseen jos tietää että kohta se taas kaatuu oman hölmöilyn takia?
Tiedän erään.
Lapsia 3:lle miehelle.
Varmaan rakastunut rakastumiseen.
Jos jokin asia tekee mielen levottomaksi, se on väärin. Eli ne rakastumiset ovat harhaa, joiden perusteella ei kannatta tehdä siirtoja ja hajottaa nykyistä elämää.
Oliko sinulla rakastavat vanhemmat? Alkuhuuma on siitä kiva, että toinen pitää itseä tosi erityisenä ja ihmeellisenä, mutta sitten kaikki huomaa lopulta että on niitä jotain vikojakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa täysin vastata, mutta uskon sen johtuvan jonkinlaisesta sitoutumiskammosta ja intiimiyden pelosta. Kamppailen samojen asioiden kanssa. Ihastun muihin ihmisiin jos kaikki on ns. liian hyvin. On turvallista rakastua ihmisiin, joita ei voi koskaan saada. Näin ei voi oikeasti satuttaa ketään eikä tulla satutetuksi.
Joo ymmärrän ton. Mulla kuitenkin rakastumisen kohteet on sellaisia, jotka saan/saisin, hekin rakastuu muhun.
ApSiis oletko jatkanut jonkun tuollaisen kanssa? Jos olet, niin mitä sitten tapahtui?
Olen jatkanut. Silloinen elämäni hajosi. Ihan kokonaan ja alkoi uudenlainen paljon vaikeampi elämä, jossa oli hurjasti rakkautta, mutta myös syyllisyyttä, arjen toimivuudessa ongelmia, kaiken kaikkiaan rankkaa. Olin pitkään loppuunpalamisen kynnyksellä ja ahdistunut Haikailin monesti vanhaa hyvää turvallisen onnellista elämääni ja miein miksi kävi kuten kävi.
Ja kun vihdoin vuosikausien jälkeen uusi suhde on vakaa, tasapainoinen ja hyvä, niin rakastun taas toiseen. Ja näen kyllä, miten hankalaa kaikesta tulisi jos vaihtaisin rakastumiseni kohteeseen. Hänellä monenlaista ongelmaa on ja molemmat ollaan varattuja perheellisiä ja olen silti niin rakastunut että valvon öisin ja vaikea pitää itsensä kurissa. Rakastumiseni kohde olis valmis kokeilemaan mitä meistä tulisi.
Niin että voi ei.
Ap
Ajatuksesi kuulostavat tutuilta.
Suhteeni nykyiseen puolisoni alkoi, kun olin vielä virallisesti parisuhteessa exäni kanssa.
Suhde oli tosin enää platoninen, eikä minkäänlaisia tunteita puoleltani enää ollut. Ainoastaan tottumus tähän ihmiseen ja tietynlainen turvallisuuden tunne.
Nykyinen mieheni vei täysin jalat altani.
Hän oli jännittävä, sanavalmis, hyväkroppainen ja huumorintajumme osuivat yksiin.
Nyt suhdetta on takana useampi vuosi ja arki on tasaisen tylsää, turvallista, mutta tylsää.
Huomiota hän ei juurikaan enää minulle anna ja vuosi sitten ihastuin palavasti erääseen ystävääni (miespuolinen siis).
Hän elää nyt sitä samaa jännittävän oloista elämää, mitä elimme mieheni kanssa silloin kun tutustuimme.
Lopulta järkeilin asian niin, että kaipaan huomiota ja rakastumisen alkuhuumaa.
Aivoni suorastaan janoavat sitä tunnetta.
Rakastan miestäni ja tiedän, että ongelmastani voi päästä yli.
Tiettyjen asioiden pitää tosin muuttua parisuhteessa.
Ihminen on sukua apinalle, ei joutsenelle. Geenipooli monipuolistuu, jos sikiää monelle eri pojalle. Näin tulee useampia eri geeniyhdistelmiä.
Normaali luonnon kiertokulku:
Paritellaan pojan 1 kanssa, porsitaan, erotaan.
Paritellaan pojan 2 kanssa, porsitaan, erotaan.
Paritellaan pojan 3 kanssa, porsitaan, erotaan.
Paritellaan pojan 4 kanssa, porsitaan, erotaan.
Paritellaan pojan 5 kanssa, porsitaan, erotaan.
jne.
Kaipaat jännitystä ja seikkailua. Karsastat tasaista hyvää oloa.
Taijat olla vaan vähän pöljä ja kypsymätön vielä..
Sinulla on tylsää.
Mutta se sama tylsyys tulisi eteen uudessakin suhteessa, ennemmin tai myöhemmin.