Luontainen yliherkkyys stressihorminille? Ei ilmeisesti voi oikein tehdä mitään...

Olen nainen ja voin samaistua tuohon, olen perheessäni se joka stressaa vaikka ei ole mitään hätää. Sukuvika.

Otan alkoa vain rentoutukseen, perheeni on sanonut aina että ei tarvitse olla vieressä vahtimassa ja rentoutuisit välillä. En voi tälle mitään, olen vain tämmöinen.

Kehoni on sekaisin, mietin kyllä pitkään hormoneja. Mutta välillä tunnen olevani mies, enkä nainen.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja voin samaistua tuohon, olen perheessäni se joka stressaa vaikka ei ole mitään hätää. Sukuvika.

Otan alkoa vain rentoutukseen, perheeni on sanonut aina että ei tarvitse olla vieressä vahtimassa ja rentoutuisit välillä. En voi tälle mitään, olen vain tämmöinen.

Kehoni on sekaisin, mietin kyllä pitkään hormoneja. Mutta välillä tunnen olevani mies, enkä nainen.

Lapsesta asti olen vahtinut kaikkia niin voi olla että se tulee luonnostaan.

- Kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja voin samaistua tuohon, olen perheessäni se joka stressaa vaikka ei ole mitään hätää. Sukuvika.

Otan alkoa vain rentoutukseen, perheeni on sanonut aina että ei tarvitse olla vieressä vahtimassa ja rentoutuisit välillä. En voi tälle mitään, olen vain tämmöinen.

Kehoni on sekaisin, mietin kyllä pitkään hormoneja. Mutta välillä tunnen olevani mies, enkä nainen.

Lapsesta asti olen vahtinut kaikkia niin voi olla että se tulee luonnostaan.

Vahtinut? Mitä ihmettä tuo tarkoittaa? Seuraat vierestä muita? Miksi? Pelkäätkö heidän puolestaan vai itsesi puolesta?

Kuulostaa joltain traumajutulta. Mutta ehkä joku meditaatiotyyppinen tai vastaava työskentely voisi auttaa? Jotenkin keholle pitäisi opettaa, että voi relata.

- Kirjoittaja

Täällä yksi lisää.

Olen aina ollut stressiherkkä, mutta nyt koronavuodet lisäsivät töissä kuormitusta niin että paloin loppuun enkä tiedä miten tästä voisi toipua.

Minullakin stressi aiheuttaa fyysisiä oireita: päänsärkyä, huimaamista, sydämen muljahteluja, pahoinvointia ja yleistä hiljalleen voimistuvaa sekavaa olotilaa. Sitten sen jälkeen iskee ahdistus ja suunnaton henkinen sekä fyysinen väsymys. En kykene suoriutumaan silloin edes arjen perusjutuista. Olotila on levoton enkä saa itseäni rentoutumaan mitenkään.

Lisäksi harmittaa, että vaikka olen muuten hoikka ja syön terveellisesti, on liiallinen kortisolin tuotanto (verikokeissa arvot aina vähän kohollaan) kerryttänyt alvatsaan pehmeän stressimakkaran. Ainoa keino päästä siitä eroon taitaa olla päästä stressistä eroon, mutta se taas ei tunnu onnistuvan mitenkään. On hoitokontaktit, lääkitykset, sairaslomat ja terapiat kokeiltu, mutta silti kroppa ja mieli on jatkuvassa hälytystilassa vaikka tietoisesti muistutan jatkuvasti itseäni siitä että minulla ei ole mitään hätää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja voin samaistua tuohon, olen perheessäni se joka stressaa vaikka ei ole mitään hätää. Sukuvika.

Otan alkoa vain rentoutukseen, perheeni on sanonut aina että ei tarvitse olla vieressä vahtimassa ja rentoutuisit välillä. En voi tälle mitään, olen vain tämmöinen.

Kehoni on sekaisin, mietin kyllä pitkään hormoneja. Mutta välillä tunnen olevani mies, enkä nainen.

Lapsesta asti olen vahtinut kaikkia niin voi olla että se tulee luonnostaan.

Vahtinut? Mitä ihmettä tuo tarkoittaa? Seuraat vierestä muita? Miksi? Pelkäätkö heidän puolestaan vai itsesi puolesta?

Kuulostaa joltain traumajutulta. Mutta ehkä joku meditaatiotyyppinen tai vastaava työskentely voisi auttaa? Jotenkin keholle pitäisi opettaa, että voi relata.

- Kirjoittaja

Lainaus meni pieleen, laitan selvyyden vuoksi uudestaan:

Vahtinut? Mitä ihmettä tuo tarkoittaa? Seuraat vierestä muita? Miksi? Pelkäätkö heidän puolestaan vai itsesi puolesta?

Kuulostaa joltain traumajutulta. Mutta ehkä joku meditaatiotyyppinen tai vastaava työskentely voisi auttaa? Jotenkin keholle pitäisi opettaa, että voi relata.

Stressihormonitaso on mahdollista saada tasapainoon esim. joogalla, aminohapoilla ja ruokavaliolla mutta voihan sitä ihan vaan luovuttaakin, ettei tarvitse itse tehdä asioille mitään.

Kokeilkaa jotain self helppiä, tosin siinäkin pitää olla tarkkana, osahan on pelkkää rahastusta, osa taas ihan oikeasti hyödyllistä.

Esim. stressinhallintaan voisi koettaa ihan jotain YouTube-juttuja, jos enkku taittuu, niin esim. ihan psykologeilla on laadukkaita kanavia, joissa käsitellään esim. stressiä ja jännitystä käytännönläheisesti, mutta ammattimaisesti.

Aivoissa oleva amygdala aktivoituu pelko-tai stressitilanteessa ja laukaisee kotisolin ja adrenaliinin erityksen. Luonto on tarkoittanut tämän pakenemiseen tai taistelemiseen.

Metsässä käveleminen auttaa, koska vaihtuva maisema välittyy visuaalisesti silmien kautta aivoihin ja nostaa dopamiinia aivoissa. Samaan perustuu ns. EMDR terapia perustuu tähän täysin samaan asiaan, mutta perustuu alunperin siihen, että ihmisen evoluutio on kehittynyt keräilijä- ja metsästysaikana.

Osalla ihmisistä kortisoli ei aiheuta niin pahoja oireita ja silloin on paljon helpompi kyllä toimia. Naisilla keskimäärin heikompi toleranssi pitkäaikaiselle altistukselle kortisolille.

Meditaatio ja kaikenlainen rauhoittumisharjoittelu. Keho pitäisi saada ymmärtämään, että uhkaa ei ole. Sitähän se liiallinen stressihormonin tuotanto on.

Vierailija kirjoitti:

Stressihormonitaso on mahdollista saada tasapainoon esim. joogalla, aminohapoilla ja ruokavaliolla mutta voihan sitä ihan vaan luovuttaakin, ettei tarvitse itse tehdä asioille mitään.

Stressiä voi kyllä oppia hallitsemaan, mutta kyky sietää korkeaa kortisoli-tasoa on geneettinen.

Mitähän kaikkea kauheaa sun elämässä tapahtuisi, ellet kokoajan olisi stressin vallassa?

Todennäköisyys että niin tapahtuu on aika pieni, ja vaikutat melko tunnolliselle tyypille, mikä pienentää mahdollisuuksia.

Onko sulle tapahtunut pahoja asioita? Vai aina ollut perusarkea? Veikkaan, että monet joilla tullut paljon pahaa skaa niskaan, ei stressaa hulluna. Pelkäät siis ehkä tuntematonta?

Mulla noussut tuo ja noussut tulehdusarvot ja tullut tulehdus ja se aiheutunut ylirasituksesta. Se usein aiheutettu. Silloin pitäisi levätä ja ottaa aikaa itselleen eikä tehdä yleensä jotain toisten vaatimia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Mulla noussut tuo ja noussut tulehdusarvot ja tullut tulehdus ja se aiheutunut ylirasituksesta. Se usein aiheutettu. Silloin pitäisi levätä ja ottaa aikaa itselleen eikä tehdä yleensä jotain toisten vaatimia asioita.

Onko ylirasituksessa flunssa oireita? 

Itselläni stressi aiheuttaa närästystä. Joskus toivoisi, että ei vain tuntisi mitään niin elämä olisi paljon helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja voin samaistua tuohon, olen perheessäni se joka stressaa vaikka ei ole mitään hätää. Sukuvika.

Otan alkoa vain rentoutukseen, perheeni on sanonut aina että ei tarvitse olla vieressä vahtimassa ja rentoutuisit välillä. En voi tälle mitään, olen vain tämmöinen.

Kehoni on sekaisin, mietin kyllä pitkään hormoneja. Mutta välillä tunnen olevani mies, enkä nainen.

Lapsesta asti olen vahtinut kaikkia niin voi olla että se tulee luonnostaan.

Vahtinut? Mitä ihmettä tuo tarkoittaa? Seuraat vierestä muita? Miksi? Pelkäätkö heidän puolestaan vai itsesi puolesta?

Kuulostaa joltain traumajutulta. Mutta ehkä joku meditaatiotyyppinen tai vastaava työskentely voisi auttaa? Jotenkin keholle pitäisi opettaa, että voi relata.

- Kirjoittaja

Lainaus meni pieleen, laitan selvyyden vuoksi uudestaan:

Vahtinut? Mitä ihmettä tuo tarkoittaa? Seuraat vierestä muita? Miksi? Pelkäätkö heidän puolestaan vai itsesi puolesta?

Kuulostaa joltain traumajutulta. Mutta ehkä joku meditaatiotyyppinen tai vastaava työskentely voisi auttaa? Jotenkin keholle pitäisi opettaa, että voi relata.

Ns. ympäristöherkkyys? Vaistoaa tuttua vaaraa tietyistä merkeistä?

Erosin äskettäin pitkästä suhteesta, jossa mies stessasi itsensä työssä ja sukunsa kanssa loppuun. On myös paha keski-iän kriisi, mutta ongelmien todellinen syy on ylitarkkaavaisuus, neuro-ongelmat ja ympäristöherkkyys.

Ei mitään uutta, mutta nyt kertyi ja pamahti niin että kaikki hajosi.