Lue keskustelun säännöt.
Seksuaalisuuden puute?
16.05.2010 |
Onko normaalia, vai epänormaalia, että yh-äitinä ja paljolti seksiin perustuneen pitkän ex- suhteen jälkeen en etsi, enkä tunne mitään tarvetta ensimmäiseksi seksiin ja voin ihan hyvin elää nytkin onnellisena ilman kumppania ja seksiä.
Jos ajattelen, että johonkin ihastuisin/rakastuisin, niin sitten varmaan haluaisin melko pian sitä seksiä eli fysiologisesti toiminnat ovat kunnossa, mutta siis että seksiä pelkästään ilman muita sitoumuksia yms, kun sitä tuntuu olevan joka tuuttu pullollaan tänä päivänä?
Itse haluaisin uuden mahdollisin suhteen alkavan nimenomaan ajatuksmaailmasta ja samanlaisista arvoista, ei mitoista, eikä ulkonäkökertoimista tms, vaikka omani omat varmasti ikääni nähden todella ok.
Olen 39v nainen ja erosin 4 vuotta sitten suhteesta, jonka aloitin 20-vuotiaana lasteni isän kanssa.
Kommentit (5)
Itsekin ajattelen ja tunnen samalla tavalla. Olen alle 30v nainen ja useita vuosia jo sinkkuna, yksi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisikohan mahdollisuus ja tarve kulkea hiukan käsikkäin? Jos ihastuisit ja seksi olisi mahdollista, haluaisit sitä myös. Nyt, kun olet ilmeisesti suht tyytyväinen elämääsi, et myöskään halua seksiä erityisemmin. Ei kai tähän voi kuin sanoa, että hyvä on, jos on hyvä =) Ei seksi ole pakko. Tai ei pitäisi.
Haluan, koska olen mies, tuoda esiin sen, että minäkin arvostan kovasti sitä että ajatukset kulkevat samoja ratoja ja yhdessä on mukavaa. Tottahan seksi mukavaa on, mutta parhaimmillaan se on sellaisen ihmisen kanssa, joka on kaikin puolin rakas ja tärkeä.
Voisikohan mahdollisuus ja tarve kulkea hiukan käsikkäin? Jos ihastuisit ja seksi olisi mahdollista, haluaisit sitä myös. Nyt, kun olet ilmeisesti suht tyytyväinen elämääsi, et myöskään halua seksiä erityisemmin. Ei kai tähän voi kuin sanoa, että hyvä on, jos on hyvä =) Ei seksi ole pakko. Tai ei pitäisi.
Haluan, koska olen mies, tuoda esiin sen, että minäkin arvostan kovasti sitä että ajatukset kulkevat samoja ratoja ja yhdessä on mukavaa. Tottahan seksi mukavaa on, mutta parhaimmillaan se on sellaisen ihmisen kanssa, joka on kaikin puolin rakas ja tärkeä.
Siis itsekseen? ;)
Tosin tilanteeni on vieläkin oudompi mielestäni, kun en ole koskaan edes elänyt vuotta pitemmässä parisuhteessa. Olen tosi onnellinen elämäntilanteestani. Minulla on yksi lapsi, joka on syntynyt lyhyestä ja intohimoisesta suhteesta niin, että sovimme miehen kanssa lapsen tulosta vaikka tiesimme, ettei suhde voi jatkua. Nyt se on jatkunut vain platonisena ystävyytenä.
Välillä kaipaan parisuhdetta ja siihen liittyvää vakiseksiä, en kuitenkaan kovin paljon. Ja parisuhdettakin kaipaan eniten juuri yhteisen ajatusmaailman, samanlaisten arvojen yms. tiimoilta kuten kirjoitit. Rakastumisen huumaa kyllä kaipaan välillä, mutta siihen en pysty ohjaamaan itseäni. Tunteen täytyy olla aito ja tulla spontaanisti.
Olen miettinyt, että ehkä ihmisillä on erilaiset seksuaaliset tarpeet. Sellaiset, jotka kaipaavat seksiä usein, elävät parisuhteessa. Sitten on tällaisia, joilla seksi näyttelee vain pientä roolia elämässä.
Suurin osa ihmisistä tuntuu olevan ihan sekaisin näiden yhdenillan juttujensa kanssa.