opiskelevan lapsen avustaminen (yli 18 v)

opiskelemaan, ei olisi mitään tukia saanut eikä edes asumistukea kun täytti tammikuussa vasta 16 v. Se oli meille edullisempaa, kuin vuokran maksu 3-3,5 vuoden ajan. Lisäksi on annettu ruokarahaa. Kaikenkaikkiaan asunto mukaan lukien menee n. 400 euroa kk.

Miten olisi hyvä avustaa muualle opiskelemaan lähtenyttä lasta?

Mihin on mahdollisuuksia? Varmaan olisi apu tervetullutta kirjahankintoihin ja isompiin juttuihin, esim. talvikengät, talvitakki, silmälasit jne. Ja varmaan olisi kiva, jos käydessäsi veisit vaikka kassillisen ruokaa joskus. Nuori saattaa myös haluta pärjätä omillaan ja kannattaa kuunnella, mikä on hänen suhtautumisensa apuun.

jos onmahdollisuus säännölliseen avustukseen niin se on hyvä. Esim mun vanhemmat maksoi säännöllisesti mun soluasunnon vuokran. Miehen vanhemmat taas ostivat hänelle asunnon, josta hän maksoi vain vastikkeen. Joidenkin vanhemmat kävi kerran tai kaksi kuussa ostamassa lapsilleen ostoskärryllisen perusruokaa ja/vaatteita. Näiden kohdalla oli osin kyse myös siitä, että vanhemmat eivät luottaneet rahan menevän mihinkään järkevään, jos sitä antaa. Joillain taas on ollut säännöllinen kuukausiraha vanhemmiltaan. Jotkut on saaneet pari kymppiä kotona käydessään.

Minä sain postitse paketteja, joissa oli säilyke- ja kuivaruokaa sekä esim. siivoustarvikkeita. Pakettien saaminen ja avaaminen oli ihanaa ja rahat säästyivät muuhun.



Paketteja tuli aina juhlapyhinä ja merkkipäivinä. Esim. pääsiäispaketti, jossa puurohiutaleita ja säilykehedelmiä, tonnikalaa ja hapankorppuja sekä kahvia ja teetä. Pääsiäiskoristeita, pari naistenlehteä, pöytäliina ja kynttilöitä. Suklaata ja kuivakakku. Paistinpannu ja taloustarvikkeita, mm. mäntysuopaa.

Maksa esim. lapsesi kännykkälasku tai nettilasku tai sähkölasku. Se on sopiva summa kerran kuussa.

Minä sain postitse paketteja, joissa oli säilyke- ja kuivaruokaa sekä esim. siivoustarvikkeita. Pakettien saaminen ja avaaminen oli ihanaa ja rahat säästyivät muuhun.

Paketteja tuli aina juhlapyhinä ja merkkipäivinä. Esim. pääsiäispaketti, jossa puurohiutaleita ja säilykehedelmiä, tonnikalaa ja hapankorppuja sekä kahvia ja teetä. Pääsiäiskoristeita, pari naistenlehteä, pöytäliina ja kynttilöitä. Suklaata ja kuivakakku. Paistinpannu ja taloustarvikkeita, mm. mäntysuopaa.

että pula-aika on ollut ohi jo aikaa sitten...

Toki se oli hyvä asia, mutta muistan kaivanneeni "henkilökohtaisempaa" apua; esim. kassillista ruokaa mukaan kotona käydessäni. Siitä olisi tullut sellainen tunne, että kotona välitetään minusta ja mietitään mitä juuri minä tarvitsen. En tiedä miksi rahasta ei sellaista tunnetta välity.



Olenkin ajatellut niin, että kun omat lapset aikanaan lähtevät opoiskelemaan, annan mielelläni apua jossakin konkreettisessa muodossa, muuta kuin rahaa. Kotiin tulevat aina olemaan tervetulleita syömään ja pesemään pyykkiä, ja sitten todellakin työnnän mukaan kassillisen ruokaa. Jos lapsi muuttaa kauemmas, pistän vaikka postipakettina ruokaa menemään.

Minä sain postitse paketteja, joissa oli säilyke- ja kuivaruokaa sekä esim. siivoustarvikkeita. Pakettien saaminen ja avaaminen oli ihanaa ja rahat säästyivät muuhun. Paketteja tuli aina juhlapyhinä ja merkkipäivinä. Esim. pääsiäispaketti, jossa puurohiutaleita ja säilykehedelmiä, tonnikalaa ja hapankorppuja sekä kahvia ja teetä. Pääsiäiskoristeita, pari naistenlehteä, pöytäliina ja kynttilöitä. Suklaata ja kuivakakku. Paistinpannu ja taloustarvikkeita, mm. mäntysuopaa.

että pula-aika on ollut ohi jo aikaa sitten...

t. nro 8 (joka sai rahaa, ei paketteja)

kun ei sitä rahaa voi laittaa. Kyllä mä tiedän, että äitien on tapana osoittaa välittämistään just ruoalla, mutta toisaalta se on myös osoitus siitä, että et usko lapsesi osaavan ostaa järjkevää ja terveellistä ruokaa itse, vaan sun täytyy se hänelle ostaa.

Toki se oli hyvä asia, mutta muistan kaivanneeni "henkilökohtaisempaa" apua; esim. kassillista ruokaa mukaan kotona käydessäni. Siitä olisi tullut sellainen tunne, että kotona välitetään minusta ja mietitään mitä juuri minä tarvitsen. En tiedä miksi rahasta ei sellaista tunnetta välity.

Olenkin ajatellut niin, että kun omat lapset aikanaan lähtevät opoiskelemaan, annan mielelläni apua jossakin konkreettisessa muodossa, muuta kuin rahaa. Kotiin tulevat aina olemaan tervetulleita syömään ja pesemään pyykkiä, ja sitten todellakin työnnän mukaan kassillisen ruokaa. Jos lapsi muuttaa kauemmas, pistän vaikka postipakettina ruokaa menemään.

Ja tietty sitten maksetaan jotain laskuja, saavat ruokaa, vaatteita, mitä nyt tarvitsevat.



Itse en saanut yhtään mitään kotoa, joten lapsillani tulee olemaan paremmin.

että vanhemmat maksoivat kaikki opiskelusta johtuneet kulut, eli kirjat ym. Lisäksi toivat aina kyläillessään pari kassillista ruokaa. Suorassa rahan antamisessa kannattaa muistaa lahjaveron rajat.

tuossa lähikaupungissa. Vähän helpompaa nyt kun muutti asumaan samassa kaupungissa opiskelevan tyttöystävän kanssa yhteen. Saavat ainakin parempaa asumistukea, kuin mitä poika yksin sai (asui nelisen kuukauden yksinään) kun ei löytynyt niin pientä asuntoa jossa neliöitä ei olisi ollut yli sen mitä kela suostuu korvaamaan. Me ollaan autettu laskuissa eli maksetaan pojan netti ja puhelin sekä käyttösähkö. Joskus laitan tilille yllätyksenä vähän rahaa riippuu miten mulle ja miehelle tulee tiliä. Samoin pojan urheiluun liittyvät maksut maksetaan me. Tytön vanhemmat ovat antaneet ruokarahaa vähän parempiin ruokiin että saa joskus uutakin kuin perunoita ja makaronia. Molempien kirjat on kustannettu kotoa.



Itse maksavat vuokran, auton pidon, pikkulaskuja, perusruuan yms. Eihän kahdella opintotuella mitä vuokran jälkeen käteen jää niin suuria ostella.



Meillä poika ei itse kehtaa tai halua pyytää rahaa, mutta on selvästi iloinen kun autetaan, aina tulee kaunis kiitosviesti, kun huomaa, että tilille on ilmestynyt ylimääräistä.

Mun vanhemmat maksoi asunnon vuokran joka kuukausi, 4 vuoden ajan. Lisäksi sain auton. Rahaa sain aina tarvittaessa, jos tarvitsi hankkia jotain isompaa. Tosin en useinkaan kehdannut pyytää ellei ollut tili ihan nollilla.

opetti minut tekemään töitä ja ansaitsemaan opiskelurahat itse, henkinen pääoma materiaa huomattavasti tärkeämpää, nyt olen korkeasti koulutettu ja palkkani on keskimääräistä parempi, mitenhän käy noille joille vanhemmat pureskelee ruuan valmiiksi.

nämä parempiosaiset ovat kaikki hyvissä töissä, asuvat arvoalueilla ja elämä on ollut kaikin puolin tasaista ja hyvää. Perheen perustivat aikaisemmin kuin muut.



11

opetti minut tekemään töitä ja ansaitsemaan opiskelurahat itse, henkinen pääoma materiaa huomattavasti tärkeämpää, nyt olen korkeasti koulutettu ja palkkani on keskimääräistä parempi, mitenhän käy noille joille vanhemmat pureskelee ruuan valmiiksi.

Miksi on sinulta pois jos muut ovat kasvaneet normaalissa ydinperheessä ja saaneet lapsuudessaan enemmän kuin sinä?

opetti minut tekemään töitä ja ansaitsemaan opiskelurahat itse, henkinen pääoma materiaa huomattavasti tärkeämpää, nyt olen korkeasti koulutettu ja palkkani on keskimääräistä parempi, mitenhän käy noille joille vanhemmat pureskelee ruuan valmiiksi.

Minunkin äitini oli yh, mutta silti piti huolen siitä, että minä pystyin keskittymään opiskeluihin. Kyllä se tietynlaista henkistä pääomaa on sekin, että opiskeleva nuori tietää saavansa myös taloudellista tukea vanhemmiltaan. Toki ymmärrän, että kaikki eivät voi avustaa nuoriaan, esim. omien alkoholiongelmien tms. takia.

Ai niin. Olen korkeakoulutettu ja palkkani on huomattavasti keskimääräistä parempi. Voikohan tässä vielä käydä jotenkin huonosti, kun yh-äitini "pureskeli kaiken valmiiksi".

niin miksi ei auttaisi taloudellisesti. Pelkällä valtion tuella ei opiskelija pk-seudulla nykypäivänä tule toimeen, vaan töitä pitää tehdä reippaasti, mikä taas pidentää opiskeluaikaa. Omat vanhempani avustivat minua, mutta kävin lisäksi opiskelujen ohessa töissä, valmistuin kuitenkin tavoiteajassa. Rahalla ei ole itseisarvoa, se on vain väline jonka voi vaihtaa hyödykkeisiin ja palveluihin. Omat vanhempani ovat opettaneet minulle, että antaminen on ilo. Olen avokätinen rahan suhteen. Monet joilla on kotona ollut tiukka suhtautuminen rahaan, ovat pihejä, vaikka tulotaso olisi hyvä.

Rahan arvoa ja käyttöä opetetaan jälkikasvulle koko lapsuus, se tulisi jo ymmärtää ja osata täysi-ikäisenä. Rakastava vanhempi auttaa aina lastansa, sen minkä voi.

Minäkin olen korkeasti koulutettu ja tienaan oikein hyvin, siitäkin huolimatta, että vanhempani avustivat minua tuntuvilla summilla läpi opiskeluni. Vanhempien apu ja elämässä menestyminen kun eivät ole toisensa poissulkevia asioita.

opetti minut tekemään töitä ja ansaitsemaan opiskelurahat itse, henkinen pääoma materiaa huomattavasti tärkeämpää, nyt olen korkeasti koulutettu ja palkkani on keskimääräistä parempi, mitenhän käy noille joille vanhemmat pureskelee ruuan valmiiksi.

"Vanhemmat kuitenkin vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi."



Lähde: MLL