hei te eronneet!

kolmen lasten kanssa. Olivat silloin 2,3 ja 5v. Nyt siis vanhin jo 18v. Toki aina ero vaikuttaa lapsiin, siitä ei pääse mihinkään. Mutta olisi voinut olla pahempi vaikutus jos oltaisi jatkettu huonossa suhteessa lasten takia, se on mielestäni huonoin vaihtoehto enkä ymmärrä kuinka toiset pysyvät yhdessä vain tämän takia. Lapset näkee, ymmärtää ja tietää enemmän kuin uskotaan ja se on sama kuin opetettaisiin heille elämään valheessa ja varsinkin tytöille antaa vääristyneen kuvan siitä miten arvokas nainen on.

Kaikki on siitä kiinni miten aikuiset käyttäytyvät eron jälkeen lasten silmien edessä. Oikeesti ei saa puhua pa.kaa toisesta vanhemmasta koska lapset rakastavat molempia. Molempien täytyy edetä lasten ehdoilla, uhrautua, ja tehdä ne ratkaistu jotka ovat parhaat lapsille just silloin. Esim ei välttämättä voi aina seurata "joka toinen viikonloppusysteemiä" jos huomaa että "Anna" voi siitä huonosti, sitten Annan pitää saada olla äidin/isän kanssa enemmän kunnes on valmis menemään vaikka tämä tarkoittaa äidille/isälle että hän ei silloin saakaan ns vapaa omaa aikaa niin kuin oli ajatellut. Jos sen tekee hyvin,, antaa aikaa eikä puhu rumasti lasten kuullen niin kyllä erosta selviää lapsetkin ja voivat mainiosti.

ero vaikuttanut lapseen varmastikkin vain positiivivisesti :) ollaan todella hyvissä väleissä exän kanssa ja lähinnä kiistellään siitä kumpi saa olla enemmän lapsen kanssa. Tajuttiin onneksi erota ajoissa, ettei syntynyt liikaa katkeruutta toista kohtaan eikä lapsen tarvinut koskaan kuulla meidän tappelua. Näin olemme pystyneet säilyttämään hyvät välit ja lapsikin on todella tasapainoinen ja tyytyväinen tilanteeseen. Sanoikin joskus kun kysyin, että harmittaako kun isi ei asu meillä "ei ollenkaan, muilla on paljon tylsempää kun isi ei tule koskaan hakemaan ;)"

Lapsihan ei muista aikaa kun me vanhemmat oltiin vielä yhdessä. Nyt lapsi on koululainen ja välillä saattaa itkeä kun toivoisi niin että olisimme vielä perheenä yhdessä.