Onko muilla omakohtaisia kokemuksia siitä, miten elämä olis voinut mennä täysin eri tavalla niin että se oli todella pienestä kiinni?

Lopetin vuosia sitten yhden yhden lupaavasti alkaneen tapailusuhteen heti alkuunsa miehen kanssa yhteisymmärryksessä kun halusin lapsia ja mies ei. Sittemmin ilmeni, etten voi edes saada lapsia. Nyt ollaan molemmat tahoillamme suhteessa, mutta molempien suhteet vaikuttaa hiukan sellaisilta kompromissiratkaisuilta. Tää mies on ihan mielettömän hyvä tyyppi, älykäs ja komea. Voi se olla, ettei meistä muutenkaan olisi pidemmän päälle ollut pariksi, mutta välillä on miettinyt, miten armottomasti elämä kuljettaa ihmisiä ihan riippumatta siitä, mitä ne itse kuvittelee päättävänsä.