Lue keskustelun säännöt.
Läheiseni sanoi kuolinvuoteellaan - kerro tähän omia kokemuksiasi
13.07.2022 |
Isäni sanoi, ettei pelkää kuolemaa ja kuolemisessa ei ole mitään pelättävää. Sairaalaan joutuessaan sanoi, "tämä on kuolinkamppailu", eli hän oli tietoinen siitä, että elinpäivänsä livat lopussa. Eli 2,5 viikkoa noiden sanojensa jälkeen. Kaikki asiat selvitettiin ja mikään ei jäänyt painamaan mieltä. Isälle kuolema oli helpotus, oli jo iäkäs ja monisairas. Elämähalu- ja ilo hänellä oli loppuun asti.
Kommentit (16)
Mistä sen edes tietää mikä on ns. kuolinvuode, tuskin kukaan esim. sairaalaan mennessä arvelee, että tähän vuoteeseen se nyt päättyy? Todennäköisesti ajatuksena on vain päästä pois jatkamaan normaalia elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattohoidossa puhekyky on ollut jo hyvin rajallinen. Puheet on ehditty porista etukäteen. Sydän antaa lopulta periksi.
Monet ovat sanoneet haluavansa pois - tai eivät mitään, kun eivät enää järjissään.
Olisi tärkeää, että hoitajia olisi tarpeeksi ja heillä aikaa. Että ihmistä ei kohdeltaisi kuni roskaa, tai vietäisi käytävälle tai komeroon kuolemaan. Pahasti vikaa tässä maassa vielä...
Ikävää jos omalle kohdallekin sattuu...
Lääkäri sanoi, että mummulla on enää päivä elinaikaa. Itkuhan siinä sängyn vierellä sitten tuli ja mummu kysyi mitä itket, mää sopersin kun sä olet niin kipee. Mummu sanoi, että sää siinä kipee olet kun tollai poraat.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen edes tietää mikä on ns. kuolinvuode, tuskin kukaan esim. sairaalaan mennessä arvelee, että tähän vuoteeseen se nyt päättyy? Todennäköisesti ajatuksena on vain päästä pois jatkamaan normaalia elämäänsä.
Tämä onkin mielenkiintoista. Isäni tiesi kuolevansa mutta hetkittäin mietti omaan kotiin pääsyä. Viimeiset päivät eivät olleet kovin selkeitä, välillä oli sekavuutta puheissa ja ajoittain täysin skarppi. Ilmeisesti jonkinlainen suojamekanismi menee päälle, isä oli levollinen ja hänellä oli rauha. Ilahtui vierailuista. Vapaat vierailut oli koska oli saattohoitohuoneessa ainoana potilaana. Meille omaisille tuotiin viereen sänky ja minä tai siskoni olimme isän luona yöt. Suurimman osan ajasta hänen luonaan oli joku perheenjäsen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri sanoi, että mummulla on enää päivä elinaikaa. Itkuhan siinä sängyn vierellä sitten tuli ja mummu kysyi mitä itket, mää sopersin kun sä olet niin kipee. Mummu sanoi, että sää siinä kipee olet kun tollai poraat.
Ihan mummo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut lapsia.
Tämä. Oman tätini viimeiset sanat olivat että pidä hyvää huolta lapsista, ne ovat parasta maailmassa. Itse kun oli lapseton.
Kuoli vaikeaan sairauteen, joten viimeiset viikot korisi sängyssä haluavansa kuolla, kyvyttömänä edes nostamaan kättään tai muuttamaan asentoaan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä koskaan kuolinvuoteelle asti ehtinyt - kaikki äkkilähtöjä. Ruumishuoneella on ollut hiljaisempaa.
"Jo oli perkele aikakin!", sanoi 99-vuotias isoisäni kun alkoi näyttää siltä että nyt viimeistä viedään. Mummi oli kuollut melkein 20 vuotta aiemmin, samoin kaikki ystävänsä. Isoisä oli ollut täysin valmis lähtemään jo tovin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis, mutta mieheni vaari sanoi n. 1-2 kk ennen kuolemaansa että kuolee jouluaattona. Ja niin hän kuolikin, pitkän sairauden uuvuttamana. Jouluaattona.
Mummoni viimeisten puolitajuisten lauseiden myötä tuli tuntemattoman miehen nimi ilmi ja toive päästä takaisin tämän luo. Jäämistöstä löytyivätkin sitten rakkauskirjeet, päivätty mummon nuoruuteen. Mahtoiko mies kaatua sodassa, emme tiedä. On vain etunimi. Toisen kanssa meni naimisiin ja teki lapset. Meitä jäi iso joukko pohtimaan tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävä sydänkohtaus, niin ei ehtinyt kyllä sanoa mitään. Sitä en tiedä, mistä jutteli vähän ennen kuolemaansa, kun en ollut paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni viimeisten puolitajuisten lauseiden myötä tuli tuntemattoman miehen nimi ilmi ja toive päästä takaisin tämän luo. Jäämistöstä löytyivätkin sitten rakkauskirjeet, päivätty mummon nuoruuteen. Mahtoiko mies kaatua sodassa, emme tiedä. On vain etunimi. Toisen kanssa meni naimisiin ja teki lapset. Meitä jäi iso joukko pohtimaan tätä.
Meillä vähän vastaava kun miehen mummu muisteli ihanaa nuoruuden rakastaan ja kertoi miten tiet erkani mutta rakkaus jäi. Hautajaisissa viimeisenä kukkia laskemaan meni kaikille tuntematon vanha herrasmies. Vanhus laski kukat, nyökkäsi omaisille ja poistui keppiinsä nojaten kirkosta. Jotenkin tuli tunne, että hän oli se mummon ikuinen rakkaus.
Hyvä kuolema oli isällä. Ei kipuja.
ap