Te jotka tajusitte olevanne biseksuaaleja vasta aikuisena, kun tapasitte "sen oikean": kertokaa kokemuksistanne
Merkit oli ilmassa jo mun lapsuudessa. Olin ihastunut toiseen tyttöön päiväkodissa, olin ihastunut naispuoliseen opettajaani ala-asteella, teininä haaveilin, millaista olisi suudella parasta kaveriani. Olin suuri seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustaja, ja lgbt+-piireissä tunsin oloni aina jotenkin tosi kotoisaksi.
Ajauduin tosi nuorena suhteeseen miehen kanssa, enkä oikein koskaan nauttinut seksistä hänen kanssaan. Toisaalta olin heti aikuistuttuani poissa treffimarkkinoilta, joten en edes testannut rajojani kenenkään kanssa.
Ja silti, SILTI, en tajunnut ollenkaan, että tunsin vetoa samaan sukupuoleen. Ajattelin, että koska en ole ollut koskaan rajusti ja intensiivisesti ihastunut tai rakastunut keneenkään naiseen, olen tottakai hetero.
Vasta kolmekymppisenä tapasin naisen, joka vei jalat alta. Silloin nuo kaikki palaset ja ehkät loksahtelivat paikoilleen. Olen bi, en vain ollut tavannut "sitä oikeaa". Ja koska yhteiskunta ja omatkin ajatukset alitajuisesti ovat ohjanneet heterosuhteisiin, varmaan monet kohtaamiset ja flirtit naisten kanssa ovat menneet ihan vain ohi.
Onko täällä ihmisiä, jotka voivat samastua kertomaani?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta ei nykyään ohjaa heterosuhteisiin vaan melkeinpä päinvastoin.
moi Päivi Räsänen :)
Noh oon lesbona kasvanut siitä lähtien kun aloin ihastua samaan sukupuoleen esiteininä, toiseen sukupuoleen ihastuin ekan kerran joskus parikymppisenä. Olen kasvanut ilman isää, jos se johonkin vaikuttaa. Olen lapsuudessa traumatisoitunut miehistä. Vieläkin naiset ovat eri tavalla ihania kuin miehet voivat ikinä olla, tällä hetkellä olen kuitenkin miehen kanssa.
Yhteiskunta ei nykyään ohjaa heterosuhteisiin vaan melkeinpä päinvastoin.