Itsekäs kaveri
Näemme harvoin välimatkan ja erilaisten elämäntilanteiden takia. Nyt olisi tarkoitus tavata pitkästä aikaa, ja olinkin jo ehtinyt unohtaa kuinka hankalaa hänen kanssaan on sopia näitä tapaamisia. Hän nimittäin haluaa suunnitella kaiken yksin.
Ensin hän ilmoittaa minulle päivän, joka on hänen kalenterissaan vapaa. Ok, se sopi hyvin myös minulle. Sitten hän ilmoittaa kellonajan, jonka senkin hän päättää yksin yhtään minulta kysymättä, monelta minulle ehkä sopisi. Tietysti hän valitsee haluta tavata aivan aamusta, vaikka tietää minulla olevan edellisenä päivänä työpäivä ja pitkät yöunet eivät olisi olleet pahitteeksi. Sitten pitäisi sopia, mitä tehdään. Ensin kysyi, sopiiko lounas ja se sopii hyvin. Yhtäkkiä ilmoittaa että aikaistaa lähtöään kahdella tunnilla ja on vieläpä täysin yksin päättänyt, että menemmekin shoppailemaan. En ollut varautunut yhtään, palkkapäiväänkin on vielä aikaa. Ei ihan hirveästi innostaisi lähteä pyörimään kaupoille vain roikkumaan toisen perässä, kun tämä shoppailee ja viettää ison osan ajasta vain pukkareissa. Loistavaa yhteistä ajanvietettä!
Ja kyllä, aion sanoa tästä hänelle.
Kommentit (16)
Ja sinä et saa sanottua että ei käy aamusta tapaaminen tai että muutos käy.
No, sano, että olet töitten jälkeen aamulla väsynyt, että se ei sovi. Ehdota, että sopiiko iltapäivällä.
Ei voi titetää sinun tuntemuksistasi, ellet itse niistä kerro.
Puhu kerro.
Ilmoita, että tapaatte lounaalla ja et jaksa nyt lähteä aamusta shoppailemaan. Ikävää ettei kysele sinun mielipidettä vaan ilmoittaa. Mihin hän tarvitsee sinua shoppailuun?
Vierailija kirjoitti:
Oletko aiemmin sanonut asiasta hänelle?
Ehkä hän ajattelee että sinä olet perässävedettävä säkki jolla ei ole mitään omia mielipiteitä tai haluja. Jos siis tähän mennessä olet aina mukisematta tanssinut hänen pillinsä mukaan.
Ikävää jos joku ajattelee ystävästään tuolla tavalla.
Ensinnäkään minä en tapaa aamulla yhtään ketään. Klo 12 aikaisintaan, ja se on minulle, iltavuorolaiselle, aikaisin. Toisekseen, minä en lähde kauppoihin katselemaan kun joku muu tekee ostoksia. Me näemme mukavasti kahvilassa tai ravintolassa, jossa saan istua ja nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta.
Enhän minäkään vaadi että me nähdään mun kotona missä minä istun nojatuolissa ja pelailen konsolipelejä, ja sillä sipuli. Kyllä tapaamiset sovitaan yhdessä, tai sitten ei nähdä. Kaikkia ystävyyksiä ei tarvitse ylläpitää, jos se ihmissuhde ei anna yhtään mitään. Mä tarvitsen lepoa, eikä minua syyllistetä eikä käskytetä yhtään mihinkään. Joko mut otetaan huomioon, tai sit me ei enää nähdä.
Muistan kauan kauan sitten, kun sovittiin ystävän kanssa, et nähdään ravintolassa. Paikalle päästyäni hän oli puhelimessa. Join siinä yhden tuopin katsellessani ikkunasta kaupungin hälinää. Vihdoin liki tunnin päästä hän lopetti puhelun, olin juonut tuoppini ja sanoin, oli kiva nähdä, nyt mun pitää mennä.
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä et saa sanottua että ei käy aamusta tapaaminen tai että muutos käy.
Ja mitäs aloituksen lopussa lukeekaan?
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkään minä en tapaa aamulla yhtään ketään. Klo 12 aikaisintaan, ja se on minulle, iltavuorolaiselle, aikaisin. Toisekseen, minä en lähde kauppoihin katselemaan kun joku muu tekee ostoksia. Me näemme mukavasti kahvilassa tai ravintolassa, jossa saan istua ja nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta.
Enhän minäkään vaadi että me nähdään mun kotona missä minä istun nojatuolissa ja pelailen konsolipelejä, ja sillä sipuli. Kyllä tapaamiset sovitaan yhdessä, tai sitten ei nähdä. Kaikkia ystävyyksiä ei tarvitse ylläpitää, jos se ihmissuhde ei anna yhtään mitään. Mä tarvitsen lepoa, eikä minua syyllistetä eikä käskytetä yhtään mihinkään. Joko mut otetaan huomioon, tai sit me ei enää nähdä.
Itsekin vähän ihmettelen tuota, että kaverin kanssa mennään shoppailemaan tai varsinkaan katselemaan kun toinen shoppailee. Etenkään, jos kaveria näkee todella harvoin. Eihän siinä mitään kuulumisia kerkeä vaihtamaan kun juostaan ympäri kauppoja ja puolet ajasta menee sovituskopissa?
Onkohan meillä sama "ystävä"? Minun tuttavuus ilmoittaa myös päivän, jolloin hänen sopii tavata ja yleensä myöhemmin muuttaa joko päivää tai ainakin kellonaikaa. On sitten äärimmäisen loukkaantunut, jos muutos ei sovi minulle.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kauan kauan sitten, kun sovittiin ystävän kanssa, et nähdään ravintolassa. Paikalle päästyäni hän oli puhelimessa. Join siinä yhden tuopin katsellessani ikkunasta kaupungin hälinää. Vihdoin liki tunnin päästä hän lopetti puhelun, olin juonut tuoppini ja sanoin, oli kiva nähdä, nyt mun pitää mennä.
Aika hyvä. Miten tyyppi reagoi?
Minulla myös yksi itsekäs kaveri. Ärsytäbintä on, että jos joku ei innostu jostain hänen jutustaan, ei kehu tarpeeksi tms niin sanoo aina, että onkohan tällä kaverilla huolia tai itsetunto-ongelmia.
Minusta tuo on aivan helvetin itsekeskeistä! Omassa käytöksessään ei ikinä näe mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan meillä sama "ystävä"? Minun tuttavuus ilmoittaa myös päivän, jolloin hänen sopii tavata ja yleensä myöhemmin muuttaa joko päivää tai ainakin kellonaikaa. On sitten äärimmäisen loukkaantunut, jos muutos ei sovi minulle.
Ikävä kyllä tällaisia ihmisiä on paljon. Tällainen kaveri teki viimeksi oharit vasta edellisenä päivänä. Haluaa olla aina ensimmäisenä itse päättämässä päivän ja kellonajan, toisin sanoen varaa minulle ajan kalenteristaan "ehkä mulle just tällöin saattaisi löytyä sulle aikaa"- tyylillä. Hän on vähän sellainen tyyppi, joka tekemällä tekee elämästään kovin kiireistä. Eli osallistuu kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin, buukkaa kalenterinsa täyteen, menossa paikasta toiseen ja sitten valittaa kun on väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kauan kauan sitten, kun sovittiin ystävän kanssa, et nähdään ravintolassa. Paikalle päästyäni hän oli puhelimessa. Join siinä yhden tuopin katsellessani ikkunasta kaupungin hälinää. Vihdoin liki tunnin päästä hän lopetti puhelun, olin juonut tuoppini ja sanoin, oli kiva nähdä, nyt mun pitää mennä.
Muutama vuosi sitten eräs sukulainen tuli kylään kutsuttuna. Ehti kengät ottaa jalastaan ja istua kun jo puhelimensa soi. Jäi vaan rupattelemaan niitä näitä puhelimeen, minä ja puolisoni istuttiin hämmentyneinä vieressä. Puhelu kesti varmaan puolisen tuntia ja sen jälkeen hän totesi, että lähtee kotiin. Ok.
Sama ihminen mököttää siitä jos ei ikinä mene käymään luonaan, toisin sanoen pitäisi itse kutsua itsensä kylään. Ei itse soita ja kutsu.
Eräs lapsuuden kaveri on aivan mahdoton. Hän lähettää jatkuvasti itsestään selfietä, siis monta kertaa päivässä. Ilmeisesti näihin pitäisi aina vastata ylistämällä häntä.
Voitteko kuvitella... Ohis.
Ansku_ kirjoitti:
Minulla myös yksi itsekäs kaveri. Ärsytäbintä on, että jos joku ei innostu jostain hänen jutustaan, ei kehu tarpeeksi tms niin sanoo aina, että onkohan tällä kaverilla huolia tai itsetunto-ongelmia.
Minusta tuo on aivan helvetin itsekeskeistä! Omassa käytöksessään ei ikinä näe mitään vikaa.
Minulla pomo alkaa haukkua hulluksi jos ei ylistä jokaista hänen ajatustaan. Lisäksi alkaa levitellä ilkeitä juoruja. Todella lapsellista ja onneksi asia on tiedossa työyhteisössä eli häntä ei uskota.
Oletko aiemmin sanonut asiasta hänelle?
Ehkä hän ajattelee että sinä olet perässävedettävä säkki jolla ei ole mitään omia mielipiteitä tai haluja. Jos siis tähän mennessä olet aina mukisematta tanssinut hänen pillinsä mukaan.