Äitini on ollut nuorena mielisairaalassa töissä
Ei suostunut kertomaan minulle mitään millaista siellä oli.
Kommentit (20)
Potilaana se oli. Ja sinä sait alkusi kun Hullu-Heikki ja äitisi naida napsuttelivat karkureissulla kirkontornissa. Isäsi ei ole oikea isäsi.
Onko äitisi muutenkin jotenkin outo?
jos sulla on kysyttävää, niin kysy, voin kertoa
Ehkä hänellä on vaitiolovelvollisuus?
Mikä teitä vaivaa? Ap, Äitini oli myös mielisairaalassa töissä nuorena. En muista että olisi kertonut työstään siellä.
Mainitsin asiasta yhdelle kumppanikokelaalle aikanaan, ja hän alkoi näiden palstalaisten tapaan kettuilemaan että äitini oli se potilas.
Kyllä on sairasta porukkaa täällä.
Se että on ollut töissä ms.palkkalistoilla tarkoittanee joillekin että on ms. Tämä kumppanini alkoholisoitui rajusti kylläkin.
Kasarilla pääsi helposti kesätöihin sairaaloihin. Joko sairaala-apulaiseksi tai keittiöapulaiseksi. Itse olin kesätöissä mielisairaalassa keittiöllä, ei eronnut perussairaalan keittiöhommista. Ulkona näki potilaita ulkoilemassa.
Appiukko oli mielisairaalassa töissä noin 30v. Mieheni oli samassa sairaalassa töissä vuoden verran, sitä ennen oli ruumiskuskina.
Meillä oli aikoinaan kylällä B-mielisairaala, siellä oli aika moni kyläläinen töissä.
Harmi, ettei noita enää ole, olisi tarvetta (on ihmisiä, jotka eivät pärjää avohoidossa)
Jos äitisi kertoisi niistä oloista niin ei varmasti ole mistään mukavimmasta päästä ne tarinat.
Sä voit kuvitella minkälaista olisi olla epävakaiden ihmisten seurassa. Voithan sä googletellakin jos vaikka voisi löytyäkin joitain kertomuksia sieltä.
Mun äiti oli nuorena mielisairaalassa potilaana. Nyttemmin hän on kuollut.
Äitini oli lähes koko työuransa sairaanhoitajana töissä psykiatrisen sairaalan ns. suljetulla osastolla.
Mun täti oli lähes koko työuransa mielisairaalassa ja kertoi hauskoja kommelluksia. Yksi potilas oli repinyt untuvatyynyn pieneksi silpuksi ja koko huone täynnä höyheniä. Täti kysyi potilaalta mitä tämä teki? Potilas vastasi, että etsii tipuja tyynyn sisältä kun siellä kerta höyheniä niin myös tipuja täytyy olla! 😅
Olin siellä minäkin. Töissä. Härregyyd,lähes kolmekymmentä vuotta.
Mäkin oon ollu mielisairaalassa töissä. Pidin työstä kovasti, harmitti vaan kun potilaat oli sillä osastolla jo niin kroonisesti sairaita ettei juuri muutosta voinnissa parempaan koskaan huomannut. Tavoite lähinnä olikin että vointi pysyy stabiilina ja pärjäilevät, ja että lääkkeet tulee otetuksi. Eniten itseä kiehtoi ihmisten elämäntarinat, miksi ne olivat sinne joutuneet ja millasta elämää eläneet. Yks oli erakoitunu ja asunu vuosia metsässä, eikä luottanu ihmisiin. Pitkän osastojakson aikana osa luottamuksesta palautui ja alkoi ottaa apua vastaan.
Hauskin tapaus oli eräs potilas, joka oli tehny villalankakasasta itelleen aivan karmasevan peruukin ja kulki ylpeänä se päässä pitkin kyliä. Hällä oli myös hyvä huumori :)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hänellä on vaitiolovelvollisuus?
No ei tietenkään ole mitenkään kiellettyä kertoa, millaista arki työssä on. Psykiatrinen osasto on sairaalaosasto siinä missä muutkin, jokaisella osastolla on tietysti omat erikoisuutensa. Eivät ne ole mitään huippusalaisia bunkkereita maan alla, vaan ihan tavallisia sairaalaosastoja.
Ei hitto mitä porukkaa täällä pyörii. :D
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä vaivaa? Ap, Äitini oli myös mielisairaalassa töissä nuorena. En muista että olisi kertonut työstään siellä.
Mainitsin asiasta yhdelle kumppanikokelaalle aikanaan, ja hän alkoi näiden palstalaisten tapaan kettuilemaan että äitini oli se potilas.
Kyllä on sairasta porukkaa täällä.
Se että on ollut töissä ms.palkkalistoilla tarkoittanee joillekin että on ms. Tämä kumppanini alkoholisoitui rajusti kylläkin.
No eikö se ole juuri aiheeseen osuvaa, että palstan mt-potilaat vastaavat ap:lle.
Ehkä siinä ei ollut mitään jännittävää? Normaalia hoitotyötä, suihkuja ja lääkkeenottamista. Vai odotatko että siellä on jotain hannibal lectereitä niinkun elokuvissa? Suurin osa potilaista ei ole väkivaltaisia, monet pikemminkin sisäänpäinkääntyneitä ja siinä mielessä helppohoitoisia. Vaikeimmat tapaukset on sitten tuolla vankimielisairaalan puolella, mutta se on ihan oma juttunsa. Päihdeongelmia on monella, eikä ole tarkoituskaan vatvoa menneisyyttä missään sohvalla. Siitä voi puhua, mutta siihen ei jäädä liikaa kiinni.
Ei siellä erityisen mystistä tai jännittävää ole.