Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oma toiveeni vai miehen? (toisesta lapsesta)
26.04.2010 |
Olen monta vuotta toivonut toista lasta (lapsemme on nyt 5v). Mies ei ole toista halunnut ja nyt vuosien toivomisen jälkeen olen alkanut luopumaan toivosta..ei toi miehen mieli tunnu muuttuvan, vaikka se välillä puhuu toisesta lapsesta positiivisempaan sävyyn. Olisin halunnut lapset pienellä ikäerolla. Nyt olen alkanut miettimään ja jotenkin on alkanut tuntumaan siltä, että sitä toista lasta en enää välttämättä haluakaan. Ikäero tulisi jo liian suureksi lapsille ja varsinkin, kun toi vauva-aika on jo ohi ja elämä on jo suhteellisen helppoa. Rakastan pieniä lapsia ihan hirveästi, mutta välillä kuitenkin vauvakuume on ihan hirveä ja välillä olen myös todella vihainen miehelleni, kun hänen takiaan joudun unelmastani luopumaan.
Mutta se mikä minua nyt vaivaa on se, että en tiedä onko tämä oikeasti se minun tahtoni, että suosiolla jättäisin toisesta lapsesta haaveilemisen pois? Vai olenko jo niin turtunut miehen haluttomuuteen tuossa asiassa ja olen tavallani luovuttanut asian suhteen, kun mitään ei tapahdu. En haluaisi vuosien päästä huomata, että se ei ollutkaan oma tahtoni. Miten ihmeessä tässä tilanteessa nyt saan selville sen, että mitä minä oikeasti tahdon?
Kommentit (4)
Eihän sitä tietenkään tiedä, että suoko luonto teille toista lasta, mutta yrittämättä ei ainakaan saa mitään.
Istukaapas kunnolla alas ja puhukaa ihan tosissaan. Ei siis mitään sohvakeskustelua Bumtsibumia katsoessa, vaan istutte alas miettimään tulevaisuutta. Kerro miehelle ihan selvin sanoin, että sinusta saattaa tulla katkera, jos lapsiluku jätetään yhteen ilman kunnollisia perusteluja ja yhteistä sopimusta asiasta. Yhteinen sopimus ei tarkoita sitä, että toinen väistelee aisaa eikä oikeastaan sano juuta eikä jaata. Sinunkin pitää olla rehellinen sekä itsellesi että miehellesi.
Meille on tulossa toinen lapsi 10 vuoden ikäerolla ja onhan se aika huima ero. Esikoinen on jo omatoiminen ja pyörii kavereilla, kun taas vauva-aika sitoo ja pikkulapsiaika on raskasta. Niihin kuitenkin menee vain muutama vuosi ja sitten alkaa taas helpottaa. Lasten hankkiminen vaikuttaa vanhempien arkeen vuosikymmenien ajan. Kyllähän ne lapset kannattaisi hankkia siinä iässä, kun on siihen valmis. Jos miehesi on valmis hankkimaan lapsia vielä 40-vuotiaana ja lähes eläkeikäisenä asumaan samassa taloudessa lapsensa kanssa, niin voihan niinkin valita. Jos hän ei sellaista halua, niin kannattanee yrittää niitä lapsia jo aikaisemmin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minähän sen lapsen kuitenkin pääasiassa hoidan ja kasvatan kuitenkin.
todella usein ja ei tuo mies kuulemma vain halua toista. Mahdollisesti jossain vaiheessa haluaa, mutta sekään ei ole lainkaan varmaa. Monet itkut olen itkenyt asian takia ja ei se vain tunnu ratkeavan kuin sillä, että luovutan :( Minähän sen toisen myös joutuisin pääosin kasvattamaan kuten tämän ensimmäisenkin. Mies, kun on päivät töissä ja lähes kaikki illatkin säätää töitä tai muita omia juttujaan.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Mennäkkö sen pään mukaan joka tahtoo vai sen joka ei tahdo.