Lue keskustelun säännöt.
Miten masentuneeseen pitää suhtautua?
10.07.2022 |
Minulla on masentunut aikuinen lapsi.
Kun hän on syvissä vesissä, ei hän välttämättä edes kuittaa tekstareita. Jos soittaa, voi lyödä luurin korvaan. Olen oppinut, että otan yhteyttä vain, jos on asiaa, enkä höpise turhia.
Kun sitten tulee hyvä kausi, niin hän on kovin sosiaalinen. On paljon yhteydessä. Soittaa, ja jos itse yritän lopettaa puhelua niin ihmettelee, mihin mulla on kiire.
Elän siis hänen mielialojen mukaan. Minä siis joustan, eli huonona kautena en utele mitään ja hyvänä kautena perun muita menoja ja olen lastani varten.
Teenkö väärin? Opetanko hänet sellaiseksi, että maailma pyörii hänen tahtonsa mukaan, vai onko näin vain elettävä?
Kommentit (9)
No jos on oikeasti sairaus, niin kannattaa myötäillä, alkuun.
Kakssuunataiselta kuulostaisi jos on noita masennus ja sitten perään aktiivikausia. Siihen on hyviä lääkityksiä kyllä olemassa. Tasaa huippuja molemmista päistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos on oikeasti sairaus, niin kannattaa myötäillä, alkuun.
Kakssuunataiselta kuulostaisi jos on noita masennus ja sitten perään aktiivikausia. Siihen on hyviä lääkityksiä kyllä olemassa. Tasaa huippuja molemmista päistä.
Ei kuulemma ole. Kaudet vaihtelevat liian nopeasti.
Ap
Niin, se on dsirsus, joka vaikuttaa jaksamiseen. Miten suhtaudut syöpäpotilaaseen, joka ei ajoittain jaksa puhua? Sama suhtautuminen sopii masentuneellekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on oikeasti sairaus, niin kannattaa myötäillä, alkuun.
Kakssuunataiselta kuulostaisi jos on noita masennus ja sitten perään aktiivikausia. Siihen on hyviä lääkityksiä kyllä olemassa. Tasaa huippuja molemmista päistä.
Ei kuulemma ole. Kaudet vaihtelevat liian nopeasti.
Ap
Sitten on epävakaa.
Anna hänen elää omaa elämää ja elää sinäkin.Masentuu kahta kauheammin jos vahdit viestein ja soitoin häntä? Laske irti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on oikeasti sairaus, niin kannattaa myötäillä, alkuun.
Kakssuunataiselta kuulostaisi jos on noita masennus ja sitten perään aktiivikausia. Siihen on hyviä lääkityksiä kyllä olemassa. Tasaa huippuja molemmista päistä.
Ei kuulemma ole. Kaudet vaihtelevat liian nopeasti.
ApSitten on epävakaa.
Ei sitäkään. Ollut Aurorassa muutaman kerran, ja tutkittu kaikki moneen kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Anna hänen elää omaa elämää ja elää sinäkin.Masentuu kahta kauheammin jos vahdit viestein ja soitoin häntä? Laske irti!
Jos luit aloitukseni, niin tiedät, etten vahdi enkä soittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ensisijainen tehtävä on huolehtia OMASTA jaksamisestasi. Toimit voimiesi mukaan. Olen itse se masentunut aikuinen lapsi. En odota äidiltä mitään. Kyllä se sattuu kun tunnen tulevani hylätyksi välillä mutta koska olen aikuinen, toivon ja edellytän äidiltä omaan elämäänsä keskittymistä ja oman elämänilonsa ylläpitämistä. Minua hoitavat ammattilaiset, äiti ei ole ilmainen terapeutti tai likasanko. Ollaan juteltu asia läpi yhdessä.
Kyllä teet väärin . Ei ole hyvä opettaa ketään pyörimään oman napansa ympärillä.