G: Oletko halunnut tietää lapsesi/lastesi sukupuolen etukäteen?

seuraavana oli kaksoset ja halusin tietää (että myynkö vai säästänkö esikoisen kamppeet), sitten vielä yksi yllärivauva ja halusin tietää, että voisi ostaa vaatteet etukäteen, kun ei neljän lapsen kanssa enää paljon shoppailla ympäri kaupunkia. Edellisiltä ei ollut mitään säästössä.

raskauksia 2.



Yhdestä lapsesta saatiin tietää etukäteen. Olisin halunnut, jos olis suosiolla näkynyt.

Ennen ajattelin että varmasti haluan tietää lapsen sukupuolen etukäteen, mieli muuttui kuitenkin kun käly kertoi kumpi heille on tulossa ja tajusin miten siitä odotuksesta on se terävin kärki silloin pois kokonaan.



Eli ei tiedetty. Useimmat veikkasi meille poikaa mutta ihana prinsessa sieltä tuli.

aivan oikein, niin unohdin kysyä sekä ensimmäisellä että toisella kerralla, toisen kerran ollessa tarkistuskerta.

halusin tietää, ja kolme kertaa on tullut ihan mitä on "luvattukin".



Minä aina ihmettelen noita, "sittenhän ei ole mitään jännitystä" -kommentteja, sillä itse en ole kokenut ollenkaan noin. Kyllä minulle se lapsi itsessään on se tärkein "yllätys", ei kumpaa sukupuolta sattuu olemaan. Sukupuolen tietäminen on meillä helpottanut käytännön järjestelyitä, nimen valintaa, vaateasioita ym. Ja minusta on ollut jotenkin helpompi suhtautua vauvaan, kun olen tiennyt kumpi on tulossa. On jotenkin tuntunut "persoonallisemmalta", omalta itseltään heti alusta asti.

Oli niin ihana sitten kesän aleista ostella kaikkea tytölle. Ostin joitain neutraaleja jo ennen tietoa sukupuolesta, ja nämä jäi sitten aika lailla käyttämättä, kun olivatkin minusta sitten poikamaisia. Ja äitiyspakkauksen ottamista harkitsen seuraavalla vain, jos on poika. Siis jos on kiva pakkaus, tää uus on hirveä kuvien perusteella.



Ja milläs vaikka sisustat vauvan huoneen tietämättä sukupuolta, jos et halua neutraalia?

molemilla kerroilla ja jos saadaan vielä vauva niin kysytään ilman muuta.

Esikoisesta olin aivan varma, että tyttö se on, ja olikin. Kuopuksesta ei ollut mitään mutu-tuntumaa, joten päättelin, että pakko olla poika, tietäisin jos olisi tyttö :) kuulostaa järjettömältä, että voisi näin muka "tietää" sukupuolet, mutta molemmilla osuin oikeaan.



Mulle ei kuitenkaan ole sillä sukupuolella ollut niin merkitystä, ja käytännön järjestelyt on tehty sen mukaan, että voi tulla kumpi tahansa. Vaatteita saatiin esikoisen raskausaikana tosi paljon, niin tytölle kuin pojalle, ja itse kokoilimme mahdollisimman neutraaleja molemmille sukupuolille sopivia vaatteita. Kuopukselle siirtyi käyttöön se, minkä pystyi, loput olen laittanut kiertoon, ja sitten pikkuhiljaa hankkinut lisää. Oli hyvä syy saada omaa aikaa, kun piti lähteä shoppailemaan vauvalle sitä ja tätä :) No, kuopus on joutunut tyytymään isosiskonsa vanhaan, vaaleanpunaiseen kylpyammeeseen, kuten myös isosiskonsa vanhaan vaaleanpunaiseen vauvapulkkaan. Pari kertaa hän joutunut myös nukkumaan siskonsa vanhoissa, keltaisissa petivaatteissa, ja itseasiassa yksi yöpuvuistakin vivahtaa vähän vaaleanpunaiseen. Poika-parka, mutten usko hänen nyt ihan järkyttäviä traumoja saavan näistä kovista kohtaloistaan. Me olemme etukäteen miettineet nimet valmiiksi niin tytölle kuin pojallekin, molemmilla kerroilla.



Mä taas olen ajatellut, etten halua sukupuolta tietää etukäteen juuri siksi, että suhtautuisin vauvaan vauvana, lapsena, ihmisenä ja yksilönä, enkä alkaisi jo raskausaikana ajattelemaan häntä ensisijaisesti tyttönä tai poikana. Kyllhän sukupuoli tietysti on tärkeä, persoonaankin vaikuttava tekijä, mutta olen ajatellut välttäväni stereotyyppisiin käsityksiin ja käyttäytymis- ja ajattelumalleihin kangistumista.

Kolmessa ensimmäisessä raskaudessa ei kerrottu, enkä osannut itse kuvista katsoa. Toisaalta, ensimmäisessä askaudessa -90-luvun alkupuolella ei ultria tehty rutiinisti, ja monitorikuvakin oli vain lääkärille suunnattu :)

Toisaalta tunne lapsen sukupuolesta pti kyllä paikkansa, joka kerralla.

Neljännessäkään raskaudessa ei sukupuolta olisi kerrottu, mutta se näkyi hyvin ruudulta :D Vaikka tutkimuksen tehnyt hoitaja koitti anturin nopeasti ohjata pois siltä tietyltä alueelta :D Silläkin kerralla tunne sukupuolesta piti paikkansa.

ja ihan oikean tiedon saimmekin molemmilla kerroilla.



Minusta jotenkin todellista raskautta ja persoonallisti lasta sillä päätimme tuolloin nimet ja puhuimme sitten loppuraskauden lapsesta hänen omalla nimellään eikä "vain" vauvana. Varsinkin miehelleni auttoi täysin tajuamaan että siellä on kasvava ihminen, persoona, eikä vain möyrivä olio.

joista kolmesta olen tiennyt raskausaikana kumpi on tulossa. Ultra on paljastanut, ja oma tunne on myös ollut asiasta, ja oikeaan on mennyt arvaukset ;-)

Yhdessä raskaudessa oli tosiaan vain oma arvaus, mutta emme ultrissa kyselleet kumpi on.

Ei ole laantunut innostus odotuksesta, vaikka on tiennyt. Aina ollut yhtä ihanaa odottaa.

Vauvaa toivotaan jälleen, ja aiotaan kyllä kysyä mahdollisessa seuraavassakin raskaudessa kumpi on.