Exää ikävä
Kunpa en koskaan olisi eronnut. Tämä yksinäisyys on kamalaa. Vasta nyt tajuan mitä olen menettänyt. Elämäni rakkauden.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Onko erosta kauan aikaa?
Vuosi ja edelleen ikävöin.
Kyllä ihminen vaan on luotu elämään kumppanin kanssa. Elämä on niin erilaista yksin. Olen myös yksin ja elänyt parisuhteessa. Monet asiat ovat parisuhteessa paljon paremmin, voi suunnitella yhteistä elämää, käydä yhdessä eri paikoissa, vaan olla yhdessä ja huomata toinen pienillä asioilla päivittäin. Vaikka tehdä valmiiksi aamupalaa, keittää kahvit. Kosketus sitä itse kaipaan valtavasti. Vaikka kavereita ja ystäviä on ei ne korvaa kumppania jonka kanssa voi elää ja jakaa elämän ilot ja surut. Itse en myöskään lähde yhdessä illan juttuihin vaan ensin pitää olla luottamus jotta voi heittäytyä läheisempään kontaktiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen vaan on luotu elämään kumppanin kanssa. Elämä on niin erilaista yksin. Olen myös yksin ja elänyt parisuhteessa. Monet asiat ovat parisuhteessa paljon paremmin, voi suunnitella yhteistä elämää, käydä yhdessä eri paikoissa, vaan olla yhdessä ja huomata toinen pienillä asioilla päivittäin. Vaikka tehdä valmiiksi aamupalaa, keittää kahvit. Kosketus sitä itse kaipaan valtavasti. Vaikka kavereita ja ystäviä on ei ne korvaa kumppania jonka kanssa voi elää ja jakaa elämän ilot ja surut. Itse en myöskään lähde yhdessä illan juttuihin vaan ensin pitää olla luottamus jotta voi heittäytyä läheisempään kontaktiin.
Näinhän se on.
En ole onnistunut löytämään kiinnostavaa miestä, joka haluaisi tapailla ensin ihan rauhakseen. Seksiseuraa etsiviä on kaikki paikat pullollaan, mutta en itsekään noihin yhden illan juttuihin pysty.
Suru ja yksinäisyys on seurana aamusta iltaan.
Se juna meni jo! hän elää uutta elämää,Turhaa häntä haaveilette ja kidutatte itseänne.
Meillä on satunnaista seksiä kun ikävä iskee. Sillä jaksaa taas eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen vaan on luotu elämään kumppanin kanssa. Elämä on niin erilaista yksin. Olen myös yksin ja elänyt parisuhteessa. Monet asiat ovat parisuhteessa paljon paremmin, voi suunnitella yhteistä elämää, käydä yhdessä eri paikoissa, vaan olla yhdessä ja huomata toinen pienillä asioilla päivittäin. Vaikka tehdä valmiiksi aamupalaa, keittää kahvit. Kosketus sitä itse kaipaan valtavasti. Vaikka kavereita ja ystäviä on ei ne korvaa kumppania jonka kanssa voi elää ja jakaa elämän ilot ja surut. Itse en myöskään lähde yhdessä illan juttuihin vaan ensin pitää olla luottamus jotta voi heittäytyä läheisempään kontaktiin.
Näinhän se on.
En ole onnistunut löytämään kiinnostavaa miestä, joka haluaisi tapailla ensin ihan rauhakseen. Seksiseuraa etsiviä on kaikki paikat pullollaan, mutta en itsekään noihin yhden illan juttuihin pysty.
Suru ja yksinäisyys on seurana aamusta iltaan.
Onnistuisiko palata uudelleen yhteen? Niinkin saa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen vaan on luotu elämään kumppanin kanssa. Elämä on niin erilaista yksin. Olen myös yksin ja elänyt parisuhteessa. Monet asiat ovat parisuhteessa paljon paremmin, voi suunnitella yhteistä elämää, käydä yhdessä eri paikoissa, vaan olla yhdessä ja huomata toinen pienillä asioilla päivittäin. Vaikka tehdä valmiiksi aamupalaa, keittää kahvit. Kosketus sitä itse kaipaan valtavasti. Vaikka kavereita ja ystäviä on ei ne korvaa kumppania jonka kanssa voi elää ja jakaa elämän ilot ja surut. Itse en myöskään lähde yhdessä illan juttuihin vaan ensin pitää olla luottamus jotta voi heittäytyä läheisempään kontaktiin.
Näinhän se on.
En ole onnistunut löytämään kiinnostavaa miestä, joka haluaisi tapailla ensin ihan rauhakseen. Seksiseuraa etsiviä on kaikki paikat pullollaan, mutta en itsekään noihin yhden illan juttuihin pysty.
Suru ja yksinäisyys on seurana aamusta iltaan.
Onnistuisiko palata uudelleen yhteen? Niinkin saa tehdä.
Hän meni naimisiin pari vuotta sen jälkeen kun minä olin purkanut kihlauksen hänen kanssaan. Jos hän eroaisi, niin sitten kyllä. Ukkomiehiin ja leskimiehiin en sekaannu (leskelle paras on toinen leski).
Vierailija kirjoitti:
Meillä on satunnaista seksiä kun ikävä iskee. Sillä jaksaa taas eteenpäin.
Mä olen harrastanut kahden exsän kanssa. Se on ihan sairasta. Uskokaa tai älkää niin miehilläkin on tunteet. Siinä sekoaa pieni pää entisestään kun eron jälkeen harrastaa seksiä. Toiseen ihastunut koki pettävänsä kun viimeisiä kertoja pantiin.
Pitkä kuiva kausi loppui eroon ihmeellisen halukkaasti. Mä en oikeasti ymmärrä naisia.
Jos mä haluaisin kumppanin elämääni, ottaisin enää vain naisen. Miestä en ottaisi enää koskaan, eikä sellaisia hyviä olekaan vapailla markkinoilla. Vain elämäntapaluusereita, vonkaajia ja kahjoja. No thänks!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen vaan on luotu elämään kumppanin kanssa. Elämä on niin erilaista yksin. Olen myös yksin ja elänyt parisuhteessa. Monet asiat ovat parisuhteessa paljon paremmin, voi suunnitella yhteistä elämää, käydä yhdessä eri paikoissa, vaan olla yhdessä ja huomata toinen pienillä asioilla päivittäin. Vaikka tehdä valmiiksi aamupalaa, keittää kahvit. Kosketus sitä itse kaipaan valtavasti. Vaikka kavereita ja ystäviä on ei ne korvaa kumppania jonka kanssa voi elää ja jakaa elämän ilot ja surut. Itse en myöskään lähde yhdessä illan juttuihin vaan ensin pitää olla luottamus jotta voi heittäytyä läheisempään kontaktiin.
Näinhän se on.
En ole onnistunut löytämään kiinnostavaa miestä, joka haluaisi tapailla ensin ihan rauhakseen. Seksiseuraa etsiviä on kaikki paikat pullollaan, mutta en itsekään noihin yhden illan juttuihin pysty.
Suru ja yksinäisyys on seurana aamusta iltaan.
Miehet jakavat naiset kahteen kategoriaan, parisuhteeseen kelpaavat ja seksiin kelpaavat. Jossain vaiheessa olisi hyvä jos jokainen nainen ymmärtäisi tämän. Jotku eivät tunnu hoksaavan koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos mä haluaisin kumppanin elämääni, ottaisin enää vain naisen. Miestä en ottaisi enää koskaan, eikä sellaisia hyviä olekaan vapailla markkinoilla. Vain elämäntapaluusereita, vonkaajia ja kahjoja. No thänks!
Saatatpa sitten huomata, ettei se naisen kanssa ole yhtään sen kummempaa....
Ikävä on normaalia. Kannattaa aina muistaa ne syyt miksi erosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen vaan on luotu elämään kumppanin kanssa. Elämä on niin erilaista yksin. Olen myös yksin ja elänyt parisuhteessa. Monet asiat ovat parisuhteessa paljon paremmin, voi suunnitella yhteistä elämää, käydä yhdessä eri paikoissa, vaan olla yhdessä ja huomata toinen pienillä asioilla päivittäin. Vaikka tehdä valmiiksi aamupalaa, keittää kahvit. Kosketus sitä itse kaipaan valtavasti. Vaikka kavereita ja ystäviä on ei ne korvaa kumppania jonka kanssa voi elää ja jakaa elämän ilot ja surut. Itse en myöskään lähde yhdessä illan juttuihin vaan ensin pitää olla luottamus jotta voi heittäytyä läheisempään kontaktiin.
Näinhän se on.
En ole onnistunut löytämään kiinnostavaa miestä, joka haluaisi tapailla ensin ihan rauhakseen. Seksiseuraa etsiviä on kaikki paikat pullollaan, mutta en itsekään noihin yhden illan juttuihin pysty.
Suru ja yksinäisyys on seurana aamusta iltaan.
Miehet jakavat naiset kahteen kategoriaan, parisuhteeseen kelpaavat ja seksiin kelpaavat. Jossain vaiheessa olisi hyvä jos jokainen nainen ymmärtäisi tämän. Jotku eivät tunnu hoksaavan koskaan.
Tuo on aika lapsellinen yleistys. Moni mies ottaa mitä saa, kaikki käy. Niin se tuolla treffimaailmassa tuntuu olevan. Menestyvät miehet sitten laskelmoivat enemmän, kun heillä on varaa valita.
Niin minullakin, eron jälkeen huomasin taas mihin rakastuin hänessä. Hänellä on aina paikka sydämessäni .