Lue keskustelun säännöt.
Lapsen pahoinpitelystä kysyttävää
14.04.2010 |
Otsikko kuulostaa jo karmealta, mutta en keksinyt tähän hätään osuvampaakaan. Eli tilanne on se, että ystävälläni on 4v poika, joka ei osaa sanoa sanaakaan. Ääntelee kyllä ja motorisesti on erittäin nopeasti kehittynyt, keskivertolasta huomattavasti nopeammin eli sillä puolen ei ongelmia. Hienomotoriikassa kuten kynänkäytössä on ongelmia ja samoin leikit on jäljessä ikäistään. Ymmärtää puhetta aika hyvin, näemme paljon ja osaa kyllä noudattaa käskyjä ja tietää mistä puhutaan.
No kun poika täytti neljä, asiaa on lähdetty juurta jaksain tutkimaan. Ja jossain erikoislääkärin tapaamisessa ystäväni mies oli purskahtanut itkuun ja sanonut, että silloin kun poika on ollut ikävälillä 4-8kk hän on joskus tarttunut hartioista ei muista/myönnä ravistaneensa, mutta "paiskanneensa" liian kovalla voimalla häkkisänkyyn tai vaunuihin, kun poika oli vauvana kovin itkuinen. Tätä oli tuona aikana tapahtunut miehen mukaan noin kymmenen kertaa ehkä vähemmän. Kerran kun äiti on ollut esikoisen kanssa yön sairaalassa mies on unissaan ottanut pojan viereen (tuolloin 7kk) ja poika on yöllä pudonnut sängystä. Muuta ei ainakaan myönnä tehneensä. Äiti ei koskaan ole nähnyt pojassa yhtään mustelmaa tai muuta ruhjetta joiden syntytapaa ei tietäisi.
Lääkäri oli antanut miehelle synninpäästön ja sanonut, että viivästynyt puhe tuskin johtuu tuosta paiskomisesta, joka ilmeisesti ollut lievää kun ei ole jäänyt jälkiä joita muut olisivat huomanneet. Hänestä vaurion syntymiseen tarvitaan kovemmat otteet ja ne olisi joku kyllä huomannut. oli kyllä puhutellut kovin sanoin miestä ja suositellut keskustelua ammattilaisen kanssa vihanhallintaongelmista. Ystäväni on nyt kuitenkin aivan varma, että juuri miehen kohtelu on lapsen vaikeuksien taustalla. Ystäväni laittoi miehen heti pihalle, enkä oikeastaan voi häntä siitä moittiakkaan olisihan tuossa sulattelemista itsellekin. Nyt poika tosin vaikuttaa taantuneen ne muutamat sanat joita hänellä oli jäivät pois kun isä lähti. Roikkuu hädissään isän kaulassa, kun tapaavat. Isä on ollut pojalle valtavan läheinen, ovat touhunneet paljon yhdessä ja mies on osoittanut suurta rakkautta poikaa kohtaan. Ystäväni mielestä miehellä on ollut vain huono omatunto ja se on saanut hyysäämään poikaa niin valtavasti.
Ystäväni pyysi minua kyselemään täältä hänen puolestaan, mitä muut ovat mieltä. Onko pojan vaikeuksien syy noissa muutamassa kuukaudessa. Minä varoittelin juuttumista liikaa tähän, kun jos lääkäri uskoo ongelmien olevan muualla ja nyt ystäväni siirtelee muita tutkimuksia, kun hänestä asia on ratkennut, pelkään pojan nyt jäävän vaille parasta mahdollista apua. Surullinen tapaus, mutta olisiko kellään tietoa, mitä tuollaisesta vauva aikana tapahtuvasta kovasta käsittelystä voi seurata?
Kommentit (8)
Mutta kuten viimeaikoina on mediasta saatu kuulla ja lukea just tämäntapaiset ongelmat ovat lapsiperheessä yleisiä siis, että lapsiin käydään käsiksi. Minäkään en usko, että pojan puheen puuttumisen syynä on isän teot. Ne eivät ole voineet olla kovin voimallisia, sillä noin pieneen lapseen jää todella herkästi mustelmia. On valitettavaa jos ystäväsi peruu nyt muita aputahoja sillä johtuipa lapsen vaikeudet mistä tahansa niin hän tarvitsee kyllä kaiken mahdollisen avun ja terapian.
Ja tuo ero, jos liitto on voinut hyvin tähän asti ja tuo isän avutuminen meni nyt yli ja isä pantiin ulos kodista. Niin voisiko ystäväsi vielä miettiä asiaa, jos kerran poika osoittaa selvästi rakastavan isää ja hakeutuu lähelle ei ainakaan viime aikoina ole mitään tapahtunut, sillä lapsi osaa kyllä vältellä häntä kaltoin kohtelevaa. Jos poika on kadottanut sen vähänkin mitä osasi, niin ehkäpä ero ei nyt ole se pojan kannalta paras mahdollinen ratkaisu. Isä kuitenkin tuntuu katuneen ja jos käy siellä terapiassa juttelemassa siitä mitä tapahtui ja miksi, kun poika oli vauva niin luulen olevan hyvä isä ja läksynsä oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä ne yleensä tietävät, miten tietynlaiset vammat voivat syntyä ja miten eivät.
Tutkimuksia ei kannattaisi perua eikä viivästyttää, kska niiden tarkoitus on löytää se, miten lapsen kehitys saadaan eteenpäin. Syyn paljastuminen ei siinä vielä ratkaisisi, vaikka olisi oikea syykin.
Tietysti isäkin on toiminut väärin, kun on ravistellut vauvaa. Hän oli kuitenkin myös rohkea nyt myöhemmin, kun toi asian esille.
Ja ei, pojan ongelmat EI johdu siitä. Lääkärikinhän sen jo sanoi äidille, mistä johtuu, että äiti kuvittelee tietävänsä paremmin? Oliko tämä vain kauan kaivattu tekosyy saada mies ulos suhteesta?
Mun lapsellani on ollut ihan samanlaisia ongelmia kuin ystäväsi lapsella ja ihan ilman ravisteluita. Miksi äiti käyttäytyy noin, en tajua. En halua puolustella isää, mutta voisin hyvin kuvitella, että huoli lapsesta saa isän käytöksen vielä paisumaan omissa muistoissaan eikä välttämättä ole niin kovaa tai niin usein ravistellut. Ei saa ravistella ollenkaan, tiedän ja sitä mieltä olen hyvin vahvasti, mutta tiedän parikin tapausta (ei lapsiin liittyvää), jolloin syyllisyys ajan saatossa paisuttaa "selittämätöntä" tapahtunutta tai tapahtunutta yleensä ja kun asiaa vuosien päästä lähdetään selvittämään, syyllinen itse onkin se, kenen mielestä juttu on suurin ja kuka sen voimakkaammin muistaa.
Mun mielestä äiti toimi hätiköiden eikä arvosta isää ja isän rehellisyyttä. Isä on toiminut väärin, mutta ymmärtää sen ja katuu ja tästä äiti rankaisee heittämällä isän pihalle? En tajua. Mitä opimme tästä; jos teet väärin, älä jää kiinni, älä tunnusta, älä kadu vaan salaa ja piilottele, niinkö?
Toivottavasti pieni mies saa apua vaivaansa (onko motorinen kehitys ollut muuten normaalia?). Kromosomitestit on varmasti tehty, mutta onko tutkittu vielä erikseen vain kromosomien päät; meillä "vika" löytyi sieltä ja kauan sitä haettiinkin.
erityisvaikeudet jos niille löytyisi joku ulkopuolinen syy/aiheuttaja. En minäkään usko että isän toiminta on aiheuttanut pojan puheen kehityksen vaikeuksia.
Tä on taas niitä aiheita että jokainen meistä löytää halutessaan traumatisoivia asioita lapsuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies teki myös väärin, mutta hienoa että tunnusti asiat - ja jos miehellä olisi taipumuksena "pahoinpidellä" lasta, olisi taatusti jatkanut sitä yli kolme vuotta lisää.
En usko että ongelmat johtuvat vauvatapahtumista. Lääkäriä kannattaa uskoa.
Luonnollista on tietysti että äiti on säikähtänyt lapsen takia, mutta jos isä hyysää poikaa rakastavasti, niin se kyllä kertoo paljon enemmän.
Tapahtuma on aika tuore ja äidin järkytys kova, hän kun ei ikinä olisi voinut uskoa miehestään moista. Minusta tuntuu, että ulos nakkaaminen on vain paniikkireaktio. Hetki sitten ystäväni soitti ja kertoi, että isä oli hakenut pojan yöksi ja oli antanut vaikka heti tapahtuman jälkeen vannoi ettei ikinä anna poikaa sille miehelle. Tokikin juuri pari päivää sitten juteltiin pojan selvästä isän ikävästä, olisiko se auttanut asiaa. Sanoin, että yleinen mielipide on se, että pojan ongelmat johtuu muusta kuin isästä.
Ystäväni oli kovin itkuinen, tiedän, että hän ikävöi miestään ja on pahoillaan lastenkin puolesta. Minusta he ovat olleet niin onnellisia yhdessä ja toivon, että kun aika kuluu hän on myötämielisempi miestä kohtaan. Kauppasin heille pariterapiaa, sillä minusta ystäväni itsekin on jotenkin hukassa ja epätoivoinen ja ulkopuolisesta avusta ei olisi hänellekään mitään haittaa.
ap
lääketieteellistä koulutusta, mutta ihan MUTU-pohjalta kuvittelisin, että jos vauvaa ravisteltaisiin niin kovasti, että se aiheuttaisi puheen kehityksen tai hienomotoriikan ongelmia, niin lapsi olisi jotenkin oireillut jo silloin vauvana. Luulisi, että jos jonkin fyysisen vamman seurauksena tulee pysyviä muutoksia aivoihin, niin aivoissa ilmenisi heti vamman saamisen jälkeen esim. turvotusta, joka kyllä oirehtisi jollain lailla (velttoutena, oksenteluna tms.). Ainakin sängystä tai muulta vastaavalta korkeudelta putoaminen on vauvoilla aika tavallista, vahinkoja sattuu, ja harvoin niistä mitään pysyvää seuraa.
Sano ihmeessä ystävällesi, että käyttää lasta kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa ja suo lapselle mahdollisuuden erilaisiin toiminta-/puheterapioihin nyt, kun lapsi on vielä pieni!