Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uupumus, onko kokemuksia?
07.07.2022 |
Minulla alkaa olla voimavarat vähissä. Molemmat vanhempani saivat alzheimer-diagnoosin ja ovat n. 70-vuotiaita. Olen ainoa lapsi, joten olen vastuussa heistä. Elämässäni on ollut rankkoja vuosia jo ennen vanhempieni sairastumistakin. Nyt tuntuu etten jaksa enää. Töissä käyn joka päivä ja eronneena hoidan yksin kodin ja teini-ikäiset lapseni.
Ikää itselläni on vasta 47 vuotta ja tuntuu, etten olisi vielä halunnut löytää itseäni tästä tilanteesta.
Onko kellään kokemusta uupumisesta/masennuksesta ja kuinka asia ratkesi? Olen miettinyt yhtenä vaihtoehtona osa-aikaiseksi siirtymistä töissä. Koska tämä vanhempieni sairastuminen on asia, jolle en itse voi yhtään mitään. Huomaan itsessäni uupumusta, lievää masennusta ja ahdistuneisuutta. Elämänilo alkaa olla kadonnut näiden vastoinkäymisten myötä. Ja jotenkin elämää pitäisi pystyä helpottamaan, jotta jaksaisin.
Kertokaa kokemuksianne.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse vanhemmistasi huolehtia, se on kunnan asia hankkia niille apua.
Onko sinulla kokemusta läheisen sairastumisesta Alzheimeriin? Oletko kulkenut tämän polun?
Kunpa asia olisi noin yksinkertainen. En ole heidän omaishoitajaksi alkamassa mutten voi heitä heittää kunnan hoidettavaksi ja olla välittämättä. Näin kylmä ihminen en ole. He ovat kuitenkin vanhempani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse vanhemmistasi huolehtia, se on kunnan asia hankkia niille apua.
Olipa idioottimainen kommentti. Täysin tunnevammainen ihminen jättää tässä tilanteessa vanhempansa vain muiden hoidettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse vanhemmistasi huolehtia, se on kunnan asia hankkia niille apua.
Olipa idioottimainen kommentti. Täysin tunnevammainen ihminen jättää tässä tilanteessa vanhempansa vain muiden hoidettavaksi.
Sinun kommenttisi tässä idioottimainen oli. Jos ei itse jaksa, on parempi antaa vanhemmat muiden hoidettavaksi ennen kuin romahtaa itse. Lento-onnettomuudessakin on laitettava happinaamari ensin itselleen, muuten ei pysty auttamaan toisia.
Ap, hoidin alzheimer-äitiäni vajaat 5 vuotta, nyt hän lopulta sai hoitopaikan vapun aikaan. Noiden vuosien aikana mietin aika usein, ta pan ko äidin vai itseni vai molemmat. En toivo kenellekään toiselle samaa helvettiä. Nyt, kun pari kuukautta on kulunut, alan vähitellen palata elävien kirjoihin. Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että ammatti-ihmiset hoitavat äitini tästä eteenpäin.
Suosittelisin liittymistä johonkin muistisairaiden omaisten vertaistukiryhmään, sellaisia on esimerkiksi Facebookissa ja Muistiliiton järjestäminä. Meitä uupuneita omaisia on paljon.
Voin vastailla kysymyksiisi, jos jotain vielä tulee mieleen.
Kunnan palvelut ja ostopalvelut lisäksi. Keskustele lomien jälkeen heidän kotikuntansa sosiaalipuolen kanssa, mitä tukea haetaan ja mitä voi ostaa. Onko asuinpaikka jo helppo? Voin lohduttaa, että meitä on muitakin samassa tilanteessa. Minulla olisi sisarus kyllä, mutta hän on täysin irtaantunut vanhusten asioista. Ei ehdi ikinä mitään. Kerran kolmessa kuussa käy kahvilla ja juoksee pois. En oikein ehdi enkä jaksa minäkään.
Alue: Aihe vapaa
Ei sun tarvitse vanhemmistasi huolehtia, se on kunnan asia hankkia niille apua.