Mistä tietää onko masentunut?

Jos noin ajattelet, niin on masennusta. Elämä on loppujen lopuksi pelkkää masennusta.

Tuosta voi saada jotain osviittaa:

https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/itsearvioi…

Kun mikään muu ei innosta kuin vauvapalstalla ja somessa roikkuminen.

Ap taustoittaa:

Mies, kolme lasta, nuorimmainen 8kk. Viimeiset 6 vuotta miehen kanssa seksi on ärsyttänyt (niin mieslähtöistä) ja miehen vähäinen panostus kotitöihin on alkanut ottaa entistä enemmän kupoliin. Meillä on nykyään niin erilaiset käsitykset siitä mikä on hyvä väli tehdä kotiaskareita. Mainittakoon että mies ei ole vielä leikannut nurmea kertaakaan tälle kesälle, termari odotti 2 vuotta pesua !! Tiskit ruokapöydällä odottaa 2-4 pvää ennen kuin mies niihin koskee. Yli pariin viikkoon ei koske pyykkeihin.. koiraa lenkittää ehkä kerran viikossa jos jaksaa. Viettäisi illat mieluiten kyläilemällä (koko perheellä), omissa harrastuksissa tai puhelimen parissa.

Olen todella väsynyt ja pelännyt sekoavani. Minulla on todella negatiivinen ajatusmaailma miestä kohtaan, välillä tietoisesti yritän ajatell kaikkea sitä mikä on positiivista.

Vauvalla on ollut vatsavaivoja ja hän heräilee 3 krt tai useammin joka yö. Olen siis ainakin väsynyt. Olen pyytänyt mieheltä konkreettista apua mutten sitä juuri saa - tai ainakaan saa siinä mittakaavassa mitä tarvitsen. Nyt on pari iltaa tsempannut ja tehnyt vauvan iltatoimet. Kaikki muu on minulla, jos en jotain tee niin ei tee kukaan muukaan ja työ odottaa minua myöhemmin. Huomaamattani minulla on päivän aikaan sekä hyviä, että huonoja hetkiä. Herään päiviin pääsääntöisesti positiivisin mielin.

Osa elämän osa-alueista hoituu kuin itsestään, mutta jos synkeä mieli valtaa ajatukset tai yö on mennyt huonosti- sitten ei hoidu kuin ihan pakollinen.

Et ole välttämättä vielä masentunut mutta ainakin väsynyt ja huono nukkuminen luonnollisesti vaikuttaa mielialaan. Jotta et ihan masennukseen vaivu, niin sun on saatava mieheltäsi enemmän apua kotitöihin, jotta jaksat ja teidän kannattaa laittaa myös seksiasiat kuntoon.

Kuulostaa niin tavalliselta parisuhteen ongelmalta. Vaikka jatkuvasti ihmisille toitotetaan, että puhukaa, niin harva oikeasti tekee niin ennen kuin on liian myöhäistä. Itse olin ihan samanlainen kuin miehesi vielä viime viikkoon asti, jolloin vaimo ilmoitti haluavansa erota. No nyt olen sitten puhunut ja purkanut kaiken mitä olen padonnut sisääni yli 10 vuoden ajan. Vasta nyt tajuan mitä olen tehnyt väärin ja miksi puhuminen olisi ollut niin tärkeää jo vuosia sitten. Vielä yritän kaikkeni suhteen korjaamiseksi, sillä tämä perhe on koko maailmani. En tiedä riittääkö se. Toivon että tajuatte vihdoin puhua, ennen kuin ongelmat kasvaa omassa mielessä liian suureksi.

Kuulostaa siltä että kaipaisitte ammattiapua, molemmat.

Mistä ammattiapua saa? Viisi vuotta sitten neuvolasta sai avuksi perhetyöntekijän, joka kävi 1 krt kuukaudessa juttelemassa. Ei ollut kovin häävi apu se.

Meillä on säästöjä (minulla kolmasosa miehen säästöihin verrattuna) mutta mies ei suostu käyttämään rahaa terapiaan eikä kotiapuun esim.siivoukseen. Jos minä maksan omista säästöistä, niin kohta minulla ei ole enää niitäkään ja varallisuusero kasvaa entisestään. -ap

M38 kirjoitti:

Kuulostaa niin tavalliselta parisuhteen ongelmalta. Vaikka jatkuvasti ihmisille toitotetaan, että puhukaa, niin harva oikeasti tekee niin ennen kuin on liian myöhäistä. Itse olin ihan samanlainen kuin miehesi vielä viime viikkoon asti, jolloin vaimo ilmoitti haluavansa erota. No nyt olen sitten puhunut ja purkanut kaiken mitä olen padonnut sisääni yli 10 vuoden ajan. Vasta nyt tajuan mitä olen tehnyt väärin ja miksi puhuminen olisi ollut niin tärkeää jo vuosia sitten. Vielä yritän kaikkeni suhteen korjaamiseksi, sillä tämä perhe on koko maailmani. En tiedä riittääkö se. Toivon että tajuatte vihdoin puhua, ennen kuin ongelmat kasvaa omassa mielessä liian suureksi.

Meillä oli sama tilanne. Mies halusi kyllä erota, koska olen "hankala ämmä". En enää jaksanut niitä vuosiakin siirrettyjä asioita. Ja puhuin ja keskustelin. Sitten petti pinna. Tarjosi eroa, jos hän ei kerran kelpaa omana itsenään. No, ei kelpaa. Muuten kyllä, mutta tavat olivat kuin luolamiehen. Meni kaksi viikkoa, halusi muuttua ja jatkaa. Jäin.

No, arvatkaa muuttuiko. Ei. Tästä on vuosi ja voi hemmetti, että kaduttaa! Ihan samoin sikailee, kuin ennenkin. Nyt vain en siedä häntä enää muutenkaan, kun petti kaikki lupauksensa niin lapsille, kuin minulle.

Eli jos haluat pitää oikeasti perheesi, muutu. Nostan hattua. Ja pidä se muutos.

Jossain on sanottu, että kun perheessä äiti voi hyvin, kaikki voivat hyvin. Uskon, että on totta, jos äiti on vain täysipäinen.

Se lukee lääkärinlausunnossa.

No jos mies on tommonen saamaton ja välinpitämätön kotitöiden ja perhe-elämän suhteen, niin kannattaako niitä lapsia suoltaa yhtenään? Ja viimeisin tullut vasta 8kk sitten, kyllä on ollut miehen piirteet ja käytös silloin tiedossa. Oletko Ap kenties jo neljättä odottamassa? Lapsia lisää tekemällähän se teidän tilanne toki paranee.