Te joiden puoliso/ex puoliso oli kontrolloiva niin miten se ilmeni?

Halusi määrätä ja päättää melkeinpä kaikesta.

Jos tein asioita hänen tahtonsa vastaisesti tai ilman lupaa, huusi ja haukkui.

Kaikki kotiin ostamani oli vääränlaista, ruoka, astiat, huonekalut tai tekstiilit esimerkiksi.

Olin itsekin vääränlainen, esim. puhuin väärällä tavalla, liian kovalla äänellä, mielipiteeni olivat vääriä ja jopa katsomiani tv-ohjelmia oli aina arvostelemassa.

Lasten kasvattamiseen puuttui oikeastaan vaan kertoakseen kuinka huono äiti olen tai kuinka hän on ihan eri mieltä jostain kasvatukseen liittyvästä ja vaati minua toimimaan hänen mielipiteensä mukaan.

Tässä nyt joitain esimerkkejä.

Aikoinaan kun oli kolme pientä lasta ja olin tietenkin sikaväsynyt, niin mies vaan yritti patistaa minua lenkille. Siis lenkille, kun olin viimein saanut lapset nukkumaan. Otin kuulokkeet korville ja aloin kuunnella ihan omaa musiikkiani. Sekin häntä mätti. Luki myös kaikki kirjeeni ja päiväkirjani. Ja mustasukkaisen vainoharhainen, jota pimitti ja vasta pitkän painostuksen jälkeen sain hänet kertomaan, että epäili isyyttään. Siis järkyttävää. Voitte arvata miten tarina eteni ja päättyi. Melkein perhesurma ja ero ja vuosikausien piina. Ja kaikki alkoi varmaan jostain asujen valinnasta: mikä käy hyvin jne.

Nykyisin lapset jo aikuisia ja en tavannu exää vuosikausiin. Ei asuta onneksi samalla paikkakunnallakaan. Hurmaavaa osasi esittää, tosi veemäinen ja kyyninen mies.

Todellakin sellaista, ettei paljastanut ajatuksiaan ja epäilyjään. Painosti ihan sujuvasti hankalissa tilanteissa, manipuloi ja kiristi. Välillä yritti lahjoakin. Kun lopulta näin, millainen hän on, niin jätin hänet. Ero oli vaikea, sillä hän teki kaikenlaista häirintää ja mustamaalausta. Stalkkasi.

Alkoi hyvin pienestä. Jos tein jotain mistä hän ei pitänyt (esimerkiksi päivitin instagramiani) alkoi taivastelu miten typerää ja noloa tuollainen on. Kaikki mitä hän itse ei tehnyt tai harrastanut oli typerää ja vain tyhmien ihmisten ajanvietettä. Nolasi minut myös perheensä edessä. Esimerkiksi ei olisi halunnut minun käyvän terapiassa aukomassa lapsuuden tunnelukkoja, joten paasasi vanhemmilleen miten tuo vaimokin se vaan ravaa kuuppatohtorilla jatkuvasti valittamassa.

Jos ostin vaatteita, hän valitti miten tuhlaan (omia) rahojani ja saattoi kieltäytyä maksamasta jotain hänelle sovitusti kuuluvaa laskua koska "jos kerran sulla on rahaa rytkyihin niin sitten sulla on varaa maksaa tämä).

Ojensi suurieleisesti minulle puhelimensa koska "halusi olla avoin" ja sitten samaan hengenvetoon vaati omaani hänelle pengottavaksi. Ei muka ymmärtänyt yksityisyyden rajoja, availi minulle tulleita kirjeitä "vahingossa", heitti minun tavaroitani selkäni takana roskiin...

Se siinä just on hankalaa, kun se ei alussa ilmene. Voi mennä vuosiakin ja toinen on pantannut sisäänsä kaikenlaista kuvitelmaa. Alussa yleensä tehdään kompromisseja. Jossain vaiheessa ollaan pirullisen pikkuhiljaa siirrytty tilaan, jossa kontrolloiva ei enää panttaa itseään vaan todelliset kasvonsa paljastaa. Niinkuin nyt Venäjän Putin Sauli Niinistön kertomana. Ja niin pitkään, kun kontrolloivan mukaan mennään kohtalaisesti, niin ei pahempaa. Ja alussahan kontrolloivakin on ihastunut ja yrittää olla viehättävä.

"Kun sinä kumminkin olet sitä mieltä, että..." vaikka en todellakaan ole sitä mieltä

Kaikki piti tehdä yhdessä. Jos halusin tehdä jotain yksin, siis useammin kuin kerran viikossa, niin alkoi kaupankäynti ja kiristys. Jos sä meet, niin sitä minäkin. Yms.

Kontrollointi näkyi rivien välissä päätöksenteossa. Minä sain tehdä ehdotuksia, mutta hän teki viimeisen päätöksen.

Kaikki tämä mahdollistui, koska olen niin joustava. Ei minulle ole kovin tärkeää, miten asiat menevät. Sitten kun oikeasti halusin jotain, enkä antanut periksi, sain kuulla, kuinka aina olen niin ehdoton.

Eron jälkeen ymmärsin, että kontrollointi mahdollistui syyllistämisellä. Menin vaikka solmuun, jotta en kuulisi olevani mitään negatiivista.

En ole aiemmin tajunnut, että mieheni on niin kontrolloiva. Hän esim. suuttui, kun en halunnut mennä hänen äitinsä luo kylään. Hän myös esittää asiat niin, että "haluat varmaan syödä pitsaa tänään" jos hän haluaa itse syödä..Ap

Up

Oliko kaikki ruttuturpaisia naukkaajia?

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan kun oli kolme pientä lasta ja olin tietenkin sikaväsynyt, niin mies vaan yritti patistaa minua lenkille. Siis lenkille, kun olin viimein saanut lapset nukkumaan. Otin kuulokkeet korville ja aloin kuunnella ihan omaa musiikkiani. Sekin häntä mätti. Luki myös kaikki kirjeeni ja päiväkirjani. Ja mustasukkaisen vainoharhainen, jota pimitti ja vasta pitkän painostuksen jälkeen sain hänet kertomaan, että epäili isyyttään. Siis järkyttävää. Voitte arvata miten tarina eteni ja päättyi. Melkein perhesurma ja ero ja vuosikausien piina. Ja kaikki alkoi varmaan jostain asujen valinnasta: mikä käy hyvin jne.

Nykyisin lapset jo aikuisia ja en tavannu exää vuosikausiin. Ei asuta onneksi samalla paikkakunnallakaan. Hurmaavaa osasi esittää, tosi veemäinen ja kyyninen mies.

 

Toisen painostaminen on rumaa ja varsinkin pitkäaikainen painostaminen. Miksi halusit surmata miehesi ja piinasit häntä vuosikausia?

Päätti koska tavataan, ketä saan tavata, milloin saan mennä ja minne, mitä saan puhua, kenen kanssa saan nauraa, mitä kanavia saan katsoa tubesta, miten minun pitää olla jne jne

Jos en noudattanut käskyjä, tuli järjetöntä raivoa siitä kuinka en rakasta häntä, kohtelen kuin koiraa, en arvosta, olen kamala ihminen, olen itsekeskeinen, petän yms.

Puuttui kaikkeen, joka asiassa oli vänkäämistä siitä, miten asian teen, ja jos muutin toimintaani, se oli silloinkin yhtä virheellistä. Kävelin liian nopeasti/hitaasti, heräsin liian myöhään/aikaisin, tein töitä liian paljon/vähän, tapasin ystäviä liian harvoin/usein jne. loputtomiin. Jos minulla oli omia menoja, ei koskaan kieltänyt menemästä, mutta heittäytyi mahdottomaksi ja avuttomaksi, ja ne vieläpä olivat aina hankalaan aikaan. Usutti verkostoitumaan ja sitten skitsosi, jos olin puhunut jonkun miespuolisen kanssa. Kaikista sukulaisistani ja kavereistani löyty aivan järjestäen aina jotain vikaa. Jos hän oli hautonut ja hillonnut päässään jotain monimutkaista, suuttui näistä ajatuksistaan ja sai äkkiraivareita, syytti minua siitä, että olin ollut jotenkin väärin, niin että hän luuli asioita. Aivan jatkuvasti siis olin väärin, koska hän oli suunnitellut ja mieltänyt asioita yksityiskohtaisesti päässään valmiiksi ja sitten ne eivät tietenkään sellaisenaan toteutuneet. Näitä juttuja olisi vaikka kuinka paljon.

En ole hetkeäkään katunut eroa.

Vierailija kirjoitti:

Päätti koska tavataan, ketä saan tavata, milloin saan mennä ja minne, mitä saan puhua, kenen kanssa saan nauraa, mitä kanavia saan katsoa tubesta, miten minun pitää olla jne jne

Jos en noudattanut käskyjä, tuli järjetöntä raivoa siitä kuinka en rakasta häntä, kohtelen kuin koiraa, en arvosta, olen kamala ihminen, olen itsekeskeinen, petän yms.

Järkyttävää että miehetkin voi olla tuommoisia. Jotenkin tuntuu että voiko mies olla tuommoinen. Uskomatonta. Eikö hän menettäisi kasvonsa toisen miehen edessä, jos saatettaisiin toisten miesten tietoon?

Eikö näillä ole mitään diagnoosia?

Onko tuo kontrollointi pohjimmiltaan jotain läheisriippuvuutta ja menettämisen pelkoa vai mitä?

Onko tämäkin jotain miehen peliä.. Tänäänkin kun olen tehnyt ruuan ja kutsunut miehen syömään puoli tuntia sitten niin hän yhä jatkaa nurmikon leikkuuta. Itse olen syönyt jo ajat sitten. Mies sanoi,että leikkaa nurmikon etupihalta ja tulee sitten. Nyt yhä leikkaamassa ja takapihaa. Mielessäni kävi tekeekö tahallaan?Haluaa itse leikata nurmen ja näyttää oikein sen, että mun ruuan teolla ei ole väliä. Ja ajalla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo kontrollointi pohjimmiltaan jotain läheisriippuvuutta ja menettämisen pelkoa vai mitä?

Se on just sitä. Ihminen yrittää tehdä itsestään korvaamattoman toiselle. Määräilemällä ja päättämällä asioita.

Minulla oli, joka asia olisi pitänyt mennä niin kuin tämä nainen halusi ja päätti ja jos ei saanut tahtoaan läpi alkoi hirveä huuto, kiukuttelu, väkivalta, nalkutus ja ystävilleen valehtelu ja juoruilu kuinka minä tein sitä ja minä tein tätä eikä yhdessäkään asiassa ollut mitään perää. Huonoa tuossa oli se että asuin pienellä paikkakunnalla ja nämä naisen kaverit jatkoivat juoruilua sen jälkeen kun oli värittänyt joko vapaaehtoisesti tai pakotettuna tarinaa vielä vähän kauheammaksi

Tuo on joku luonnehäiriö. Yritetään saada toinen täysin toimintakyvyttömäksi, koska teit niin tai näin aina menee pieleen. Ja kaikista asioista löytyy käden käänteessä ne huonot puolet.

Kuunteli kaikki mun puhelut metrin etäisyydellä, vaati heti tietää oliko jotain mitä hän ei kuullut, vaati mun rahatilin tunnukset joita tarkkaili päivittäin, ei päästänyt yksin kauppaan tai mihinkään muuallekaan, suuttui jos juttelin jonkun kanssa, nauroi jos joku kehui mun taitoja (nauroi siis kaikkien läsnäollessa) eli ylipäätään vähätteli, haukkui, suuttui ilman syytä ihan milloin vain ja mistä vain.