Vauvavuosi kohta ohi eikä harmita yhtään.

minä taas nautin vauvastani kybällä, mtta olenhan jo mummoäiti...

syntyi. Ehkä olisin nauttinut vauva-ajasta enemmän jos olisin tehnyt lapset 20-vuotiaana. Yli 30-vuotiaana kun lapsensa tekee, on jo ehtinyt tottua omaan itsekkääseen elämään ja kaipaa niitä aikoja kun saattoi ilman velvoitteita jäädä työpäivän jälkeen kaupungille terassille.

Kohta alakaa taas se rumba, että pitää juosta töistä päiväkodin kautta kotiin ruuanlaittoon ja tylsistymään.

Minusta on ihanaa nähdä, miten lapseni ovat oppineet uusia taitoja, saaneet heureka-elämyksiä ja iloinneet niin vilpittömästi vallan mitättömän oloisista asioista. Tarkoitan asioita, jotka aikuiselle usein ovat itsestään selvyyksiä - kävely, syöminen, kiipeäminen, pallon heitto. Tänään kuopuksellani, 1-vuotiaalla pojalla, oli valtavan ihana ilme ja suuri onnistumisen riemu, kun hän teki pissat pottaan :) Minä tykkään seurata kasvamista, en niinkään nuuhkia sitä vauvantuoksua.



Toisaalta kuitenkin vähän harmittaa, että vauvavuosi on ohi, koska lapsiluku on nyt täynnä. Ihan vähän silloin tällöin harmittaa, etten pääse enää näkemään tätä kasvua siitä pienestä vastasyntyneestä nyytistä alkaen.



äiti 25v, lapset 5v ja 1v

Mun äitinikin muuten oli juurikin kaksvitosena sanonu että lapsiluku on täynnä, ja kaks lasta sitten vielä putkahti seuraavan 15 vuoden aikana. :)



Mutta asiaan, vauvavuosi oli ihana mutta taaperon kanssa on taas niin erilaista, ei ole univelkaa päivissä on selkeä (pysyvä) rytmi, lapsi oppii koko ajan tosi isoja ja tärkeitä uusia taitoja ja alkaa myös näyttää paremmin tunteitaan, eli antaa haleja ja pusuja yms. Se on parasta!

etten tykkää vauvoista, ja oma vauva tuntui muuttuvan helpommaksi aina kun kasvoi vähän ja oppi jotain uutta. Mutta nyt kun tuo esikoinen on 2,5-vuotias, niin alkaa tuntua siltä, että pieni vauva olisikin tosi helppo ja äärettömän söpö... :D

Lapsia voisi olla enempikin, jos ne saisi suoraan 2-vuotiaana :)

Noin minäkin ajattelin esikoiseni jälkeen, juuri kun hän oli samanikäinen kuin sinun - ja kun se vauva oli siinä, mietin, että mikä mielipuoli olinkaan ;)



Meillä se on mies, joka on ilmoittanut, että lapset olivat tässä. En ole aikeissa miestä vaihtoon pistää, vaikka eihän sitä tietysti aina voi sanoa miten elämä heittelee, mutta sillä perusteella sanon, että tämän perheen vauvauvuodet ovat jo ohi. Mieluummin tyydyn siihen kuin tuudittaudun johonkin ehkä-joskus-sittenkin-koska-eihän-sitä-koskaan-voi-tietää -ajatteluun, ja mahdollisesti sitten tuhlaan elämääni, energiaani ja aikaani vatvomalla uusia nimivaihtoehtoja, säilömällä vauvanvaatetta ja tavaraa ja elättelemällä toivoa, joka sitten osoittautuukin loppujen lopuksi turhaksi.



- se 25v. äiti

Lapsia voisi olla enempikin, jos ne saisi suoraan 2-vuotiaana :)

Sitten voisikin antaa hoitoon ikäkaudeksi 1-3..



t: neljättä oottava mummoäiti, 41 v

olla vauvan kanssa kotona. Voiko mikään olla sen parempaa? Sain ensimmäisen vauvani 41-vuotiaana. Nyt hän on 8 kk. En kaipaa töihin enkä terasseille. Mukava olla kotona ja elää vauvan rytmissä.

Mainittakoon, että minulle on tärkeää, että elämän peruspilarit - ura, lapset, terveys, mies, koti, ystävät - ovat kaikki parhaassa mahdolliessa kunnossa. En siis rupeaisi terveyteni tai urani uhalla lisääntymään enää... mutta onhan mulla selvästi vauvakuume. Onneksi olen vastikään saanut hyvän työn hirveän pätevöitymisen ja hakemisen jälkeen, ja elämäntapojeni myötä kuntoni ja terveyteni on tosi hyvä, ja pikkuhiljaa miehenikin ehkä alkaa myöntyä toiseen lapseen... :D