Kuinka erota ihmisestä joka kieltäytyy eroamasta?
Olemme olleet 15 vuotta naimisissa ja meillä on kaksi lasta (8 ja 10v) Viimeiset viisi vuotta olen ollut perheen ainoa palkansaaja. Mies on yrittäjä mutta yritys ei tunnu koskaan tuottavan mitään.
Suhde on hiipunut kämppäkaveruudeksi, meillä ei ole ollut seksiä vuosiin, koska miestä ei kiinnosta. Olen ehdottanut pariterapiaa, ja tehnyt aivan kaikkeni että saisin miehen kantamaan edes osansa vastuusta sekä taloudellisesta että parisuhteesta, sitä ei tunnu kiinnostavan. Sen mielestä kaikki on ihan hyvin.
Lapsia kuskaa harrastuksiin mutta kaikki muu jää minun kontolleni, esimerkiksi se että isä veisi lapset viikonloppuna ulos pariksi tunniksi että saisi edes hetken omaa aika vaatii multa raivokohtauksen että mies saa edes sen verran itsestään irti.
Mies oli juuri viikon vanhemmillaan enkä kaivannut häntä ollenkaan, ainoastaan lasten kuskaamisesta olisin tarvinnut apua. Muuten me pärjätään hyvin keskenämme.
Haluan erota, minulla ja lapsilla olisi varaa jäädä nykyiseen kotiimme ja vaikka tiukkaa tekisi voisin varmaan maksaa miehen ulos tästä.
Mies kieltäytyy edes keskustelemasta erosta, eikä suostu muuttamaan muualle. Jos itse muutan lasten kanssa mitä tapahtuu sitten kun omistusasunnon lainaa ja yhtiövastiketta ei enää makseta? Asunto on kuitenkin meidän molempien nimissään.
Miten tällaisessa tilanteessa käytännössä erotaan?
Kommentit (29)
Haet eroa ja oikeuden kautta haet yhteisasumisen looettamista. Hae eroa heti, jotta mies ymmärtää sinun olevan tosissasi. Sitten kysyt tehdäänkö homma loppuun helpon vai vaikean kautta. Anna omat ehdotuksesta järjestelyjen suhteen ja pyydä mieheltä myös. Jos miestä ei kiinnosta niin homma menee vaikean kautta, mutta joka tapauksessa etenee.
Ero vireille, asunto myyntiin, jos mies ei suostu myyntiin niin haet oikeudesta pesänjakajan, maksaisin varmaan lyhennysvapaan pankista tuohon itse ettei tarvii laina enempää lyhentää. Alkaisin etsiä uutta asuntoa itselleni ja lapsilleni, alkuun vuokra-asunto kunnes avioero ja ositus saadaan tehtyä.
No yksinkertaisesti vain eroamalla.
Vierailija kirjoitti:
No oletpa urpon kanssa kimpassa. Hyvänen aika, ukko vaan selkä seinää vasten, etsiköön rahat että maksaa oman osuutensa. Olen järkyttynyt.
Sepä se kun mies ei ollut Urpo silloin kun mentiin naimisiin. Mä menin naimisiin kunnianhimoisen, energisen ja aikaansaavan miehen kanssa, mutta jostain syystä se muuttui flegmaattiseksi ameebaksi.
Kun sinulla on tuloja, ottaisin tilanteessasi juristin. Jo alkuvaiheessa, jotta kaikki tapahtuu mahdollisimman siististi etkä tee ns. juridisia mokia, esim. jätä miestä yksin asumaan kotiinne, jos haluat sen omaksesi lunastaa.
Paperit todellakin vetämään myös!
Voimaa, ja onnea päätöksestä!
En itse ole kokenut avioeroa, mutta olen majoittunut vaikeasta suhteesta eroavaa ystävää. Muiden elämäntapahtumien myötä olen huomannut, että joskus juridinen neuvonantaja säästää pitkän pennin ja sijoittaa töyssyjä polulta.
Hankalaksihan se mies varmaan heittäytyy, kun elättäjän menettää, mutta ajat eron maaliin kylmästi vain.
Jos olet ollut päävastuullinen lapsista, sinulle varmasti myönnetään oikeus jäädä asuntoon ja mies joutuu lähtemään.
Se ei haluu erota, kun sillä on asiat paremmin kuin hyvin sun kanssa. Sä maksat laskut ja hoidat lapset ja kodin. Mäkin haluisin tommosen täyshoidon, vaikka oon nainen. Saanko muuttaa kanssa teille? Voisin kyllä viedä ne lapset ulos joka viikonloppu.
Voi miesparkaa. Raivokohtauksilla tahtonsa läpiajan
Minen kuulostaa sairaalta. Kouluikäiset pärjäisi ihan keskenäänkin sen pari tuntia.
Jotenkin minulle tulee tunne että äiti ei oikein anna muille tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oletpa urpon kanssa kimpassa. Hyvänen aika, ukko vaan selkä seinää vasten, etsiköön rahat että maksaa oman osuutensa. Olen järkyttynyt.
Sepä se kun mies ei ollut Urpo silloin kun mentiin naimisiin. Mä menin naimisiin kunnianhimoisen, energisen ja aikaansaavan miehen kanssa, mutta jostain syystä se muuttui flegmaattiseksi ameebaksi.
Hyvin sait alistettua miehen 👍
1. Avioerohakemus käräjäoikeuteen. Tähän et tarvitse miehen allekirjoitusta.
2. Osituskirja miehen allekirjoitettavaksi. Jos siis haluat lunastaa talon/asunnon itsellesi, kirjoitetaan se tähän, ja lisäksi päivämäärä, johon mennessä mies muuttaa pois. Jos mies ei suostu allekirjoittamaan, pyydät juridisia neuvoja tilanteeseen, mutta sun on jokatapauksessa hyvä teettää osituskirja lakimiehellä, joten saat muutkin neuvot samalla.
3. Kun mies on allekirjoittanut osituskirjan, sulla on mustaa valkoisella siitä, että asunto on sun ja voit pyytää poliisit paikalle, jos mies ei poistu sovittuun päivään mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Kun sinulla on tuloja, ottaisin tilanteessasi juristin. Jo alkuvaiheessa, jotta kaikki tapahtuu mahdollisimman siististi etkä tee ns. juridisia mokia, esim. jätä miestä yksin asumaan kotiinne, jos haluat sen omaksesi lunastaa.
Paperit todellakin vetämään myös!
Voimaa, ja onnea päätöksestä!
En itse ole kokenut avioeroa, mutta olen majoittunut vaikeasta suhteesta eroavaa ystävää. Muiden elämäntapahtumien myötä olen huomannut, että joskus juridinen neuvonantaja säästää pitkän pennin ja sijoittaa töyssyjä polulta.
Äsh, tietenkin majoittanut ja silottaa.
Mutta voinkin nyt vielä lisätä, että nuorena lähdin kovien omantunnontuskien kautta suhteesta, jossa mies oli alkoholisti.
Se perhana havahtui, lakkasi juomasta, teki loppuun tutkintonsa ja tohtorin paperit vielä päälle! Taisi myöhemmin retkahtaa uudelleen, mutta kai se on kivempi tohtorina ryypiskellä.
Ei kannata säälin tai myötätunnon siis hidastaa prosessia. Kaikkia tunteita saa vapaasti tuntea toki :)
Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oletpa urpon kanssa kimpassa. Hyvänen aika, ukko vaan selkä seinää vasten, etsiköön rahat että maksaa oman osuutensa. Olen järkyttynyt.
Sepä se kun mies ei ollut Urpo silloin kun mentiin naimisiin. Mä menin naimisiin kunnianhimoisen, energisen ja aikaansaavan miehen kanssa, mutta jostain syystä se muuttui flegmaattiseksi ameebaksi.
Hyvin sait alistettua miehen 👍
Miten ihmeessä mä sen alistin? Lupasin ottaa päävastuun taloudesta pariksi vuodeksi että mies saa toteuttaa haaveensa omasta yrityksestä.
Kysy haluaako mies ostaa osuutesi asunnosta, jos ei myy omaansa sinulle – pääsisit jotenkin eroon. Jos ei mikään käy, hankkikaa kiinteistönvälittäjä. Ja kumpikin saa rahat. Eron odottelu ei auta sinua uuden asunnon haussa, pitää toimia heti.
Ensin laitat avioerohakemuksen vetämään. Saat sen netistä ja voit hakea ihan yksin käräjäoikeudesta. Sieltä tulee miehelle tieto postissa.
Minun mieheni suostui tuossa kohtaa ottamaan vuokrayksiön ja muuttamaan sinne. Sinun ei ehkä suostu.
Ensimmäisen hakemuksen jälkeen joudut odottamaan puolen vuoden harkinta-ajan, ennen kuin voit laittaa sisään toisen hakemuksen, ja käräjäoikeus päättää että olet eronnut.
Sitten sinun pitää pankissa hoitaa ositus. Pankin lakimies laskee teidän antamilla tiedoilla teidän avio-oikeuden alaisen omaisuuden puoliksi, ja te allekirjoitatte paperit.
Tuossa yhteydessä sain myös asuntolainan itselleni ja lunastin samalla istumalla mieheltä puolet talosta. Hänen tilille siirtyi hänen osuudesta silkkaa rahaa. Irtaimisto oli niin vaatimatonta, ettei sitä laskettu lainkaan. Jaoimme sen miten sattuu, ei sillä väliä. Pääasia että lasten huoneet jäi ennalleen.
Jos sinun miehesi ei suostu pankkiin vaikka aika on varattu, voit sanoa että palkkaat seuraavaksi lakimiehen asialle.
Tietääkseni yhteisasumisen purkua voi hakea käräjäoikeudesta, jolloin viimeistään hänen on pakko muuttaa ja voit saada asunnon myytäväksi jos ei muuta. Tarvitset tähän lakimiehen neuvoa, luulisin että voisit ensin saada halvemmalla neuvot puhelimella, että osaat sanoa miehelle, mitä on seuraavaksi tulossa, jos hän ei muuten suostu.
Jos ei suostu, sitten maksat lakimiehelle sen tonnin tai pari, että hän tekee paperit sinulle. On koko rahan arvoista. Ota vaikka sitten asuntolainaa sen verran enemmän.
Vielä joudutte sopimaan lasten tapaamisista ja elatusmaksuista lastenvalvojalla. Hän ei tee sitä sopimusta teille, sinulla kannattaa olla valmis ehdotus. Esim joka toinen viikonloppu isällä ja kaksi viikkoa lomaa tms. Kyllähän he sitten enemmänkin voivat olla jos hyvin alkaa mennä.
Elatusmaksun laskemiseen on netissä laskuri. Netissä on taulukko arvio, paljonko minkäkin ikäisen lapsen elatus maksaa. Se jaetaan teidän tulojen suhteessa. Jos siinä tienaat vaikka kaksi kertaa mitä hän, ja lapsen elatuksen hinta olisi vaikka 300/kk, sinun osuus olisi 200 ja hänen 100. Esim. Mutta siihen lasketaan myös luonapitopäivät, en enää muista millä tavalla.
Joka tapauksessa monet miehet sitten haluavat vuoroviikkolapset, kun ajattelevat, että sitten eivät joudu maksamaan yhtään elatusmaksuja. No hänellä varmaan olisikin näin vaan sinä joutuisit maksamaan hänelle. Oli miten oli, älä suostu koska yleensä lapset ovat kuitenkin olleet pääosin äidin kanssa.
Kun mies sanoo että kaikki on hyvin näinkin, kerrot että ei muuten ole ja ero tulee jos ei asia muutu.
En ymmärrä miksi niin usein suhteessa toinen päättää yksipuolisesti että asiat ovat hyvin eikä tarvitse mitään korjata vaikka kumppani sanoo toisin.
Vierailija kirjoitti:
Voi miesparkaa. Raivokohtauksilla tahtonsa läpiajan
Minen kuulostaa sairaalta. Kouluikäiset pärjäisi ihan keskenäänkin sen pari tuntia.Jotenkin minulle tulee tunne että äiti ei oikein anna muille tilaa.
Siis kun olen ensin pyytänyt sata kertaa nätisti ja mies on sanonut joo joo ihan kohta, sitten vedän kilarit kun mitään ei tapahdu. Kyse on siis siitä että haluaisin olla hetken yksin kotona omassa rauhassa. Mies saa olla kaikki päivät yksin kotona lasten ollessa koulussa. Musta olisi ihanaa edes se tunti tai kaksi viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko että miehesi katoaa?
En. Haluan että lapsillani on omilla jaloillaan seisova isä.
Erohakemus miehen eteen. Kysy, että haetteko yhdessä vain haetko yksin. Kylmät faktat vain nenän eteen asioista. Lopulta miehen on pakko hyväksyä, että asia etenee.
No oletpa urpon kanssa kimpassa. Hyvänen aika, ukko vaan selkä seinää vasten, etsiköön rahat että maksaa oman osuutensa. Olen järkyttynyt.