Onko kaikissa parisuhteissa seksuaalinen vetovoima tärkeää?

Jos molemmilla on samanlainen aktiivisuus seksin suhteen, on sama, mikä sen aktiivisuuden taso on.

Ei ole tärkeää. Olen itse aseksuaali ja haluaisin suhteeseen toisen assen/matalalibidoisen kanssa.

Eri asia sitten se, löytääkö tällaista suhdetta mistään.

Kulissiliitoissa merkkaa arjen toimivuus ja laskujen maksu.

Riippuu ihan osapuolten libidoista ja mieltymyksistä. Olen joskus yrittänyt nuorempana seurustella miehen kanssa johon en koe mitään fyysistä vetoa (lyhyt, kaljuuntunut, lihava, mutta kiva persoona) ja se on ollut lopulta molemmille osapuolille tuskallista kun itse en halua mitään fyysistä kanssakäymistä ja toinen haluaisi. Näissä suhteissa en ole koskaan edes harrastanut sitä itseään, mutta olemme käyneet yhdessä vaikkapa tapahtumissa.

Nyt olen 40+ ja en enää jaksaisi sellaista säätöä, koska olen kuitenkin jonkin verran fyysinen ihminen eli kaipaan myös seksuaalista kanssakäymistä. Kehoni ei tosin kiihotu ellei se mies näytä minun silmiin hyvännäköiseltä, eli en enää lähde sellaisiin suhteisiin joissa toinen on vaan 'ihan kiva' mutta ei herätä mitään fyysisiä haluja. Nunnana en halua elää.

 

Olen jo kokeillut suhteet joissa ei mitään peuhata mutta käydään vaan yhdessä ulkona tms., en jaksa sitä enää. Jollekin toiselle se taas voi sopia mainiosti esim. aseksuaaleille tai sellaisille joita haluttaa vain pari kertaa vuodessa.

On tärkeää. Arki toimii yksinkin, siihen ei kumppania tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tärkeää. Olen itse aseksuaali ja haluaisin suhteeseen toisen assen/matalalibidoisen kanssa.

Eri asia sitten se, löytääkö tällaista suhdetta mistään.

Riippuu sukupuolestasi. Aseksuaaleja naisia on tutkimusten mukaan moninkertaisesti miehiin verrattuna. Tilannetta vähän tasoittaa impotentit ja kaappihomot, jotka haluavat heterosuhteen kulissiksi.