Lue keskustelun säännöt.
Miten tällaista suhdetta voi jatkaa? Umpikuja...
05.07.2022 |
Olen aina ajatellut että etäsuhteet ei ole mua varten. No, sellaiseen kuitenkin ajauduihin.
Tai no, ei välimatkaa ole kuin n. 1h 15 min mutta nähdään silti vain vk-loppuisin.
Mulla on kaksi haasteellista ja ongelmaista teiniä jotka vaatisi paljon mun huomiota.
Vastuullinen ja aikaavievä työ (joka toki takaa meille toimeentulon ettei ole välittömiä rahahuolia).
Omiakin harrastuksia / mielenkiinnon kohteita, jotka antaa mulle henkisesti hengähdystauon ja pitää edes hieman fyysistä kuntoa yllä. Nämä ei ole kaikki samoja kuin miesystävällä, hän ei esim. harrasta mitään musiikkiin liittyvää.
Lasten isä ei osallistu heidän elämään mitenkään (paitsi joskus lähettämällä jotain haukkuja ja uhkailuja.) Näkee lapsia pari krt vuodessa, toinen ei enää suostu häntä edes tapaamaan.
Alkaa väsyttää se, että kun nähdään aina vain vk-loppuisin miesystävän kanssa, niin siihen menee aikaa. Vaikka kuinka koettaisin siinä samalla sivussa hoitaa kotihommia ja huomioida lapsia, on se kuitenkin aika kokonaisvaltaista. En pysty siinä samalla tekemään mitään omia juttuja (lukemaan kirjaa, harrastamaan musiikkia, puuhaamaan pelkästään lasten kanssa), ja arki-illat on kovin lyhyitä töiden ja ihan pakollisten kotitöiden / kauppakäyntien / joinain iltoina jonkun harrastuksen jälkeen.
Ajattelin kai suhteeseen lähtiessä, että jos mies minuun rakastuu, on hän valmis johonkin muutoksiin elämässään.
Mutta hänen työ on nykyisellä paikkakunnalla; hän ei halua että työmatkansa pitenisi (olisi 1h / suunta minun luota). Hän ei ole valmis oikein luopumaan myöskään talosta, jonka exänsä kanssa aikoinaan rakensi.
Itse taas koen, etten voi teinejä herkässä iässä enää muutaa ihan uuteen paikkaan (ovat jo joutuneet muuttoihin lapsuusaikanaan). Ja minun työmatka sieltä olisi 1,5h/suunta (enkä voi tehdä koko ajan etätöitä, satunnaisesti).
Näin on vuosi menty; mulle tuntuu että suhteen pitäisi tässä kohtaa jo syventyä jotenkin. Ja ylipäänsä, että mies kai jo tässä kohtaa kertoisi mulle että rakastaa mua....?? Jos ei edes sitä sano, vaikka muuten vaikuttaa tykkääävän, kulutanko vain aikaani? Toisaalta tähänkin on tottunut, että on jonkinlainen kumppani (joita on hankala löytää ylipäänsä nykyään kaiken maailman säätäjien joukosta), niin pitäisikö tässä vaan roikkua sitten vuosikausia...
Huomaan kyllä että hänen kanssa oltua olen jotenkin uupunut...
Kommentit (13)
Henkilökohtainen asia. Naisena itse olen aina elänyt etä suhde.Muuta en haluakkaan.En siedä joku roikkuisi vierellä koko ajan ym.En siedä edes viestittelyt tai soitot. Jos yrittää niillä kontroloida,udella menojani: Loppu suhde heti,Voi soittaa vasta kun mahdollisuus tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtainen asia. Naisena itse olen aina elänyt etä suhde.Muuta en haluakkaan.En siedä joku roikkuisi vierellä koko ajan ym.En siedä edes viestittelyt tai soitot. Jos yrittää niillä kontroloida,udella menojani: Loppu suhde heti,Voi soittaa vasta kun mahdollisuus tavata.
Se on mihin tottuu.. itse kun olin yli 20v naimisissa, ja senkin jälkeen seuraava suhde eteni avoliittoon asti, pidän itse "oikeana" suhteena sellaisia joissa nimenomaan jaetaan sitä arkeakin.
ap
Ehkä sinun kannattaa tässä tilanteessa miettiä myös niitä haasteellisia teinejäsi. He ovat kotona enäâ muutaman vuoden ja lienee hyvä pitää heidän elämänsä vakaana.
Jos olet koko ajan uupunut suhteesta niin se voi vaikuttaa myös terveyteesi, myös suhteeseen lapsiisi. Koitahan nyt miettiä mikä olisi järkevintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskity nyt omaan jaksamiseen ja nuoriisi. Voitte miehen kanssa vaikka sopia, että tapaatte vain yhtenä viikonloppuna kuussa. Jos se ei riitä, lopettakaa suhde. Kun lapsesi ovat muutaman vuoden kuluttua lähtemässä kotoa, ties vaikka haluaisitte miehen kanssa yrittää uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitte yrittää siirtää viikonloppua vähän: Mies tulee vasta lauantaina, ja ajaa maanantai-aamuna aikaisin suoraan töihin. Logistista joustavuutta suunnitteluun mukaan. Näin saat perjantain vielä lapsille, lauantaista pätkän myös. Ja kuitenkin aikaa miehenkin kanssa. Su-ma yö yhdessä on varmaan sama kuin pe-la....? Mies on silmät ristissä toki, mutta vain maanantain. Aikuinen ihminen kestää yhden tällaisen päivän viikossa.
t: joutunut aina junailemaan
Vierailija kirjoitti:
Keskity nyt omaan jaksamiseen ja nuoriisi. Voitte miehen kanssa vaikka sopia, että tapaatte vain yhtenä viikonloppuna kuussa. Jos se ei riitä, lopettakaa suhde. Kun lapsesi ovat muutaman vuoden kuluttua lähtemässä kotoa, ties vaikka haluaisitte miehen kanssa yrittää uudelleen.
No tätä vähän pelkään että hän ottaisi nokkiinsa, jos ehdotan ettei tavata joka vk-loppu... välillähän niitä muutenkin jää väliin jo muiden menojen takia (jos joskus näen kavereita tai joku matka jommallakummalla tms. Mutta ne vk-loput menee siis melkein siihen että on joku muu tekeminen, "löysää vapaata aikaa" ei riittävästi jää.)
Sitä on nyt ollut välillä, että hän on vain la-su meillä.
Tosin tuntuu että närästää myös bensan kulutus...
Mä en kovin usein pääse sinne, koska lapsilla ei ole siellä juurikaan tekemistä / kaverit täällä joita haluavat nähdä vk-loppuna.
Toisaalta tuntuu vähän hätiköidyltä nyt noin vaan lopettaakaan suhdetta jossa kuitenkin on hyviäkin asioita.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun kannattaa tässä tilanteessa miettiä myös niitä haasteellisia teinejäsi. He ovat kotona enäâ muutaman vuoden ja lienee hyvä pitää heidän elämänsä vakaana.
Tähän minäkin kannustaisin, asettamaan omat teinisi ja heidän tarpeensa toistaiseksi etusijalle, etenkin kun isän arvo tuntuu olevan nolla tai suorastaan negatiivinen.
Ja tältä pohjalta voisit avata tilanteen tuolle ystävällesi eli että et voi ainakaan toistaiseksi panostaa suhteeseesi ja antaa hänelle ikäänkuin vapauden mahdolliseen tilannetta muuttavaan eli siis suhdettanne mahdollisesti kokonaankin lopettavaan ratkaisuun.
Etäsuhde itselläkin eli välimatka reilu tunti. Nähdään noin kerran viikossa. Päivittäin soitellaan. Lapseni ovat etusijalla aina ja mies tietää.
Kun miesystäväni tulee niin ei minulla ole silloin tarvetta lukea kirjaa tai tehdä omia juttuja. Hän tulee ja on yhden yön. Tämä tosin sopii meille. Työni on epäsäännöllistä vuorotyötä. Viikonloput ei ole aina vapaata, mutta mies käy silloin viikolla. Yökyläilyjä on n pari kertaa kuukaudessa. Muuten käy päiväseltään välillä. Vuosia jo näin.
Rakastetaan, mutta kummallakaan ei ole mitään aikomusta muuttaa yhteen. Hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on se kumma, miten naiset usein haluavat "syventää" suhdetta. Ikään kuin ei voitaisi vain rennosti olla yhdessä ilman turhaa stressiä.
Mun mielestä jos ap ei ehdi tavata miesystävää joka viikonloppu, niin sitten tapaa harvemmin, ihan yksinkertaista.
Jätä se suhde ja keskity elämääsi, se oikea tulee vastaan sitten jollakin toisella kertaa.