Tyttö tekstiili- ja muotialalle
Tyttö haluaa tekstiili- ja muotialalle. En tiedä miksi haluaa suuntautua ja mistä syystä. Ei minkäänlaista kokemusta koulun tekstiilituntien lisäksi. Olen yrittänyt sanoa, kuinka toivoton idea, mutta ei suostu antamaan periksi. Päätyy varmaan työttömäksi.
Kommentit (15)
Osta tytölle ompelukone ja saumuri. Tyttö lukioon ja tekee muotia vapaa-ajalla. Nimeä voi tehdä itselleen somessa. Jos vielä lukion jälkeen kiinnostaa niin AMK tai yliopistoon opiskelemaan alaa.
No jos heti alkuun ajatuksen noin lyttäät, niin kyllä hänestä varmaan sitten tulee työtön...kun ihmiset ympärillä eivät usko kykyihin...
Se on miesten ala. Pysyköön tytöt vaan omissa hommissaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on miesten ala. Pysyköön tytöt vaan omissa hommissaan.
No kyllä kai siellä naisetkin voi työskennellä. Jos on esim. lesbo.
Todennäköisesti. Itse olen työtön vaatetusalan ihminen. Jos on yrittäjähenkinen, taitava piirtäjä, ompelija, idearikas ja verkostoituva niin mikä ettei.
Tyttäreni aikoi hakea peruskoulun jälkeen opiskelemaan lähihoitajaksi. Onneksi jatkoi lukioon ja siitä AMK:hon.
En mitenkään vähättele lähihoitajan työtä mutta tyttäreni tuntien, hän ei olisi sopinut alalle lainkaan.
Ap on kuin minun äiti. Tästä syystä ajauduin väärälle alalle, en sinne toivottuun josta haaveilin. Olin todella onneton monta vuotta, kunnes 35-vuotiaana menin opiskelemaan tämän alkuperäisen haaveilemani tutkinnon. Olen todella onnellinen nykyään verrattuna aiempaan.
Miksi kukaan vanhempi haluaisi olla lapsensa unelmien esteenä? Tyttö on selkeästi fiksu, kun haluaa opiskella ompelijaksi eikä lähde suin päin sukeltamaan tuntemattomaan.
Lapsen ei ole tarkoitus olla vanhempien egon tai unelmien jatke.
Kävin peruskoulun jälkeen tuon alan linjan amiksessa, kun olin kiinnostunut alasta.
Myöhemmin opiskelin toisen ammatin, mutta vaatetusalan koulussa opituista taidoista on ollut paljon hyötyä vuosien varrella, niin työ -kuin vapaa-ajalla. Eli hukkaan EI mene koulutus.
Vierailija kirjoitti:
Ap on kuin minun äiti. Tästä syystä ajauduin väärälle alalle, en sinne toivottuun josta haaveilin. Olin todella onneton monta vuotta, kunnes 35-vuotiaana menin opiskelemaan tämän alkuperäisen haaveilemani tutkinnon. Olen todella onnellinen nykyään verrattuna aiempaan.
Miksi kukaan vanhempi haluaisi olla lapsensa unelmien esteenä? Tyttö on selkeästi fiksu, kun haluaa opiskella ompelijaksi eikä lähde suin päin sukeltamaan tuntemattomaan.
Lapsen ei ole tarkoitus olla vanhempien egon tai unelmien jatke.
Missä mainittiin että haluaa opiskella ompelijaksi?
Vierailija kirjoitti:
Osta tytölle ompelukone ja saumuri. Tyttö lukioon ja tekee muotia vapaa-ajalla. Nimeä voi tehdä itselleen somessa. Jos vielä lukion jälkeen kiinnostaa niin AMK tai yliopistoon opiskelemaan alaa.
Ei se ompelukone ja saumuri niitä taitoja tuo. Jos on alasta kiinnostonut niin sen alan kouluun vaan! Ja voihan toki kaksoistutkintona suorittaa lukion siinä sivussa.
Kyllä sitä aina joku tuollakin alalla menestyy, ehkä se joku on juuri sinun tyttäresi. Ja alaa voi vaihtaa, jos ei työllistykään.
Kyllä nykyään voi löytää töitäkin, jos on valmis muuttamaan jonnekin pikkupaikkakunnalle. Koulusta ei tosin näitä paikkoja mainosteta, pitää olla itse aktiivinen. Onneksi on google ja some. Palkat on huonot. Toki jos haluaa suoraan suunnittelijaksi, niin oma yritys lienee ainut vaihtoehto, jollei ole suhteita alalle. Jos on lahjakas ja pääomaa tai elättäjä, niin mikä ettei yrittäjyyskin onnistuisi. Yläaste+amis vähän heppoinen yhdistelmä, mutta kyllä mielummin kannustaisi lasta kuin lyttäisi. Noin nuori voi kouluttautua vaikka miten pitkälle ja vaihtaa alaa jos ei ollutkaan sellaista kuin kuvitteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta tytölle ompelukone ja saumuri. Tyttö lukioon ja tekee muotia vapaa-ajalla. Nimeä voi tehdä itselleen somessa. Jos vielä lukion jälkeen kiinnostaa niin AMK tai yliopistoon opiskelemaan alaa.
Ei se ompelukone ja saumuri niitä taitoja tuo. Jos on alasta kiinnostonut niin sen alan kouluun vaan! Ja voihan toki kaksoistutkintona suorittaa lukion siinä sivussa.
Harjoittelemalla oppii. Amikset on nykyään opetukseltaan niin kuraa, että taito pitää kumminkin itseopiskella. Kun ensin kokeilee harrastuksena niin näkee onko mielenkiintoa ammattiin asti. Moni asia tuntuu hyvältä ajatuksena, mutta kun oikeasti pääsee tekemään niin se ei olekkaan niin mukavaa.
No, jos niin käy voi sitten kouluttautua uudelleen.
Mies oli keksimässä kuopukselle kaikki outoja ammatteja, joilla toki oli hyvä työllisyys. Moto-kuski, tukkirekkakuski. Poikaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.
Mun neuvoni on ÄLÄ PUUTU.