Onko olemassa lakia joka sanoisi että lapsen äiti on etusijalla päästä lähihuoltajaksi erotessa?

lakia ei ole, joka puoltaisi äitiä. Sen sijaan käytäntö yleensä suosii äitiä.



Veljesi kannattaa ajaa asiaa lapsen edun kautta, se on painavin argumentti.

sitä ei ole mihinkään lakiin kirjoitettu vaan sosiaalitoimi katsoo "pätevämmän" huoltajan. Valitettavasti äidit ovat edelleen etusijalla, koska ilmeisesti sossutädeillä on ihme käsitys siitä, että äiti olisi se parempi vaihtoehto. Näinhän ei kuitenkaan ole ja siitä on varmasti monia huonosti päättyneitä esimerkkejä.

Mutta tsemppiä veljellesi todella paljon. Toivottavasti he päätyvät molempia tyydyttäviin ratkaisuihin.

onnistumaan mutta varmasti isä voi tavata lastaan useammin kuin joka toinen viikonloppu! Tiedän eronneen parin, joiden lapsi on äidillä 9 päivää ja isällä 5 päivää. Tämä oli oikeuden päätös.

minun miehellä kävi rankan käden jälkeen .hän hoiti lapsen antoi ruuat kävi töis.kurssil .vei lasta leikkipuistoon ym,oli lapsensa kanssa,kun aloimme olemaan yhdessä heidän eronsa jälk.siis mieh,ja ex.ex tuhosi lapsen elämän vaik taistelimme,olemme perhekeskeisiä ja lapset tärkeitä.minä tämän miehen vaimona jouduin kärsimään kun sossu teki mun alaikäsist pojist syyllisiä.helvetti valmis.halusivat uuvuttaa et isä ei sa lasta,keksivät syitä ja ajoivat meidät kaikki itsemurhan partaalle.vuositolkun tuhooominen ja suru.viattomat täl kärsii.2sossutanttaa pellolle lain rikkomisesta saimme.elämäämme perheenä emme saa koskaan takaisin.emmekä itseämme,syytöksiä joissa ei päätä eikä häntää.lopetmme taistlun.isä kyl heikos asemas.tantat suurin osa ite sairaita ja sairastuttaa muutkin.

Ihan pient jää yleensä äidille, mutta sehän riippuu ihan tapauksesta. Mun veljeni sai lähihuoltajuuden, mutta lapset oli kaikki kouluiässä. Veljeni oli ehkä viettänyt enemmän aikaa lasten kanssa, ei lapsen äidissäkään mitään vikaa ollut, sosiaalialan ihminen. Oikeudenkäynti siitä kyllä tuli ja vanhempien välit katksei täysin ( mikä ei ollut hyvä lapsille).

50/50 luonapito on kuitenkin mahdollinen vain, jos vanhemmat ovat siitä yksimielisiä, koska sossut ja oikeus ajattelevat, ettei se onnistu, jos vanhempien kesken on riitaisuutta. Siinä välissä (siis sen ja joka toisen viikonlopun) on kuitenkin monia hyviä vaihtoehtoja. Riippuu lasten iästä, mikä on käytännöllistä.



On myös niin, että mitä pienemmät lapset, sitä vahvemmin heidän jäämistään äidille suositaan.

koska koskaa ei voi varmuudella tietää mitä käräjäoikeus asiasta päättää. Olen ollut ammattini puolesta muutamassa oikeudenkäynnissä todistajana ja toisella kertaa lähivanhemmuus meni suoraan isälle, enkä olisi sitä osannut lainkaan odottaa (äiti oli ollut lapsen kanssa käytännössä kahdestaan aina).



50/50 taas on näinkin riitaisessa erossa aika hankalaa käytännön asioiden hoitamisen kannalta mutta harvoin varsinkin isät uskaltavat ottaa riskiä hakea yksinhuoltajuutta/lähihuoltajuutta.



Lapsen etua ei ikävä kyllä voida todeta puhtaasti, ellei lapsi ole jo "iso" ja omaa vahvaa mielipidettä asiasta.

Silti hänen kannattaa ehdottomasti hankkia hyvä, huoltajuuskiistoja tunteva asianajaja, maksoi mitä maksoi. Ohjaa hänet eroperhe.fi-sivustolle, sieltä saa hyviä vinkkejä, tarvittaessa myös asianajajista.



Hyvä asianajaja osaa perustella äidille, minkä takia hänen ei kannata vaatia oikeudessa tuota ehdottamaansa systeemiä. Ei hän tule nimittäin sitä saamaan ja sen takia olisi kaikkien kannalta parempi sopia jo ennen oikeuteen menoa. Siten säästetään paljon rahaa, yhteiskunnan resursseja ja aikuisten hermoja. Ja tämä kaikki koituu lapsen eduksi.



Ei ole lapselle hyvä juttu, jos molemmat vanhemmat keskittyvät non puolentoista vuoden ajan vain vastustamaan toisiaan oikeudessa.

Joku aika sitten uutisissa oli, että isät ovat saaneet paremmin oikeutensa huoltajuuskiistoissa käräjien kautta kuin vain tyytymällä sosialitoimen päätöksiin. Tuo on toisaalta ymmärrettävää, koska sosialitoimessa helposti hääräävät ne sosialitantat, jotka pystyvät käyttämään kohtuutonta valtaa perheiden asioissa, ja yleensä riitatilanteessa kallistuvat äidin huoltajuuden suuntaan, jos sille ei ole muita esteitä kuin isän mielipide.



Edellisen kirjoittajan vinkit vaikuttivat kyllä varsin järkeviltä, mutta jos kiistaosapuolen kanssa ei pysty järkeä puhumaan, niin kannattaa viime kädessä puolustaa oikeuksiaan oikeudessa jos huoltajuus ja lasten elämä tuntuu tärkeältä.

Tosin, veljesikin pitäisi miettiä tuota, olisiko 50/50 sitten lapsille hyväksi. Kun näissä asioissa unohdetaan lapset täysin , aikuiset alkavat tapella siitä mitä he haluaisivat ja miten he jakaisivat lapset.

Ei se ole oikein. Aikuisten pitäisi osata käyttäytyä, juurikin lastensa takia.

Lapset haluaisivat, että vanhemmat eivät tappelisi vaan voisivat sopia asioista yhdessä. Niinkuin aikuiset tekevät.

Lapset haluaisivat pitää kummankin vanhempansa, menemättä kummankaan puolelle.