Noin yleisesti, voiko lapsuuden tapahtumat tehdä ihmisestä viallisen?

Olen 45. Mä olen saanut opiskeltua hyvän ammatin ja mulla on töitä ja ystäviä. Lapsena elin perheessä jossa molemmat oli menestyviä vanhempia mutta ne joi. Minua lyötiin ja jopa hakattiin. Pelkäsin aina kaikkea. Käytin alkoholia nuorempana. Pistin korkin kiinni 15 v sitten periaatteesta. En ole ollut vanhempieni kanssa tekemisissä sitten kun täytin 18. Minut heitettiin 16 v ulos rappuja. Asuin tutuilla ja sain vuokra asunnon. Opiskelin ja kävin töissä. Musta tuntuu että olen viallinen. En koskaan tarpeeksi hyvä. Ihan kuin otsassa olisi leima että sä et kelpaa. Olen jollain tapaa tyytyväinen siihen mitä olen, ni olen saavuttanut mutta minussa on tyhjä aukko. En kykene olemaan sukulaisten kanssa yhteydessä. Ihan kuin minä olisin se syypää millaista oli lapsena. Minun pitäisi hävetä että minua lyötiin, nolattiin heitettiin kotoa. Tuntea huonommuutta. Olen kokeillut terapiaa, ei ollut mun juttu. Rankkaa ja koin että tämä terapeutti tuijotti ulkoista habitusta I enemmän ja kommentoi näin "sä olet kaunis nuori nainen, elä tätä elämääsi". Joo olen babyface mutta mitä se niihin tunteisiin liittyy mitä koen, huonommuutta.