Lue keskustelun säännöt.
Miksi osa hankkii lapsia oman mielenterveytensä kustannuksella?
30.06.2022 |
Neljän pienen lapsen äiti, aivan uupunut ja masentunut. Lapset valvottavat öisin, vanhemmat nukkuvat huonosti. Arki raskasta, pari adhd-lasta.
Neljä lasta neljässä vuodessa.
No, nyt äiti odottaa viidettä lasta. Miten tässä kannustavasti voi tukea äitiä, kun itse olen ihan kysymysmerkkinä heidän jaksamisestaan. Lapset käyvät tukiperheessä myös.
Vanhemmat halusivat kuulemma viidennen lapsen.
Kuitenkaan eivät jaksa hoitaa lapsiaan, vaan lapset ovat nuoresta iästä huolimatta pitkää päivää päiväkodilla koko kesän.
Varmasti haluavat ison perheen, mutta nyt menee oman mielenterveyden kustannuksella nämä jo... :/
Kommentit (28)
Kuljetaan laput silmillä. Ei osata muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sitä etukäteen tietää minkälainen lapsi sieltä tulee? On helppoja lapsia ja on hankalia lapsia ja on jotakin siltä väliltä. Jos on helppo lapsi, on sitä myös helpompi rakastaa ja hoitaa. Jos on vaikea lapsi, voi aikuisenkin pää hajota.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä etukäteen tietää minkälainen lapsi sieltä tulee? On helppoja lapsia ja on hankalia lapsia ja on jotakin siltä väliltä. Jos on helppo lapsi, on sitä myös helpompi rakastaa ja hoitaa. Jos on vaikea lapsi, voi aikuisenkin pää hajota.
Ai jos sulla jo 4 joiden kanssa sä et pärjää?!
Vähintään piuhat poikki kahden jälkeen. Tuntuu siltä ettei ns normaaleja lapsia synny nykyään kuin vähän. Yhä suuremmalla joukolla on jotain häiriötä.. nepsyä; puhehäiriöitä, adhd, add, asperger, herkkyyksiä jos jollekin, kuten erityisherkkyys,hahmotusvaikeudet, puhumattakaan eri allergiat jne...
Elämänhallinta hukassa eikä osata ajatella asiaa sen pidemmälle kuin, että miten ihanaa on olla se hetki siinä vauvakuplassa vastasyntyneen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko heillä mmattia ja työtä? Jos äiti ei osaa muuta kuin tehdä lapsia.
Menee kyllä lastenkin mielenterveyden kustannuksella tuossa jo, koska vanhempien ongelmat heijastuu väkisinkin lapsiin.
Minulla on vain kaksi lasta, joilla ikäeroa 1v 4kk. Vauva nukkuu kohtuullisen hyvin, mutta taapero valvottaa, ja siitä johtuva väsymys tekee minusta ikävän ja inhottavan ihmisen, joka huutaa lapsillekin ja alkaa jo harkita tuon isomman kurittamista muutenkin kuin ärjymällä, mutta onneksi järki on tähän mennessä voittanut edes sen suhteen, että en väkivaltaiseksi ala.
Mutta kun se huutaminenkin on (henkistä) väkivaltaa, enkä haluaisi sortua siihenkään, mutta kun ei hetken rauhaa saa, kun taapero tekee ilkeyttä: vääntelee pattereita, tonkii roskiksia, repii papereita, ottaa pöydiltä kaiken mihin yltää, kiipeilee paikkoihin, joihin ei saa kiipeillä, minkä takia olen ihan hermorauniona ja sydän syrjällä pelkään, että jos lapsi ei satuta itseään pahasti, niin kämppä palaa...
Ja samaan aikaan pitäisi imettää vauvaa, joka ei isosisaruksen riekkumisen takia saa ruokarauhaa, koska pakko keskeyttää imetys, ettei taapero levitä kahvipussin muruja ympäri kämppää, tai väännä lieden levyjä päälle, tai käännä makkarin patterin nupit kaakkoon niin, että siinä vaiheessa, kun huomaa vahingon tapahtuneen, on lämmintä jo 30 astetta. Totta kai tekee kaikkea tätä 1. uteliaisuuttaan, mikä kuuluu ikävaiheeseen ja 2. huomiota saadakseen, mutta kun tuo vauvakin tarvitsisi huomiota.
Alan tässä vaiheessa ymmärtää, miksi neuvolassa olivat ihmeissään, kun isompi ei ole päiväkodissa ja että miksi sitä suosittelivat. Itse ajattelin niin, etten halua potkia isompaa pois jaloista pienemmän takia, ettei tule (vielä isompia) ongelmia, mutta joskus mietin, että edes pari lepopäivää viikossa tekisi kyllä terää.
Joo, ja tosiaan tämä esikoinenkin oli ennen ihan kohtuullisen hyvä nukkuja, heräsi vain syömään pari kertaa yössä. Sama kuopuksen kanssa, herää 1-2 kertaa yössä, mutta kun siihen lisää esikoisen 2-3 kertaa yössä tiheentyneet heräämiset, niin alkaa hermot olla koetuksella ja positiiviset tunteet (esikoista kohtaan) vähissä. Kun tuon saa edes hetkeksi pois jaloista, niin tulee kyllä ikävä ja halu tehdä kivoja asioita yhdessä, joten pakko myöntää, että ymmärrän kyllä ap:n tuttavaa, joka on laittanut isommat jaloista hoitoon. Tekee kaikille elämästä hieman mielekkäämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen että ei osata ajatella mitä muuta tekisi. Vauvoja tekemällä voi lykätä ratkaisuja.
Tai sitten toivotaan, että uuden vauvan myötä löytyisi se idyllinen vanhemmuus, joka ei edellisten kanssa vielä ole löytynyt, koska syyt X ja Y.
Ei kehdata kertoa, että ehkäisy aina unohtuu?
Pohjimmiltaan kuitenkin: elämänhallinta hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä etukäteen tietää minkälainen lapsi sieltä tulee? On helppoja lapsia ja on hankalia lapsia ja on jotakin siltä väliltä. Jos on helppo lapsi, on sitä myös helpompi rakastaa ja hoitaa. Jos on vaikea lapsi, voi aikuisenkin pää hajota.
Ai jos sulla jo 4 joiden kanssa sä et pärjää?!
Ennen vanhaan kuulemma pärjättiin, 16 mukulaa ja kyllä jaksettiin, joten kyllähän se on vaan pakko, väsytti tai ei. Turvat tukkoon laiskat ämmät.
Sitten laiskat ämmät yrittää parhaansa, kunnes pää oikeasti hajoaa.
Harva sitä osaa ennakoida, hajoaako se oma pää oikeasti tulevaisuudessa vai ei, ja miten perusteellisesti. Sitä paitsi kun ennenkin on pärjätty, niin kyllä se nyt vaan pitää.
Ei ennen pärjätty yhtään sen enempää kuin tänäkään päivänä. Sitä joko oli riittävät tukiverkot tai sitten pistettiin kersat kerjuulle tai ajettiin vaimo ja lapset kirveen kanssa hankeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä etukäteen tietää minkälainen lapsi sieltä tulee? On helppoja lapsia ja on hankalia lapsia ja on jotakin siltä väliltä. Jos on helppo lapsi, on sitä myös helpompi rakastaa ja hoitaa. Jos on vaikea lapsi, voi aikuisenkin pää hajota.
Ai jos sulla jo 4 joiden kanssa sä et pärjää?!
Ennen vanhaan kuulemma pärjättiin, 16 mukulaa ja kyllä jaksettiin, joten kyllähän se on vaan pakko, väsytti tai ei. Turvat tukkoon laiskat ämmät.
Sitten laiskat ämmät yrittää parhaansa, kunnes pää oikeasti hajoaa.
Harva sitä osaa ennakoida, hajoaako se oma pää oikeasti tulevaisuudessa vai ei, ja miten perusteellisesti. Sitä paitsi kun ennenkin on pärjätty, niin kyllä se nyt vaan pitää.
Nyt et ihan tajua pointtia!
Jos minulla olisi kolme lasta ja pää hajoamassa niin enhän minä niin tyhmä ole, että ajattelisin hankkia vielä neljännen. Vaikka tämä neljäs olisi maailman helpoin lapsi niin ei se ainakaan helpota tilannetta.
Normaali ihminen tajuaa, että ehkä ei olekaan sellainen joka pärjää ja jaksaa 10 lapsen kanssa vaikka ennen muinoin joku on jaksanutkin.
Itselläni yksi lapsi ja tähän jää lapsiluku. Tuntuu että monet hankkii sosiaalisen paineen takia useamman lapsen; tyyliin "täytyyhän nyt lapsella sisarus / sisaruksia olla!!!". Olen itse ainoa lapsi enkä koe jääneeni mistään paitsi. Eipä tule perintöriitoja ja vanhemmillani on aina riittänyt aikaa ja energiaa mulle. Samoin koen nyt oman lapseni kanssa. Pystyn tarjoamaan hänelle hyvät puitteet elämälle ja vauva-vaiheen ym kokee vain kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa eräältä tutulta. Lapsi per vuosi ja niitä on jo kahden käsin sormilla laskettava määrä. Lasun asiakkaita eivätkä yhtään ymmärrä miksi, äiti on psykiatrisessa avohoidossa. Oikeasti tympii katsoa sitä kun yksi on saatu ulos niin jo ollaan maha pystyssä hetken päästä. Mikä tuollaisia ihmisiä vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä etukäteen tietää minkälainen lapsi sieltä tulee? On helppoja lapsia ja on hankalia lapsia ja on jotakin siltä väliltä. Jos on helppo lapsi, on sitä myös helpompi rakastaa ja hoitaa. Jos on vaikea lapsi, voi aikuisenkin pää hajota.
Ai jos sulla jo 4 joiden kanssa sä et pärjää?!
Ennen vanhaan kuulemma pärjättiin, 16 mukulaa ja kyllä jaksettiin, joten kyllähän se on vaan pakko, väsytti tai ei. Turvat tukkoon laiskat ämmät.
Sitten laiskat ämmät yrittää parhaansa, kunnes pää oikeasti hajoaa.
Harva sitä osaa ennakoida, hajoaako se oma pää oikeasti tulevaisuudessa vai ei, ja miten perusteellisesti. Sitä paitsi kun ennenkin on pärjätty, niin kyllä se nyt vaan pitää.
Ei pärjätty. Osa kuoli, osa annettiin pois niille joille ei tullut talolle perijää ja osa oli hoidossa muissa taloissa. Isoäitini aloitti työelämän 11 vuotiaana ja muutti muualle silloin töihin. Kyllä sitä nytkin hyvin pärjäisi jos voisit vain hylätä kaikki syntymän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalaistalossa vanhimmat katsoivat pienten perään. Ennen vanhaan lapsia katosi ja hukkui.
Vierailija kirjoitti:
Menee kyllä lastenkin mielenterveyden kustannuksella tuossa jo, koska vanhempien ongelmat heijastuu väkisinkin lapsiin.
Minulla on vain kaksi lasta, joilla ikäeroa 1v 4kk. Vauva nukkuu kohtuullisen hyvin, mutta taapero valvottaa, ja siitä johtuva väsymys tekee minusta ikävän ja inhottavan ihmisen, joka huutaa lapsillekin ja alkaa jo harkita tuon isomman kurittamista muutenkin kuin ärjymällä, mutta onneksi järki on tähän mennessä voittanut edes sen suhteen, että en väkivaltaiseksi ala.
Mutta kun se huutaminenkin on (henkistä) väkivaltaa, enkä haluaisi sortua siihenkään, mutta kun ei hetken rauhaa saa, kun taapero tekee ilkeyttä: vääntelee pattereita, tonkii roskiksia, repii papereita, ottaa pöydiltä kaiken mihin yltää, kiipeilee paikkoihin, joihin ei saa kiipeillä, minkä takia olen ihan hermorauniona ja sydän syrjällä pelkään, että jos lapsi ei satuta itseään pahasti, niin kämppä palaa...
Ja samaan aikaan pitäisi imettää vauvaa, joka ei isosisaruksen riekkumisen takia saa ruokarauhaa, koska pakko keskeyttää imetys, ettei taapero levitä kahvipussin muruja ympäri kämppää, tai väännä lieden levyjä päälle, tai käännä makkarin patterin nupit kaakkoon niin, että siinä vaiheessa, kun huomaa vahingon tapahtuneen, on lämmintä jo 30 astetta. Totta kai tekee kaikkea tätä 1. uteliaisuuttaan, mikä kuuluu ikävaiheeseen ja 2. huomiota saadakseen, mutta kun tuo vauvakin tarvitsisi huomiota.
Alan tässä vaiheessa ymmärtää, miksi neuvolassa olivat ihmeissään, kun isompi ei ole päiväkodissa ja että miksi sitä suosittelivat. Itse ajattelin niin, etten halua potkia isompaa pois jaloista pienemmän takia, ettei tule (vielä isompia) ongelmia, mutta joskus mietin, että edes pari lepopäivää viikossa tekisi kyllä terää.
Joo, ja tosiaan tämä esikoinenkin oli ennen ihan kohtuullisen hyvä nukkuja, heräsi vain syömään pari kertaa yössä. Sama kuopuksen kanssa, herää 1-2 kertaa yössä, mutta kun siihen lisää esikoisen 2-3 kertaa yössä tiheentyneet heräämiset, niin alkaa hermot olla koetuksella ja positiiviset tunteet (esikoista kohtaan) vähissä. Kun tuon saa edes hetkeksi pois jaloista, niin tulee kyllä ikävä ja halu tehdä kivoja asioita yhdessä, joten pakko myöntää, että ymmärrän kyllä ap:n tuttavaa, joka on laittanut isommat jaloista hoitoon. Tekee kaikille elämästä hieman mielekkäämpää.
Muista jatkossa ehkäisy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä etukäteen tietää minkälainen lapsi sieltä tulee? On helppoja lapsia ja on hankalia lapsia ja on jotakin siltä väliltä. Jos on helppo lapsi, on sitä myös helpompi rakastaa ja hoitaa. Jos on vaikea lapsi, voi aikuisenkin pää hajota.
Ai jos sulla jo 4 joiden kanssa sä et pärjää?!
Ennen vanhaan kuulemma pärjättiin, 16 mukulaa ja kyllä jaksettiin, joten kyllähän se on vaan pakko, väsytti tai ei. Turvat tukkoon laiskat ämmät.
Sitten laiskat ämmät yrittää parhaansa, kunnes pää oikeasti hajoaa.
Harva sitä osaa ennakoida, hajoaako se oma pää oikeasti tulevaisuudessa vai ei, ja miten perusteellisesti. Sitä paitsi kun ennenkin on pärjätty, niin kyllä se nyt vaan pitää.
Rurpa tukkoon laiska ukko ja mene vilkaisemaan lapsikuolleisuuslukuja "ennen vanhaan". 16 lapsen perheestä läheskään kaikki eivät ole selvinneet.
Muinaiset kreikkalaiset jättivät ei-toivottuja lapsiaan ruukuissa susille. Siinä sulle ennen vanhaan.
Vierailija kirjoitti:
Maalaistalossa vanhimmat katsoivat pienten perään. Ennen vanhaan lapsia katosi ja hukkui.
Sus söi kun jätettiin metsän laitaan tai hukkui kun jätettiin järven rannalle. Sitten itkettiin ja jatketttiin elämää.
Ja usein tuollaisen lauman lapsilla ei ole minkään sortin käytöstapoja. No miten voiskaan olla, kun vanhemmat ei kerkee opettamaan ja uutta täytyy lykätä alulle koko ajan.
...? :/
Ap