Lue keskustelun säännöt.
8-vuotias on kuin taapero
29.06.2022 |
Mulla on raskas lapsi. Viittä vaille 8-vuotias, mutta monessa asiassa kuin leikki-ikäinen/taapero.
Saattaa esim. sotkea ihan lapsellisesti asioita, just liimaili tarroja takan täyteen. Piirtää lattiaan ja huonekaluihin, suttasi kynsilakoilla vessan kaapin. Kaikki täytyy tutkia, viimeksi lensi elintarvikevärit pitkin keittiötä, kun hups vaan halusi katsoa, mitä siinä pullossa on.
Hän on sikatarkka värittämään ja saattaa näpertää tuntikausia jonkun askartelun parissa. Tässäkään ei kuitenkaan yhtään hahmota tekemisiään, vaan sotkee liimalla, teipeillä jne. ihan käsittämätöntä sotkua. Kaikki täytyisi olla lukkojen takana, ja antaa vain valvotusti puuhata.
Lisäksi on älyttömän seurankipeä. Mikään määrä maailmassa esim. rakastamaan lautapelihetkiä ei riitä, vaan seuraa joka paikkaan. Kävelee perässä, höpöttää tauotta. Valittaa kuumuudesta auringossa, mutta ei suostu siirtymään varjoon, jos itse otan aurinkoa. Testasin oikein, ja kävelin pihalla ihan päämäärättömästi kierrellen ja kaarrellen, ja tämä tallusti perässä ja selitti.
Missään asiassa ei voi yhtään luottaa ja kaikki täytyisi muistaa ohjeistaa erikseen. Jos ei muista, saattaa haahuttaa itsensä tekemään ihan mitä vaan. Jos esim. sotkee ja siitä häntä toruu, niin on kovin pahoillaan ja surkea, mutta tunnin päästä on seuraava sohlaus menossa.
Koulussa on hyvin keskiverto. Sielläkin verkkainen haaveilija, mutta pärjää aivan hyvin ikätasollaan. Myöskään neuvolassa ei ollut aikanaan mitään huolia.
Isoveljensä alkaa olla aika kypsä, samoin minä. En tiedä, mitä tällä haen, mutta kunhan kaadan turhaumat teidän niskaan.
Kommentit (17)
Niin, näitä erilaisia kirjainyhdistelmiä olen pohtinut, mutta koulu ja terveydenhoito eivät ole lainkaan huolissaan. Kuvailen ja selitän, mitä arki on, mutta kuulemma ihan normaalia kehitystä.
Kyllä muut mun tuntemat 8-vuotiaat alkavat olla kuitenkin jo ihan näpsäköitä, omatoimisia ja omaakin rauhaa kaipaavia. Isoveljensä on mielestäni hyvin keskivertolapsi, ja siihen nähden tämä pikkuveli on aivan kaaos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko oman ikäisiä kavereita?
Joutuuko ottamaan vastuuta itsestään, pärjää pari tuntia yksin kotona?
Oletteko esim keskustelleet ja sopineet miten askarteluvälineiden kanssa toimitaan? Ei kykene noudattamaan sovittua?
En tiedä onko epänormaalia käytöstä. Oma vuotta vanhempi lapseni on todella lapsellinen välillä ja tekee pöljiä asioita, välillä taas varsinkin fiksu. Puhumalla asiat on saatu sujumaan, muistuttelua kyllä vaatii usein.
En tiedä mikä on, mutta jos olisi oma lapsi, niin tekisin sille päiväohjelman keittiön jääkapin oveen ja sitä kun noudattaa, niin saa vuolaat kehut tai tarrat tms.
Eli ihan yksityiskohtainen ohjelma, mitä milloinkin tapahtuu ja kenen kanssa, osa tietysti ihan yksin touhuten. Ota lapsi ohjelmantekoon mukaan.
Tätä tehdään lapsien kanssa, joilla on toiminnanohjauksessa haastetta, niin kuin lapsellasi näyttäisi olevan.
t. toimintaterapeutti
Ai että kuulostaa tutulta, meillä myös kohta 8v. ja meno välillä ihan pöllöä. Osaa keskittyä lukemiseen, piirtämiseen ym.
10v. isoveljensä antaa toivoa, kun on hänellä seesteisempi vaihe menossa ennen murrosiän tyrskyjä, että ehkä tämä junnullakin kohta helpottaa.
Jotkut lapset vain ovat tollaisia. Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita jonnekin ikäistensä seuraan niin saavat haahuilla ja sotkea keskenään. Olisiko siellä jotain ohjattua leikkikenttätoimintaa tai leiriä, jossa lapset ovat työpäivän ajan?
Kuulostaa vielä ihan normaalin rajoissa olevalta. Onko nyt lapsen ensimmäinen kesäloma koululaisena? Hän vain ottaa kaiken irti ajastaan kotona päivisin. Suunnittele vaikka vähän etukäteen lapselle joka päivälle ohjelmaa, sekä omaa että yhteistä puuhaa, niin lapsen aika ei mene haahuillessa. Vesiväreillä maalaaminen voisi vaikka olla sellaista puuhaa, josta ei aiheudu vahinkoa. Jonain päivänä voisitte esim. leipoa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia, ymmärrän jos ei aina jaksa
Olen ammatillinen opettaja, joten kesät ovat aina kuluneet yhdessä kotona. Ekaluokan eli viime lukuvuoden opetteli olemaan yksin kotona koulun jälkeen tunnista kahteen riippuen minun ja miehen työpäivistä ja isoveljen koulupäivistä. Nämä yksinolot sujuivat niin, että soitteli rinkiä mummi-pappa-minä-isä ja taas alusta. Non-stoppina kokoajan jonkun kanssa ja ahdistui suunnattomasti, kun rajasin puhelimen käyttöaikaa.
Keskusteltu on, kavereita on, parina iltana viikossa harrastuksia. Ehkäpä otan päiväohjelmaidean testiin!
Kykenee noudattamaan sovittuja sääntöjä, kunhan vaan muistaa ne. Ongelma on, että kiinnostuu jostain ja sitten kaikki sanottu jo unohtuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapsen olla lapsi, hyvä vaan että on vielä sellainen lapsellinen höppönä, eikä mikään pikku teini..
Ehkä se identifioituu taaperoksi, eli on transtaapero? Älä ole tommonen transfoobikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 9-v ihan samanlainen. Olen ajatellut johtuvan siitä, kun on nuorimmainen ja nuorimmaista tulee helposti kohdeltua vähän eri lailla kuin isompia. On sellainen mamman mussukka:)
ADHD. Ja toi sotkeminen EI TODELLAKAAN ole ton ikäisen hommaa. Että mmailaillaan kynsilakalla ja muuta outoa.
Muutenhan tenavat jättää kyllä sotkua jälkeensä. Kaikki muu kuulostaa tutulta. ADD se sitten oli..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo siis erityisesti tämä sotkeminen ihmetyttää, siinä on niinkuin parivuotias. En ole pienten lasten asiantuntija, mutta kyllä tämän ikäinen kuuluisi pystyä jättämään kotiin vaikkapa tunnin kauppareissun ajaksi ilman, että joutuu pelkäämään koko poissaolon ajan, että mitäköhän se nyt on haahuillessaan keksinyt.
Ja kun tuntuu, ettei puhe auta! Aivan sama, miten keskustellaan ennakkoon tai torutaan jälkikäteen.
Puheen määrä hänellä itsellään on myös käsittämätön. Nytkin tiedottaa kokoajan olemassaoloaan, kun hän on olohuoneessa ja minä keittiössä. "Kello on kymmenen! Äiti nyt menee traktori tuolla. Laitan telkkarin päälle. Ei tule lastenohjelmia, laitan telkkarin kiinni. Pelaan pleikkarilla. Ohjaimesta on akku loppu, en pelaa. Menen omaan huoneeseen. Tulin pois. Teen nyt palapeliä." Ihan jatkuvaa siis. Samaten keskustelut hänen kanssaan on täysin tajunnanvirtaa. Puhe harhailee nurmikon leikkuusta kiviin ja siitä alkuasukkaisiin hypätäkseen uimareissuun ja siitä leipomiseen. Minuutissa.
Itsellä on myös levottomat lapset.
Normaali arkena harrastavat erittäin aktiivisesti urheilua ja sinne saavat purettua energiansa niin, että koulu,kaveri ja kotitoiminnot sujuvat yleensä ihan asiallisesti. Mutta tämä loma. Voi pyhä kiesus. Miten paljon ääntä ja vauhtia voi päiviin mahtua. Yleensä elokuussa kun palataan arkeen olen itse niin väsynyt, että koko elokuu menee palautuessa kesästä.
Eli arki ja tarkat rutiinit kera raskaan liikunnan pitää meillä lapsilla järjen päässä. Turha härvääminen jää minimiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ammatillinen opettaja, joten kesät ovat aina kuluneet yhdessä kotona. Ekaluokan eli viime lukuvuoden opetteli olemaan yksin kotona koulun jälkeen tunnista kahteen riippuen minun ja miehen työpäivistä ja isoveljen koulupäivistä. Nämä yksinolot sujuivat niin, että soitteli rinkiä mummi-pappa-minä-isä ja taas alusta. Non-stoppina kokoajan jonkun kanssa ja ahdistui suunnattomasti, kun rajasin puhelimen käyttöaikaa.
Keskusteltu on, kavereita on, parina iltana viikossa harrastuksia. Ehkäpä otan päiväohjelmaidean testiin!
Kykenee noudattamaan sovittuja sääntöjä, kunhan vaan muistaa ne. Ongelma on, että kiinnostuu jostain ja sitten kaikki sanottu jo unohtuukin.
Muuhun en osaa sanoa mitään, mutta meidän kohta kolmannelle menevää ahdistaa kotona yksinoleminen. Max tunnin on ollut kotona iltiksen ja vanhemman kotiintulon välissä, ja se sujuu kun saa käyttää peliajan siinä. Aamuisin ei halua jäädä yksin kotiin, vaan menee ysin aamuina mieluummin koulun pihalle odottelemaan.
Ihan normaali lapsi. Minä itse viihdyin jo tokaluokkalaisena yksin kotona, mutta en näe että on mitenkään hälyttävää, jos näin ei ole.
onkohan sillä adhd