Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syy yhtäkkiseen viestittelyn lopettamiseen
Paska_kaveriko
29.06.2022 |
Olen keski-ikäinen nainen ja jostain syystä mun elämässä on ihan toistuvana kuviona se, miten ihmiset lopettavat yhteydenpidon tuosta vain. Sinä joka toimit näin, niin mikä on syy?
Omituisinta tässä on, miten ennen lopettamista nuo ko ihmiset ovat suorastaan kehuneet minua ja seuraani ja toivoneet, että nähtäisiin taas pian. Sitten kun jonkun ajan päästä ehdotan näkemistä, en saa vastausta. Mitään kehuja en kuitenkaan ole hakemassa vaan sellainen tuntuu jopa kiusalliselta.
Tämä siis toistuu jatkuvasti enkä ymmärrä syytä. Luvataan ottaa yhteyttä, mitä ei tehdä. Pyydetään kylään ja kun otan yhteyttä, ei vastata. Kun pyydän itse kylään niin luvataan tulla, mutta kun pitäisi sopia päivä, ei enää vastata. Eli mitä ihmeen peliä tämä on?!
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Sulla on käynyt huono tuuri ystävien kanssa. Viesteihin vastaamattomuus on yksinkertaisesti moukkamaista. Kaipa siinä on jotain sellaista, että halutaan olla ystävällisiä mutta tapaaminen on aivan liian vaivalloista. Toivon sinulle parempia ystäviä !
Tämä on siis jatkunut vuosia, joten pakko ajatella että itsessä on joku outo vika, mitä itse en tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun useamman kerran on tapahtunut vika löytyy peilistä. Oletko "en minä ole mitään tehnyt" tyyppi? Puuttuuko itsereflektointi taito?
Vierailija kirjoitti:
Kun useamman kerran on tapahtunut vika löytyy peilistä. Oletko "en minä ole mitään tehnyt" tyyppi? Puuttuuko itsereflektointi taito?
Kyllä osaan mielestäni reflektoida ja miettiä omia puutteitani myös. Aika paljon siedän muilta myös huonoa käytöstä. Miksi joku ensin sanoo, miten esim. olen hänen ainoa läheisempi ystävä samassa kaupungissa, mutta sitten ei enää kuulu mitään?! Eli mitä mä en ymmärrä?!
Paska_kaveriko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on käynyt huono tuuri ystävien kanssa. Viesteihin vastaamattomuus on yksinkertaisesti moukkamaista. Kaipa siinä on jotain sellaista, että halutaan olla ystävällisiä mutta tapaaminen on aivan liian vaivalloista. Toivon sinulle parempia ystäviä !
Tämä on siis jatkunut vuosia, joten pakko ajatella että itsessä on joku outo vika, mitä itse en tajua.
Luultavasti onkin, jos kerran toistuva kuvio kyseessä eli monet eri ihmiset ovat reagoineet samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Paska_kaveriko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on käynyt huono tuuri ystävien kanssa. Viesteihin vastaamattomuus on yksinkertaisesti moukkamaista. Kaipa siinä on jotain sellaista, että halutaan olla ystävällisiä mutta tapaaminen on aivan liian vaivalloista. Toivon sinulle parempia ystäviä !
Tämä on siis jatkunut vuosia, joten pakko ajatella että itsessä on joku outo vika, mitä itse en tajua.
Luultavasti onkin, jos kerran toistuva kuvio kyseessä eli monet eri ihmiset ovat reagoineet samalla tavalla.
No miksi ihmeessä antaa toiselle sellainen kuva, että on innokkaasti näkemässä, jos toinen onkin sen verran p***a ettei aio niin toimia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ihan kuin minun näppiksiltäni olisi tuo teksti! Pikkuhiljaa ns. ystävät kaikonneet ympäriltä, olen ollut aktiivinen yhteydenpidossa, kutsunut kylään. Mielellään ovat tulleet, melkeinpä niin päin, että meillä on oltu enemmän kuin minä heillä. On käyty kahvilat ja ravintolat jne, mutta nyt ihme radiohiljaisuus.. olenkin ottanut sen, että jos ei tykätä ( enää!), niin enpä sitten tuppaakaan. Vanha sanonta. Ihmetyttää, kun ennen on kelvannut, mutta ei enää ja ilman selitystä. Lapset meillä kaikilla jo isoja, joten missään ruuhkavuosipyörityksessä emme enää ole. Tuolla kylillä kun näemme, niin ollaan sitten mielin kielin, että "mitä kuuluu, kun ei ole kuulunut piiiitkään aikaan?". No, mikset ole sitten soittanut tai käynyt? Ei ymmärrä.
Tässä yksi esimerkki:
Näen satunnaisen tuttavan kaupassa. On niin ilahtunut näkemisestä ja haluaa tavata paremmalla ajalla uudestaan. Halailee ja laittaa illalla useita viestejä. Kun sitten kysyn milloin hänelle sopisi nähdä, niin sanoo ilmoittavansa kun se sopii. Mitään ei enää kuulu. Ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan kuin minun näppiksiltäni olisi tuo teksti! Pikkuhiljaa ns. ystävät kaikonneet ympäriltä, olen ollut aktiivinen yhteydenpidossa, kutsunut kylään. Mielellään ovat tulleet, melkeinpä niin päin, että meillä on oltu enemmän kuin minä heillä. On käyty kahvilat ja ravintolat jne, mutta nyt ihme radiohiljaisuus.. olenkin ottanut sen, että jos ei tykätä ( enää!), niin enpä sitten tuppaakaan. Vanha sanonta. Ihmetyttää, kun ennen on kelvannut, mutta ei enää ja ilman selitystä. Lapset meillä kaikilla jo isoja, joten missään ruuhkavuosipyörityksessä emme enää ole. Tuolla kylillä kun näemme, niin ollaan sitten mielin kielin, että "mitä kuuluu, kun ei ole kuulunut piiiitkään aikaan?". No, mikset ole sitten soittanut tai käynyt? Ei ymmärrä.
Joo, mitäs sitä tuppaamaan. Parempi vaan esittää että mielistely menee läpi ja nyökytellä mukana. Oisko se myös tää yksilökeskeinen kulttuuri, mikä tuohon ajaa? Kaikki tapahtuu niin hetkessä ja oman navan ympärillä. Sitten jos viikon päästä toisen naama tökkii, voidaan tyyppi unohtaa.
Ainakin miehenä huomannut että miehet on oikeasti aika neitejä, yksikin väärä sana niin ystävyys oli sitten siinä. Sellaista on nykymeininki herkkähipiäisiä prinsessoja miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti ihmiset ei vaan jaksa, heillä on liikaa kaikkea tekemistä ja tapahtumaa elämässä. Aika moni aikuinen on lähellä palaa loppuun tai vetelee enää pyhällä hengellä. Silloin yksikin ärsyke voi olla ihan liikaa ja ärsykkeitä aletaan vältellä. Tämän vuoksi etätyön suosio on räjähtänyt käsiin, ihmiset on niin uupuneita, etteivät halua enää edes mennä toimistolle.
Tai sitten teet jotain, että he eivät halua enää tulla. Esim. et anna lähteä pois, puhut koko ajan etkä kysy heidän kuulumisiaan tai kuuntele heidän mielipiteitään tai jotain muuta vastaavaa.
Paska_kaveriko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun useamman kerran on tapahtunut vika löytyy peilistä. Oletko "en minä ole mitään tehnyt" tyyppi? Puuttuuko itsereflektointi taito?
Kyllä osaan mielestäni reflektoida ja miettiä omia puutteitani myös. Aika paljon siedän muilta myös huonoa käytöstä. Miksi joku ensin sanoo, miten esim. olen hänen ainoa läheisempi ystävä samassa kaupungissa, mutta sitten ei enää kuulu mitään?! Eli mitä mä en ymmärrä?!
Mulla oli nuoruudessa ystävä joka oli kaikesta kade ja veetuili joka asiasta. Kotona olin tottunut tällaiseen käytökseen ja luulin sitä normaaliksi. Avioiduin ja sain miehen ja hänen sukunsa myötä oppia miten aikuiset käyttäytyy. No , otin vuosikymmenien jälkeen yhteyttä nuoruuden ystävään , oletuksella että on kehittynyt ja kasvanut ihmisenä. Mitä vielä , oli pahemmaksi mennyt ja taas oli kateellinen ja v..uilu alkoi , kysyi myös syytä miksei hällä ole ystäviä. Kehotin miettimään käytöstään , mutta vastauksista kuulin ettei hän ymmärtänyt omassa käytöksessään mitään väärää. Terapia on hyvä keino jos mietityttää oma käytös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paska_kaveriko kirjoitti:
Tässä yksi esimerkki:
Näen satunnaisen tuttavan kaupassa. On niin ilahtunut näkemisestä ja haluaa tavata paremmalla ajalla uudestaan. Halailee ja laittaa illalla useita viestejä. Kun sitten kysyn milloin hänelle sopisi nähdä, niin sanoo ilmoittavansa kun se sopii. Mitään ei enää kuulu. Ollenkaan.
Tämähän on small talkia! Ei kaikkea ole tarkoitettu sanatarkasti eli "heitetään läppää".
Minä olen juuri tuollainen "kaveri". Viihdyn itsekseni, enkä jaksa mitään kahvitteluja. Jos näen kaupungilla jonkun vanhan tutun, niin tottakai vaihetaan kuulumiset ja muut "pitäis nähdä enemmän tai käydä kahvilla - höpinät". Se vaan kuuluu kohteliaisuutena siihen hetkeen, sitä ei voi ottaa minään lupauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paska_kaveriko kirjoitti:
Tässä yksi esimerkki:
Näen satunnaisen tuttavan kaupassa. On niin ilahtunut näkemisestä ja haluaa tavata paremmalla ajalla uudestaan. Halailee ja laittaa illalla useita viestejä. Kun sitten kysyn milloin hänelle sopisi nähdä, niin sanoo ilmoittavansa kun se sopii. Mitään ei enää kuulu. Ollenkaan.
Tässä vastaus:
Tapasin ystäväni pitkästä aikaa. Oli ihana nähdä, ihan oikeasti. Halusin nähdä hänet uudelleen. Sovimme, että nähdään ja laitetaan viestiä. Kumpikaan meistä ei ole laittanut viestiä.
Mitä minulle on tapahtunut: Minulla on vaikea sairaus, jota on hoidettu. Toinen sairaus diagnosoitiin ja alettiin kokeilla erilaisia lääkkeitä. Lisäksi olen käynyt kokoaikaisesti töissä, joka imee kaiken energian ja jossa työhyvinvointi ei todellakaan kuulu työnantajan sanavarastoon. Samalla olen yrittänyt suorittaa opintoja. Ja tehdä elämäntapamuutosta. Tämä kaikki on ollut niin paljon liikaa, etten jaksa edes ruokaa laittaa, siivota tai pestä naamaani (onneksi on etätyömahdollisuus). Minulla ei ole pienintäkään jaksamista edes ajatella jotain tapaamisia, saati alkaa järjestää ja toteuttaa niitä. Olen niin romahtamispisteessä, että välillä olen miettinyt vain junan alle hyppäämistä.
Onhan tämä ihan hirveän yksilökeskeistä, mulqwistiä, yms yms yms, mutta ihan kaikki ei pyöri TEIDÄN navan ympärillä. Ne toiset voi olla vaan ihan liian loppu jaksaakseen treffailla teitä, vaikka pitäisi teistä ja aidosti haluaisi nähdä teitä. Ette voi tietää kaikkien elämän tilannetta. Ajatukset "sen lapset on jo aikuiset, ei ole mitään ruuhkavuosia enää, kyllä MINULLE pitää löytyä aikaa" on aika itsekeskeistä. Kannattaisi mieluummin kysyä aidosti välittäen "hei, miten sulla menee?"
Kyllä koko korona aika,etätyöt ymm. Kaiken ikäisiä veloittaa ja ei vaan jaksa kontaktit.Kesä helteet,jotkut paiskii työ ilman työpaikan ilmastointia.Haluavat olla vapaansa perheensä kanssa. Hyvä muitaa se minunkin.Kun hieman katkerana mutsina esim.Juhannus ei voitu toivottaa matkan takaa Hyvä Juhanus Helsinkin omani,ei aikuiset lapsen lapset. No se kai lityy sihen kun en oleF.B /insta.En se netti puhelin joku whats app?Nin ulkoistetaan ,unohdetaan kun kaikki toiminnat kuvat,viestit ymm kulkee diki mailmaa.S-postitkin on ihan historiaa..
Vierailija kirjoitti:
Minä olen juuri tuollainen "kaveri". Viihdyn itsekseni, enkä jaksa mitään kahvitteluja. Jos näen kaupungilla jonkun vanhan tutun, niin tottakai vaihetaan kuulumiset ja muut "pitäis nähdä enemmän tai käydä kahvilla - höpinät". Se vaan kuuluu kohteliaisuutena siihen hetkeen, sitä ei voi ottaa minään lupauksena.
Miksi sanoisit, että käydään kahvilla, jos et sitä tarkoita??
Soittelet humalassa. Siksi en vastaa. Samoin sinulla on kaksisuuntainen mt häiriö joten myös se syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen juuri tuollainen "kaveri". Viihdyn itsekseni, enkä jaksa mitään kahvitteluja. Jos näen kaupungilla jonkun vanhan tutun, niin tottakai vaihetaan kuulumiset ja muut "pitäis nähdä enemmän tai käydä kahvilla - höpinät". Se vaan kuuluu kohteliaisuutena siihen hetkeen, sitä ei voi ottaa minään lupauksena.
Miksi sanoisit, että käydään kahvilla, jos et sitä tarkoita??
Tämä 😳 Korrektia valehtelua? Miksi helvetissä pitää sönköttää jotakin paskaa, vaikka tietää itsekin ettei aio toimia niin? Ei tulisi itselläni mieleenikään!
Ihmiset ovat vaan saamattomia, kun pitäisi sopia ajankohta tapaamiselle. Tai sit heille on sattunut jotain johon et osaa suhtautua oikealla tavalla.
Mulla on yksi vanha ystävä, jonka kanssa tapailtiin usean kerran vuodessa ja soiteltiin ja viestiteltiin kuukausittain. Ystävällä on ollut pahoja mielenterveysongelmia, mutta ei ne minua haittaa. Elämä heittelee meitä kutakin vähän sinne sun tänne. Mutta kun minulta löytyi vakava sairaus (syöpä), niin ystävä meni siitä ihan sekaisin. Googlasi kaiken mahdollisen mitä tiedonjyviä olinkin kertonut taudistani. Joka puhelussa kauhisteli miten KAMALAA mun elämä on, ja voin saada kipuja ja hirveät hoidot ja voin kuolla. Itse olen elänyt tämän taudin kanssa ihan sovussa alkujärkytyksen jälkeen, ja elämäni on edelleen 90%:sti normaalia arkea. Mutta joka puhelun jälkeen olin ahdistunut, kun jouduin tyynnyttelemään ystävääni. Olenkin jättänyt yhteydenpidon ihan minimiin. Vastaan muodollisen kohteliaasti kun kyselee kuulumisia, laitan välillä jonkun valokuvankin. Oma-aloitteisesti en ota ikinä yhteyttä hänen suuntaansa. En ikinä kaiva kalenteria esille, kun hän ehdottelee tapaamista, vaan sanon että "katsotaan myöhemmin". Minulla ei ole mitään tarvetta katkaista välejä kokonaan, mutta en minä niitä aio ylläpitääkään. Ei tässä vaiheessa elämää ole mitään syytä katkoa ystävyyssuhteita, vaikkei niitä aktiivisesti hoidakaan. Minulla on ihan muut ystävät, joiden kanssa jaan ilot ja murheet. Pääsen helpommalla kun en ota tuon ystäväni huolia ja pelkoja vastaan, omissa murheissani on ihan riittävästi kannettavaa.
Alue: Aihe vapaa
Sulla on käynyt huono tuuri ystävien kanssa. Viesteihin vastaamattomuus on yksinkertaisesti moukkamaista. Kaipa siinä on jotain sellaista, että halutaan olla ystävällisiä mutta tapaaminen on aivan liian vaivalloista. Toivon sinulle parempia ystäviä !