Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syy yhtäkkiseen viestittelyn lopettamiseen
Paska_kaveriko
29.06.2022 |
Olen keski-ikäinen nainen ja jostain syystä mun elämässä on ihan toistuvana kuviona se, miten ihmiset lopettavat yhteydenpidon tuosta vain. Sinä joka toimit näin, niin mikä on syy?
Omituisinta tässä on, miten ennen lopettamista nuo ko ihmiset ovat suorastaan kehuneet minua ja seuraani ja toivoneet, että nähtäisiin taas pian. Sitten kun jonkun ajan päästä ehdotan näkemistä, en saa vastausta. Mitään kehuja en kuitenkaan ole hakemassa vaan sellainen tuntuu jopa kiusalliselta.
Tämä siis toistuu jatkuvasti enkä ymmärrä syytä. Luvataan ottaa yhteyttä, mitä ei tehdä. Pyydetään kylään ja kun otan yhteyttä, ei vastata. Kun pyydän itse kylään niin luvataan tulla, mutta kun pitäisi sopia päivä, ei enää vastata. Eli mitä ihmeen peliä tämä on?!
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen juuri tuollainen "kaveri". Viihdyn itsekseni, enkä jaksa mitään kahvitteluja. Jos näen kaupungilla jonkun vanhan tutun, niin tottakai vaihetaan kuulumiset ja muut "pitäis nähdä enemmän tai käydä kahvilla - höpinät". Se vaan kuuluu kohteliaisuutena siihen hetkeen, sitä ei voi ottaa minään lupauksena.
Miksi sanoisit, että käydään kahvilla, jos et sitä tarkoita??
Tämä 😳 Korrektia valehtelua? Miksi helvetissä pitää sönköttää jotakin paskaa, vaikka tietää itsekin ettei aio toimia niin? Ei tulisi itselläni mieleenikään!
Nyt on pakko kysyä oko ap Asperger?
Nuo aiemmat lainaukset eivät ole mun kirjoittamia, mutta samaa mietin, miksi edes ehdottaa mitään jos sitä ei ole aikomusta toteuttaa? Jos mä ehdotan että joku tulisi kylään ja hän sanoo tulevansa, odotan sen pitävän paikkaansa. Todella hämmästyn joka kerta, kun vastausta ei sitten tulekaan siinä vaiheessa kun pitäisi sopia ajankohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti ihmiset ei vaan jaksa, heillä on liikaa kaikkea tekemistä ja tapahtumaa elämässä. Aika moni aikuinen on lähellä palaa loppuun tai vetelee enää pyhällä hengellä. Silloin yksikin ärsyke voi olla ihan liikaa ja ärsykkeitä aletaan vältellä. Tämän vuoksi etätyön suosio on räjähtänyt käsiin, ihmiset on niin uupuneita, etteivät halua enää edes mennä toimistolle.
Tai sitten teet jotain, että he eivät halua enää tulla. Esim. et anna lähteä pois, puhut koko ajan etkä kysy heidän kuulumisiaan tai kuuntele heidän mielipiteitään tai jotain muuta vastaavaa.
Niinhän se on, että monilla arkielämä vie voimat sen ollessa raskasta. Jos siinä pisteessä tiedostaa olevansa, niin miksi ehdottaa itse toiselle aktiivisesti jotain ja sitten kadota keskustelusta kun pitäisi sopia ajankohta näkemiselle? Mun silmissä tuo on pelkkää feikkausta.
Vierailija kirjoitti:
Paska_kaveriko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun useamman kerran on tapahtunut vika löytyy peilistä. Oletko "en minä ole mitään tehnyt" tyyppi? Puuttuuko itsereflektointi taito?
Kyllä osaan mielestäni reflektoida ja miettiä omia puutteitani myös. Aika paljon siedän muilta myös huonoa käytöstä. Miksi joku ensin sanoo, miten esim. olen hänen ainoa läheisempi ystävä samassa kaupungissa, mutta sitten ei enää kuulu mitään?! Eli mitä mä en ymmärrä?!
Mulla oli nuoruudessa ystävä joka oli kaikesta kade ja veetuili joka asiasta. Kotona olin tottunut tällaiseen käytökseen ja luulin sitä normaaliksi. Avioiduin ja sain miehen ja hänen sukunsa myötä oppia miten aikuiset käyttäytyy. No , otin vuosikymmenien jälkeen yhteyttä nuoruuden ystävään , oletuksella että on kehittynyt ja kasvanut ihmisenä. Mitä vielä , oli pahemmaksi mennyt ja taas oli kateellinen ja v..uilu alkoi , kysyi myös syytä miksei hällä ole ystäviä. Kehotin miettimään käytöstään , mutta vastauksista kuulin ettei hän ymmärtänyt omassa käytöksessään mitään väärää. Terapia on hyvä keino jos mietityttää oma käytös.
No sä sentään olit rehellinen, tosin tuo kehoitus miettiä omaa käytöstään ei auta, jos ei oikeasti tiedosta mikä on vikana.
Ei ihme että yksinäisyyttä on niin paljon, kun jo normaali kommunikointi ja lupauksista kiinni pitäminen on mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat vaan saamattomia, kun pitäisi sopia ajankohta tapaamiselle. Tai sit heille on sattunut jotain johon et osaa suhtautua oikealla tavalla.
Mulla on yksi vanha ystävä, jonka kanssa tapailtiin usean kerran vuodessa ja soiteltiin ja viestiteltiin kuukausittain. Ystävällä on ollut pahoja mielenterveysongelmia, mutta ei ne minua haittaa. Elämä heittelee meitä kutakin vähän sinne sun tänne. Mutta kun minulta löytyi vakava sairaus (syöpä), niin ystävä meni siitä ihan sekaisin. Googlasi kaiken mahdollisen mitä tiedonjyviä olinkin kertonut taudistani. Joka puhelussa kauhisteli miten KAMALAA mun elämä on, ja voin saada kipuja ja hirveät hoidot ja voin kuolla. Itse olen elänyt tämän taudin kanssa ihan sovussa alkujärkytyksen jälkeen, ja elämäni on edelleen 90%:sti normaalia arkea. Mutta joka puhelun jälkeen olin ahdistunut, kun jouduin tyynnyttelemään ystävääni. Olenkin jättänyt yhteydenpidon ihan minimiin. Vastaan muodollisen kohteliaasti kun kyselee kuulumisia, laitan välillä jonkun valokuvankin. Oma-aloitteisesti en ota ikinä yhteyttä hänen suuntaansa. En ikinä kaiva kalenteria esille, kun hän ehdottelee tapaamista, vaan sanon että "katsotaan myöhemmin". Minulla ei ole mitään tarvetta katkaista välejä kokonaan, mutta en minä niitä aio ylläpitääkään. Ei tässä vaiheessa elämää ole mitään syytä katkoa ystävyyssuhteita, vaikkei niitä aktiivisesti hoidakaan. Minulla on ihan muut ystävät, joiden kanssa jaan ilot ja murheet. Pääsen helpommalla kun en ota tuon ystäväni huolia ja pelkoja vastaan, omissa murheissani on ihan riittävästi kannettavaa.
Tyypillinen ahdistuksesta kärsivän oireet. :/
Sinusta voi liikkua pahoja juoruja. Saatat jopa olla rikoksen kohde tajuamattasi.
Alue: Aihe vapaa
Nyt on pakko kysyä oko ap Asperger?