Minkälaiset ihmiset elävät 90-100-vuotiaiksi?
Kommentit (20)
Rikkaiden miesten siivellä elävät naiset
Vierailija kirjoitti:
Rikkaiden miesten siivellä elävät naiset
Tämä on ihan tilastofakta
Nainen syntynyt 1927.Lähtöisin karjalasta. Evakkona sota aika tänne.Löysi hyvän miehen ja rakkaus kesti miehen kuoleman asti. Olivat aina soialisia,sydänmmelisä.Likunalisia, jalan pyörällä,Vaikka oli oma auto.Psitiviset luontet. Paljon marjoja keräsivät.Normi vartalot.Lapsiakin mailman tuli heitä. Positivisuus,paljon kokosivat ystäviä ympärille ja kesämökilen.Salisuus rakkaus ihmisiä paljon elämässä ja vanhanakin risteilyt,tanssit laivalla.
Voisi sanoa, että eivät ainakaan ole kehoaan työllä pilanneet.
Eli ainakin pitää olla jonkin sortin siivelläelävä vätys. Se ei tarkoita työtöntä. Se tarkoittaa vaikkapa kivaa johtajanvirkaa, jossa aika vietetään golf-kentillä.
Suomenruotsalainen mies paksukainen, työtön tietenkin, polttaa tupakkaa, on koira, laiska vätys, varmaan mielenterveysongelmia, Thaimaassa tyttöystävä, jolle lähettelee rahaa kuukaudessa 200 - 400 eur. Kaikki tämä millä lihapulla elelee tulee veronmaksajan selkänahasta, mahdollista, vain Suomessa vain Suomessa.
Isoäiti eli 95 vuotiaaksi. Oli maalta kotoisin, hoiti nuorena karjaa ja sota-aikana kahta pientä tytärtä kun isoisä oli rintamalla. Rakensivat sodan jälkeen talon ja viljelivät maata eläkkeelle saakka jolloin alkoholisoitunut isoisä kuoli.
Asui 93-vuotiaaksi saakka tuossa omakotitalossa ja hoiti kaikki työt itse mitä nyt me lastenlapset käytiin tekemässä lumitöitä ja nurmikon leikkuuta. Joi punaista maitoa ja söi sentin siivuja runsassuolaista voita leivän ja pullankin päällä. Suolaa laitettiin niin että hampaissa narskui.
Viinaan ei kyllä käsittääkseni koskenut mitä nyt konjakin otti vanhainkodissa että veri pysyy notkeana eikä polttanut ainakaan minun tietääkseni edes nuorena. Talossa ei edes ollut juoksevaa vettä ennen kuin viimeisen 5 vuoden ajan ja lämmityskin hoitui siihen saakka koksia keskuslämmityskattilassa polttamalla. Saunan lämmitti tietenkin itse puilla.
Sukuni juuret tulevat pohjoisesta pienestä kylästä. Siellä asui ja asuu edelleen yksi suku, jossa naiset elävät poikkeuksetta 90-100 vuotiaiksi. Muutama elänyt yli 100 vuotiaaksi.
Heitä yhdistää ainakin ruumiillinen työ ja arki-aktiivisuus. Lyhyitä ja tanakoita. Ovat ruuat tehneet alusta loppuun itse. Kermaa, voita, riistaa, marjoja, sieniä ja oman maan kasviksia. Herkkuina itse tehtyjä pullia ja kampanisuja. Eli ei mikään helppo elämä. Ihania ihmisiä. Aina ovat olleet vieraanvaraisia ja auttaneet muita ilolla.
No, mun isäni on vasta 87v. Urheillut aina, ollut eläkkeellä alta 50v. Töitä tehnyt elämässään vain 10 vuotta. Ollut aina uskovainen, absolutisti eikä ole koskaan tupakoinut.
Omassa suvussa yli 90-vuotiaiksi on eläneet ruumiinrakenteeltaan paksut naiset, jotka eivät pidä liikunnasta. Toki ennen vanhaan ovat silti joutuneet liikkumaan, mutta vapaaehtoisesti eivät sitten yhtään. 92-vuotiaaksi elänyt mummoni ei mielellään hakenut edes lehteä postilaatikosta.
Mummoni kuoli hetki sitten yli 90-vuotiaana.
Nuorempana käytti paljon alkoholia, oli väkivaltainen lapsiaan kohtaan, katkera, täysin tunnekylmä ja narsistinen. Vähintään paha persoonallisuus häiriö oli.
Taloudellisesti elämä oli turvattua ja osaa lapsenlapsistaan tapasi säännöllisesti, eli läheissuhteita kaikesta huolimatta oli.
Isän puolelta suomenruotsalainen. Isä eli 96 vuotiaaksi, famo 94 vuotiaaksi ja fafa 89 vuotiaaksi. Kaikki ruumiillista työtä tehneet.
Nyt jo kuollut isäni eli 97 vuotiaaksi. Tehdastyöläinen,ei kouluja käynyt. Ikänsä invalidi, ei aikuisuudessa pystynyt juoksuaskelta ottamaan, ei " kelvannut" rintamalle. Muutaman kerran ikänsä aikana sairasti vakavasti.
Mieli pysyi kirkkaana loppuun asti.
Meidän suvussa viime 10 vuoden aikana kuolleet ovat, 98v, 95v, 94v ja 92v. Kaikki rakasti voita, läskiä, lihaa, punaista maitoa. Ei juuri kasviksia, ei koskaan hedelmiä, suklaa ja karkit kyllä kelpas aina. Kaikki tehneet erittäin raskasta maataloustyötä, piikoneet 6v asti naapurissa jne. Kyllä mä luulen että geeneissä se on.
Mun vanhimmaksi elänyt sukulainen ( isomummoni) eli 98-vuotiaaksi. En itse ehtinyt häntä tavata, hän kuoli seitsemän vuotta ennen syntymääni.
Hän syntyi 1800-luvun lopulla ja avioituin parikymppisenä torpparin kanssa. He saivat 13 lasta, joista neljä kuoli alle 10-vuotiaana.
Elämä on muutenkin ollut lujaa työntekoa ja tämä isomummoni näyttää 50-vuotiskuvassaan vähintään 75-vuotiaalta.
Uskovainen oli muuten myös isomummoni ( tuosta edellisestä viestistä tuli mieleen) ei koskenut viinaksiin ( eikä tupakkaan) Varmasti välillä on ollut ruuasta pulaa, mutta lähinnä ovat syöneet oman maan antimia.
Vanhat ihmiset. Tämä on ihan tilastofakta.
Näitä on kiva lukea! Eli työteliäs, aktiivinen ja sosiaalinen pitäis olla loppuun asti. Tuo on nyt tavoitteeni. Tavata enemmän ihmisiä ja tanssia välillä. Iloita kohtaamisista ja pysyä liikkellä.
Vierailija kirjoitti:
Näitä on kiva lukea! Eli työteliäs, aktiivinen ja sosiaalinen pitäis olla loppuun asti. Tuo on nyt tavoitteeni. Tavata enemmän ihmisiä ja tanssia välillä. Iloita kohtaamisista ja pysyä liikkellä.
Yhteistä aika monelle näyttää olevan se että raskasta työtä on tehty lapsesta saakka eikä eläkkeelläkään ole jääty kiikkustuoliin istumaan.
Ruoka on ollut melkein kaikilla nykymittapuun mukaan järkyttävän epäterveellistä eli kovia rasvoja ja suolaa vedetty niin että suupielistä pursuaa mutta mitä ilmeisimmin ainakaan nuorena ei ole kovan ruumiillisen työn takia kiloja päässyt kertymään vaan ruuasta on ollut enemmänkin pulaa. Suomessa ruokavalio on ollut nuorena väkisinkin aika puhdasta kun ainoa lannoite on tullut tallista ja navetasta.
Yksikään ei ole vielä maininnut tupakointia eikä kukaan ollut ainakaan enää vanhempana alkoholiakaan hirveästi käyttänyt.
Omalla kokemuksella sanoisin, että sitkeät ja selviytyjän elämän asenteella olevat. Minulla on lähes koko suku elänyt yli 90-vuotiaaksi, nytkin on useampi 90-vuotias sukulainen, joka hoitaa omat asiansa netissä, tekee koti-ja pihatyöt, autoilee ja pyöräilee ja on ihan hyvässä kunnossa. Heillä on kaikilla ollut aika rankat elämät, köyhyydestä ovat ponnistaneet ja kovalla työllä saavuttaneet ihan hyvän elämän. Murheilta ei ole vältytty. Mutta jotenkin heistä kaikista paistaa se samanlainen elämänasenne, otetaan vastaan mitä tulee, ja yritetään siitä sitten aina ponnistaa eteenpäin. Ollaan tyytyväisiä hyvin vähään, ja ollaan tehty paljon ruumiillista työtä ja syöty terveellisesti, kohtuus kaikessa-asenteella.
Mun koko elämänsä maaseudulla ja nykyään muistisairas iskän puolen 93-vuotias ukki vielä hyvässä kunnossa muistisairaudesta huolimatta. Just viikonloppuna iskä kertoi hänen olevan parhaimmassa kunnossa kaikista samassa vanhainkodissa asuvista tyypeistä. Iskä on kertonut hänen tehneen metsätöitä vielä yhdeksänkympin hujakoilla sillon kun hänellä ei ollut vielä muistisairautta ja iskän puolen viime kesänä edesmennyt mummo oli vielä elossa. Ukki oli maanviljelijä ja mummo maatilan emäntä. Mulla on ikävä mummon kotitekoista ruokaa. Onneks reseptit ovat säilyneet meille jälkipolville. Mummolla ja ukilla oli metsää, jonka ovat lahjoittaneet lapsilleen eteenpäin ja enköhän mäkin joskus pääse vielä iskän kanssa joskus metsähommiin, vaikka en niitä kauheesti ole vielä tehnytkään tässä elämässä.
M28