Mistä sisältöä elämään?
Olen ollut aina henkilö, jolla ei ole ollut isoa kaveripiiriä. Nuorempana vain pari ystävää ja nyt aikuisena alle noin 10 kaveria. Ystäviksi en heitä ehkä nimittäisi.
Ja lisäksi nämä kaverini ovat nuorempia kuin minä. 10-15 vuotta nuorempia. Nojoo, 2 on aika samanikäisiä, mutta heillä on nyt vasta pienet lapset, kun itselläni lapset on jo isoja.
Monta vuotta elämä oli tosi perhekeskeistä, kolme lasta ja miehen vuorotyö pitivät minut aika kiinni kodissa.
No nyt lapset ovatkin isoja! Kesätyöt ja omat kaverit ja omat menot.
Ja mun kavereilla on nyt sitten pieniä lapsia.
Olen tai ainakin haluaisin olla aktiivinen ja käydä retkillä, pitkillä pyörälenkeillä tai vaikka kahvilla kaverin kanssa. Ja joskus vaikka juhliakin.
Mutta mulla ei ole seuraa. Kaverit kiinni perheissään. Ja kun minulla oli pienet lapset , he tekivät kaikkea. Nyt olisi minulla aikaa, heillä ei.
Elämään mahtuisi Iisakin kavereita, mutta en osaa tutustua keneenkään missään. Harrastan yksilölajeja, kuten juoksua, ei siis harrastuksissakaan tule tutustutta keneenkään.
Koen myös noloksi ruinata seuraa kavereilta, kun tiedän että heillä riittää puuhaa ja lomailia perheen kanssa. Ja enhän itsekään jaksanut muutama vuosi sitten edes ajatella että olisin pyydellyt kavereita vaikka naapurikaupunkiin kivaan ravintolaan syömään kesäiltana.
Mitä teen? Yritänkö yksin vaan tehdä kaikkea? Pyytelenkö pikkulapsisia kavereitani joka paikkaan? Hautaudunko kotiin? Onko kukaan samanlaisessa elämäntilanteessa?
Kommentit (9)
Onko joku paikka jossa kokoontuu ihmisiä jonkun kiinnostuksen tai aiheen parissa. Jossa voi vaikka tutustua joskus uusiin. Mikä se voisi olla. On messutapahtumia ja harrasteryhmiä, mutta onko paikkakunnalla mitään mikä kiinnostaa. Vai onko somessa mahdollisuuksia keksiä jotain uutta.
Mä aloiin heti ryyppäämään kun lopetin teattterin. Klassista musiikkia 4 vuotiaasta saaakka.
Minä ainakin teen yksin kaikkea, mitä haluan. Jäisi elämä elämättä, jos jäisi seuraa odottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä aloiin heti ryyppäämään kun lopetin teattterin. Klassista musiikkia 4 vuotiaasta saaakka.
Tuo klassinen musiikkikin on sellainen juttu että kun sitä harrastetaan varhaiskehitysiässä jolloin aivot kehittyy vilkkaimmin, pitäisi liittää tarinallisuutta. Musiikki itsessäään ei välttämättä sisällä tarinallisuutta eli tärkeä elementti jää puuuttumaan mikä on aivojen kehityksen kannalta hyvinkin tärkeää.
Ei iällä ole merkitystä ystävyydessä, tutustu paremmin niihin kavereihin, joku heistä voi kohta olla sun paras ystävä, ehdota että näette ja teette yhdessä jotain kivaa.