Miksi niin suurelle osalle ihmiskuntaa on mysteeri...
... että elämä voi olla lähtökohtaisesti vaan tosi perseestä?
Suurin osa haluaa ja saa lapsia, vaikka on itse päivittäin valittamassa siitä että ei jaksa töitä/parisuhdetta/elämää. Maanantaita inhotaan. Keskitytään suorittamiseen, ihmetellään että "hyvän perheen lapset" sortuu huumeisiin jne.
En oo koskaan tajunnut. Ihan ku eläisin eri todellisuudessa kuin 95 % muista.
Nyt oon melko tyytyväinen nelikymppinen lapseton aikuinen, ikävuodet 15-30 melko perseestä, en vaan ikinä tajunnut että miksi helvetissä kaikki suhtautuu elämään kuin se ois joku ainoa vaihtoehto. Ei ole. Ei tarvii laittaa vahinkoa eteenpäin!
Kommentit (2)
Aikamoisia stereotypioita.
En ihmettele päihteiden käyttöä. Päihteitä voi käyttää monella eri tavalla. Esimerkkeinä alkoholin viihdekäyttö viikonloppuisin (mikä on ok jos se pysyy kohtuudessa ja sen vaikutus ei tee aggressiiviseksi, jos tekee niin parempi käyttää jotain muuta tai olla käyttämättä), psykedeelien käyttö mielenterveyden hoitamiseen, pilven poltto rentoutumiseen.
En ihmettele jos joku ei halua lapsia, enkä sitä jos joku haluaa. Ja kaikki ei saa vaikka haluaa.
En ihmettele jos joku ei jaksa mitään töissä nykyaikana.
Kuule, kun se kuuluu elämään että on hyviä ja huonoja päiviä, joskus on pidempiäkin hyviä kausia tai sitten tosi huonoja. Lasten tekeminen kuuluu meidän biologiaan, muuten ketään meistä ei olisi olemassa, ja kymmeniä tuhansia vuosia ihmisen elämä oli vielä paljon paskempaa kuin nykyään, silloin ei kukaan viitsinyt edes valittaa kun eivät tienneet paremmasta kuin siitä että taistellaan kynsin hampain elämästä ja kuollaan yleensä parikymppisenä, viimeistään nelikymppisenä jos oikein helvetin hyvä tuuri käy. Vasta viimeiset vuosikymmenet on olleet parempia, osalle maailman ihmisiä. Mutta, vaikka kuuluu tähän lellittyyn länsimaiseen hyvinvointiporukkaan, saa maristakin jos siltä tuntuu, ei se mitään haittaa.
"en vaan ikinä tajunnut että miksi helvetissä kaikki suhtautuu elämään kuin se ois joku ainoa vaihtoehto." Kyllä se vaan on ainoa vaihtoehto, eläminen, jos ei elä on kuollut ja sehän ei ole sitten mikään vaihtoehto. Elämä on helvetin lyhyt edelleenkin, varsinkin sen hyvä osuus, eli ensimmäiset vuosikymmenet, ne loput on sitten kuoleman odottelua ja sairastelua. Kannattaa elää ne hyvät vuosikymmenet parhaalla mahdollisella tavalla, koskaan ei tiedä mikä päivä on viimeinen.