Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kesäahdistus
23.06.2022 |
Onko muita, joita lähinnä ahdistaa kesä, vaikka se ei ole vielä edes kunnolla päässyt alkamaan? Kesästä tulee nykyään yhtä masentavat fiilikset kuin mistä tahansa muista juhlapyhistä. Näen somessa muiden päivityksiä mökeiltä, veneilemästä, rannoilta sekä lomamatkoilta ja olen totaalisen pettynyt itseeni, koska en ole kyennyt luomaan itselleni samanlaisia ihmissuhteita, sosiaalista elämää tai taloudellista mahdollisuutta toteuttaa kivoja kesäjuttuja. Joka kevät on suuret odotukset kesän varalle ja mikään ei ikinä mene, kuten oli toivonut. Odotan vaan, että pääsisi jo palaamaan normiarkeen.
Kommentit (19)
Kiroan sitä, että oon niin ruma ja läski, etten voi edes mennä ulos kivoissa pienissä kesävaatteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiroan sitä, että oon niin ruma ja läski, etten voi edes mennä ulos kivoissa pienissä kesävaatteissa.
pienet vaatteet ei ole kivoja. Käytän ylisuuria vaikka olen hoikka
Voi ap, samat fiilikset on täällä. Kesä on aina jotenkin tylsä. En tykkää helteestä. Aina pitäisi olla ulkona ja nauttia mutta äääh. Sadepäivänä on ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
älä seuraa sitä somea!
Olin sanomassa samaa. Ihan elinehto melkein muutenkin, jos on vähän laumasta poikkeava (tai oletettu viiteryhmä, whatever) ja harrastaa "elämän pitäisi näyttää tältä"- itsepetosta. Eivät kaikki saa ollenkaan sellaista elämää kuin haluavat, eivät ainakaan sosiaalisesti. Aineellisesti taas harva on ihan puilla paljailla.
Tunnista kesäahdistuksen, itsellä liittyy risaan lapsuuteen ja narsistisen isän juomiseen, jonka ympärillä perheemme elämä pyöri. Toisaalta äidilläkin oli omat intohimonsa, eli me lapset jouduimme tottumaan siihen ettemme kiinnostaneet vanhempiamme ainakaan niin, että he olisivat kyenneet joustamaan meidän tarpeisiimme minimiä enempää.
Olen kuitenkin sen verran jo noita asioita pyöritellyt, että nyt alkaa olla ensimmäinen (!) kesä, kun mikään ei rasita, kukaan ei v"tuta (esim huonot ystävyydet) ja en koe mitään painetta vilkuilla facesta löytyviä menovinkkejä. En varmaan pysty selittämään elämääni kenellekään niin, etten kuulostaisi pelottavalta häviäjyydessäni. Itselleni nykyään kumminkin kelpaan. Tiedään että maailmaan mahtuu loputtomasti karmeampia, lohduttomampia ja itsetuhoisempia tarinoita kuin omani. Ulkoisesti en ole tietenkään menestynyt tai meritoitunut.
Ei kannata verrata itseään ainakaan somen kautta itseään rakentaviin. Se on pakokeino ja tapa selviytyä monelle. Ehkä vähän kuin tinder tai mikä tahansa koukuttava teknologia, saati muut addiktiot. Ota itsellesi sellainen elämäntavoite, että pyrit kelpaamaan itsellesi juuri sellaisena kuin olet. Juuri se mahdollistaa rentoutumisen ja lopulta luovan oman elämäntavan. Kesääkään ei tarvitse viettää erityisesti mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Kiroan sitä, että oon niin ruma ja läski, etten voi edes mennä ulos kivoissa pienissä kesävaatteissa.
No hei, ei kukaan pakota sua syömään niin paljoa että lihot vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kirjoitat, että somessa kesää fantasioivia päivityksiä riittää monella tapaa. Kirjoituksetkin ovat tylsiä ja kontroloituja, joista ei välity aitoa tunnelmaa. Eri ihmisten päivityksien samanlaisuus on kuin mässyttäisi vanhaa, mautonta purkkaa. Silti peukutan tai toivotan hyvää juhannusta takaisin. Öh!
Kadehtia en osaa, enkä verrata omaa juhannustani muiden juhannuksiin. En enää. Tajusin omien vaikeuksieni kautta, miten hienosti selvisin siitä kaikesta. Koen hyvää oloa ihan vain pyöräillessäni ja nauttiessani kauniista kesämaisemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiroan sitä, että oon niin ruma ja läski, etten voi edes mennä ulos kivoissa pienissä kesävaatteissa.
No hei, ei kukaan pakota sua syömään niin paljoa että lihot vaan.
HV!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin koen jonkinlaisia paineita "suorittaa" kesää, mutta ehkä vähän eri tavalla kuin ap. Pitäisi tehdä kaikenlaista ja NAUTTIA koko ajan: lämmöstä, valosta, lomasta, matkailusta, mökkeilystä jne. Vaikka oikeasti olen kotihiiri, joka nautin eniten sateisista syyspäivistä kun voi vetää sadevaatteet päälle ja ulkoilla raikkaassa ilmassa lähimetsässä tai tunnelmoida pimeinä iltoina kotisohvalla Netflixin ääressä. En pidä helteistä, aurinkorasvalla läträämisestä, siitä että klo 23 on vielä valoisaa, mökkeilystä (ilman kaikkia mukavuuksia) tai siitä että loma on ahdettu täyteen tekemisiä. Minua kesäpaineissani auttoi myöntää ja hyväksyä tämä: en ole kesäihminen ja se on ihan ok! Jos nautin kesälomastani eniten niin että katson kotona televisiota verhot kiinni niin saan tehdä niin, eikä sillä mitä muut siitä ajattelevat ole mitään väliä minulle. Jos tekisin työtä jossa olisi mahdollista pitää lomaa koska vain olisin koko kesän töissä ja pitäisin kuukauden lomaa syyskuussa.
Puolet lämpimistä kuukausista on jo kulunut, n. 8 vk, jäljellä, joka menee hujauksessa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiroan sitä, että oon niin ruma ja läski, etten voi edes mennä ulos kivoissa pienissä kesävaatteissa.
Hyvänen aika! Kuka kieltää sinua pukeutumasta kesäisesti. Henkinen hyvinvointi itseäsi kohtaan on tärkeintä. Siitä ammennat itsellesi hyvää oloa, että pukeudut niinkuin haluat. Jos mietit mitä muut ovat mieltä pukeutumisestasi niin kadotat itsesi!
Oman elämänhalusi, oman elämännälkäsi.
Älä siis kadota omaa itseäsi vaan pukeudu niin kuin itsestäsi hyvältä tuntuu! Mikään ei ole itseäsi kohtaan niin kamalaa väkivaltaa kuin se että kiellät itsesi/ et hyväksy itseäsi. Muistakaa kaikki nuoret tämä.
Nautin erakkona eikä kiinnosta pätkääkään toisten suorittamiset ja katselen vaan sivusta kuinka paljon toisilla on suorittamisen näyttämistä. Lapsena sain aina lähteä kotoa pois joka viikonloppu jonkun nurkkiin ja aina oli levottomat vanhemmat niin että ne kärsi olla kotona arkenakin kun oli pakko ja niillä oli viikollakin niin paljon tekemistä järjestetty ja ohjelmaa kun lapsiperhe ei kiinnostanut muuta kuin sen pakon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on tosi tuttua, mua kanssa ahistaa eniten just kesän alussa kun pomahtaa yhtäkkiä face eventtejä täyteen. Lähes maanisesti selaan niitä hirveä fomo päällä ja mietin mitä missaan. ERityisesti jos ei ole lauantaille tai perjantaille ohjelmaa niin tuntuu pahalta.
Mä en ole onnistunut oikein luomaan sellaista kaveriporukkaa jonka kanssa viettää illat ja jussit ja jääkiekon MM-katsomot, kaikki huippuhetket on aina muistutuksia siitä että en ole onnistunut sosiaalisesti. Kuitenkin oon ihan normaali ja sosiaalinen eläjä, hauska ja fiksu. Jotenkin sitä ei vaan ole saanut pysyviä säännöllisiä ihmissuhteita. Pinnistelen ja ponnistelen.
Juuri tuo "pakko nauttia ja elää täysillä"- ajatus on ihan hirveä, yritä siinä sitten elää hetkessä kun paniikissa plärää tapahtumia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
älä seuraa sitä somea!
Olin sanomassa samaa. Ihan elinehto melkein muutenkin, jos on vähän laumasta poikkeava (tai oletettu viiteryhmä, whatever) ja harrastaa "elämän pitäisi näyttää tältä"- itsepetosta. Eivät kaikki saa ollenkaan sellaista elämää kuin haluavat, eivät ainakaan sosiaalisesti. Aineellisesti taas harva on ihan puilla paljailla.
Tunnista kesäahdistuksen, itsellä liittyy risaan lapsuuteen ja narsistisen isän juomiseen, jonka ympärillä perheemme elämä pyöri. Toisaalta äidilläkin oli omat intohimonsa, eli me lapset jouduimme tottumaan siihen ettemme kiinnostaneet vanhempiamme ainakaan niin, että he olisivat kyenneet joustamaan meidän tarpeisiimme minimiä enempää.
Olen kuitenkin sen verran jo noita asioita pyöritellyt, että nyt alkaa olla ensimmäinen (!) kesä, kun mikään ei rasita, kukaan ei v"tuta (esim huonot ystävyydet) ja en koe mitään painetta vilkuilla facesta löytyviä menovinkkejä. En varmaan pysty selittämään elämääni kenellekään niin, etten kuulostaisi pelottavalta häviäjyydessäni. Itselleni nykyään kumminkin kelpaan. Tiedään että maailmaan mahtuu loputtomasti karmeampia, lohduttomampia ja itsetuhoisempia tarinoita kuin omani. Ulkoisesti en ole tietenkään menestynyt tai meritoitunut.
Ei kannata verrata itseään ainakaan somen kautta itseään rakentaviin. Se on pakokeino ja tapa selviytyä monelle. Ehkä vähän kuin tinder tai mikä tahansa koukuttava teknologia, saati muut addiktiot. Ota itsellesi sellainen elämäntavoite, että pyrit kelpaamaan itsellesi juuri sellaisena kuin olet. Juuri se mahdollistaa rentoutumisen ja lopulta luovan oman elämäntavan. Kesääkään ei tarvitse viettää erityisesti mitenkään.
Ja kun some ei todellakaan kerro kaikkea, se pitäisi aina muistaa. Esimerkiksi minä olen menossa huomenna viettämään kaverin luo juhannusta ja instaan jos laittaisimme porukkakuvan, näyttäisi se siltä kuin minulla olisi kaveriporukka siinä. Todellisuus: yksi näistä on kaverini, toinen tuttu, muita en tunne. Orpo olo saattaa tulla siis jossain vaiheessa iltaa kuitenkin, vaikka olen ihmisten kanssa. Ja toinen totuus: olen oikeasti aika yksinäinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Some ei tosiaan kerro kaikkea, mutta kyllä se sen kertoo, että joillain ihmisillä on enemmän yhteyksiä ja menoja ja tapahtumia kuin toisilla. Jos oman elämänsä kokee tyhjäksi ja tylsäksi, niin ei ole mikään ihme, että se ahdistaa.
Tänä vuonna itselläni on sellainen elämäntilanne että kaipaisin ihan vain rauhaa (puolen vuoden hermoloma olisi tosi kiva, kiitos), joten muiden lomakuvat eivät mitenkään haittaa. Mutta nykyään kyllä joka kesä tulee kahden sortin ahdistusta: 1) Ahdistusta siitä, että puolen vuotta on jo mennyt, eikä oikeastaan mikään ole TAASKAAN edistynyt toivotulla tavalla. 2) Pelkoa kuumuudesta. Ennen aina odotin innolla lämpimiä kesäpäiviä, nyt saa pelätä parin viikon 30 asteen helleputkia.
Ymmärrän sua, ap. Nuorena rakastin kesää ja odotin sitä kuin kuuta nousevaa. Nykyään koko vuodenaika tympii ja ahdistaa. Olen tosi yksinäinen kesäisin. Juuri nyt ei ole mahdollisuutta matkustaa minnekään eikä tehdä mitään. Lisäksi pian alkava helleputki lähinnä v****aa, meidän kerrostalokämpässä on pahimpien helteiden aikaan aivan infernaalisen kuuma ja nukkuminen suorastaan mahdotonta.
Tulisipa jo syksy ja pimeät, viileät illat ja sumuisen aamut Ei tässä oikeen muuta voi sanoa, kuin tsemppiä aloittajalle ja muille hengenheimolaisille.
Kesässä ahdistaa se, että edes silloin ei naapurin ryntäilevä kakara poistu ulos vaan joutuu kuunnella sitä jatkuvaa töminää päivät pitkät.
Oottepa te ankeita ihmisiä, oikein perussuomalaisia ankeuttajia, sade on parasta, voi venäjä. Oikeasti hommatkaa elämä, ihan jokainen valittaja.
Mä. Tuntuu että "putoan tyhjän päälle" aina kesäisin nykyään ellei mulla oo kesätöitä tai opiskeluja kesälläkin. Jotenkin tuntuu, että aika pysähtyy kesäksi ja "pitää nauttia" kesästä muiden kanssa. Mä nautin vasta ilmojen viilentyessä elo-syyskuussa ja kun yliopiston uus lukuvuosi alkaa taas. Onneks tänä kesänä pääsen elokuun puolenvälin aikoihin pitämään lyhyen pidennetyn viikonloppuloman Karkovassa mun äidin ja vanhimman isosiskon kanssa sekä uuden passin tultua käymään päiväristeilyllä Tallinnassa Viron kansallisarkistossa tutkimassa iskän puolen isoisoäidin perhetaustaa.
T: ranskan kielen pääaineopiskelija ja viron kielen sivuaineopiskelija Helsingin yliopistosta joka on vähän kyllä sisäisesti opiskeluhullu
Alue: Aihe vapaa
älä seuraa sitä somea!