Tunnen itseni tosi teennäiseksi

kannattaa kuitenkin noudattaa kohteliaita käytöstapoja, ihan omasi ja muiden mukavuuden takia.

Oon aika häiriintynyt (persoonallisuushäiriö, dissosiaatio), ja sisäisesti mulla on siis aina joko tyhjä tai ahdistunut olo. Enkä myöskään tiedä kuka olen. Joudun kuitenkin päivittäin olemaan sosiaalisissa tilanteissa, mikä on tosi ahdistavaa, kun aina tuntuu, etten ole oma itseni, koska en tiedä millainen olisin ilman näitä häiriöitä. Tuntuukin, että teeskentelen vain koko ajan (yritän olla hymyileväinen ja positiivinen, vaikka oikeasti kaikki vain vituttaa mua koko ajan ja suhtaudun asioihin kyynisesti), ja että siksi kukaan ei pidä minusta. Mutta ei kai kukaan pidä sellaisestakaan, jonka mielestä elämä on turha ja järjetön ja kellään ei ole mitään toivoa kuitenkaan? Pitäiskö mun ruveta olemaan "oma itseni" vai jatkaa teeskentelyä?

Lakkaa kiinnittämästä itseesi huomiota ja yritä edelleen käyttäytyä ystävällisesti eli kuten sanoit teeskennellä. opit ystävälliseksi siinä missä kyyniseksikin olet oppinut

Kiinnita huomiosi toisiin ja auta muita. yritä opetella tunnistamaan toisten tunnetiloja ja olemaan empaattinen.

Tuntuukin, että teeskentelen vain koko ajan (yritän olla hymyileväinen ja positiivinen, vaikka oikeasti kaikki vain vituttaa mua koko ajan ja suhtaudun asioihin kyynisesti), ja että siksi kukaan ei pidä minusta.

Tää o nihan mahdollista. Teeskentely näkyy ja vituttaa

Mutta ei kai kukaan pidä sellaisestakaan, jonka mielestä elämä on turha ja järjetön ja kellään ei ole mitään toivoa kuitenkaan?

EI pidä ei

Pitäiskö mun ruveta olemaan "oma itseni" vai jatkaa teeskentelyä?

Ei kumpaakaan. Sun pitää opetella tykkäämään elämästäsi ja ihmisistä ympärilläsi - edes jostain osasta niitä. Sitten sulla on oikeasti jotain, mistä itse nautit ja mitä voit jakaa myös muille. EI sun tarvi osata nauttia kaikesta eikä muuttua ylettömän positiiviseksi joka asian suhteen, mutta edes jostain.

Toisaalta, jos sua kerran vaan vituttaa kaikki ja olet kyyninen kaiken suhteen niin mitä sua silloin kiinnostaa, pitääkö susta kukaan vai ei. Silloinhan sä vaan kärsit näiden seurastakin. Jommassa kummassa sä huijaat itseäsi: joko sua ei kiinnosta, tai sit sä et oikeasti olekaan ihan niin negatiivinen kuin kuvittelet. Ota selvää kumpaa ja katos vaan, alat väistämättä parantaa elämääsi..

jaa, en tiennyt sairastavani mitään, ja muakin vituttaa koko ajan kaikki ja silti yritän esittää iloista ja hymyillä, ainakin joskus. musta koko maailma menee päin persettä (ei henk.koht. ainkanaan koko ajan mutta maailman tilanne yleensä)