Lue keskustelun säännöt.
Jättäisitkö miehesi tai tulisitko jätetyksi, jos
24.04.2010 |
jompikumpi saisi esim. aivohalvauksen, ja joutuisi sen vuoksi jäämään lopuksi ikäänsä eläkkeelle, ja tulot putoaisivat, eikä teillä olisi enää työelämän statusta? Ei voisi sanoa, että meidän Pekka se juuri teki onnistuneen aivojensiirron tai ratkaisi Olof Palmen murhan? Eli persoona säilyisi, ja seksikyvyt sekä äly, mutta kyky suoriutua työelämästä katoaisi (vaikka huonon muistin tai keskittymiskyvyn takia)?
Kommentit (6)
täällä aina lukee kaikenlaista, että "luuserit, kouluttautukaa niin ei tarvitse kadehtia, t.ekonomi", tai että "en huolisi duunaria, t. juristin vaimo", niin miten se sitten vaikuttaisi parisuhteeseen, jos ei enää voisikaan päteä koulutetulla ja rikkaalla miehellään, tai joutuisi muuttamaan Eirasta Jakomäkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies on elättänyt minut ja koko perheen yli 10v ja elämme suht tasokasta elämää. Kyllä kirpaisisi muuttaa Jakomäkeen mutta miehen kanssa sinne muutettaisiin ihan yhdessä. Jos mies muuttuisi kusipääksi (niin kuin valitettavasti nyt omalla kohdalla näyttää), niin sitten muuttaisin Jakomäkeen ihan vaan lasten kera. Toki elämäntason lasku harmittaisi etenkin lasten puolesta, mutta ei se nyt olisi ihan kauheaa eikä ainakaan noloa.
miestä olisi kannattanut ottaa!
En osaisi ajatella että joku miettii miestä tuommoisen asian kautta. Toki jos alunperin on yhteen menty rahan vallan ja aseman takia niin silloin kyllä ymmärrän jos ukko saisi kenkää kun ei pystyisi enää antamaan sitä miksi hnet on alunperin valittu.
jättäisi sinut urasi kariutuessa ja työelämästatuksesi muuttuessa, jäisitkö suhteeseen? - Siis jos kumppanisi rakkaus sinua kohtaan loppuisi työelämäsi syöksylaskuun (niin voi käydä kenelle vaan monestakin syystä), olisiko hän mielestäsi sinua koskaan rakastanutkaan niin kuin kuuluisi?
Meillä mies (n. 6000 t/kk tienaava johtoportaan henkilö) otti riemuissaan minut (humanististen opintojen alkuvaiheessa) pennittömänä opiskeljana ja pienen lapsen yksinhuoltajana (bioisä ei osallistu lapsen kustannuksiin tai elämään), joten eipähän tarvitse kyseenalaistaa hänen motiivejaan ainakaan rahan suhteen.
Nyt olen kyllä itsekin akateemisessa ammatissa, mutta useamman vuoden mieheni elätti minua (opiskelijana) ja lasta (biologisesti ei hänen mutta sosiaalisesti ja emotionaalisesti nykyään kylläkin). Hänen rakkautensa minuun ei ollut rahasta tai asemasta kiinni.
Ja jos me jonain päivänä menetämme työelämästatuksemme ja varamme, niin sitten taas köyhäillään. Köyhäilin pidemmän aikaa ennen miestäni yksin; ei se rakkaan ihmisen kanssa varmaan ainakaan raskaampaa ole kuin yksin. Miten ihmeessä se rahojen ja aseman menetys liittyisi meidän persooniimme tai rakkauteemme?
merkkaakin yleensä ulkonäkö, naisen varallisuus ja koulutus on pikemminkin karkote joillekin. Eli pitäisi kysyä miehiltä, jättäisitkö vaimosi jos hän lihoisi peruuttamattomasti 150- kiloiseksi tai hänen kasvonsa palaisivat onnettomuudessa. Ja vastaus olisi varmaan kyllä.
Aika huonolla tolalla olisi parisuhde jos se kariutuisi työelämän "statuksen" puutteeseen..
Aika henkisesti köyhää näyttää olevan joidenkin elämä.
Mutta olisihan se toki kauheaa jos joutuisi muuttamaan pois siitä 500000euron talosta, joutuisi luopumaan toisesta autosta, eikä päästäisi enää vähintään kahdesti vuodessa ulkomaille jne. Naapurit alkaisi pitämään ihan luusereina. Kamalaa.