Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka päästä pitkäaikaisista mielenterveysongelmista eroon? Vai onko se ylipäänsä mahdollista?
20.06.2022 |
Keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö, myös epävakaata mietitty. Olen 20-vuotias, ja kärsinyt näistä jo yläasteelta lähtien, varsinkin viimeaikoina korostuneet, kun lääkitys on tauolla, enkä ole vielä saanut uutta.
Olen hyvin itsekeskeinen, tätä tosin muut eivät välttämättä tiedä, kun siltä en ulospäin vaikuta, huono itsetunto, oikeastaan tuntuu, että olen siinä taantunut teinin tasolle, seksihaluja ei ole ollenkaan, oikeastaan en edes enää pidä ihmisistä tai koe heitä kohtaan mielenkiintoa. Vaikeuksia saada mitään aikaan, töissä grillä käyn kolmesti viikossa, tunteja piti vähentää kun pää hajoaa vähitellen, liikkuminen ja terveellinen syöminen vaikeaa, vaikka ennen niistä pidin.
Opiskelemaan pitäisi lähteä, vaan kun mikään ei kiinnosta, eikä pää toimi kovin vilkkaasti, itseasiassa en koe juuri mitään tunteita, mikä on melko epäreilua. Tuntuu jopa että olen kuin lapsen näköinen vanhus, tai pelkkä kuvajainen nuoruudesta.
Olen teininä asunut laitoksessa näiden ongelmieni takia, enää en, vaan muutin takaisin porukoilleni omasta asunnostani, olen myös käynyt terapian.
Mikä siis voisi auttaa? Se ei auta, kun sanotaan tee mistä nautit, kun en nauti mistään, olisiko mitään asioita mistä voisi opetella nauttimaan, kun huolestuneisuus vain painaa päälle vaikka aurinko paistaisi.
Kommentit (28)
Mainitset, että olet itsekeskeinen. Olisi varmasti hyvä, jos löytäisit jotain oman itsesi ulkopuolelta. Jos et oikein ole keksinyt, mitä opiskelisit, kannattaa etsiä työpaikka. Kun olet töissä, et ehdi pohtia asioita omasta näkökulmastasi, vaan saat muuta ajateltavaa. En sano, että tämä ratkaisee kaiken, mutta voit saada uutta näkökulmaa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mainitset, että olet itsekeskeinen. Olisi varmasti hyvä, jos löytäisit jotain oman itsesi ulkopuolelta. Jos et oikein ole keksinyt, mitä opiskelisit, kannattaa etsiä työpaikka. Kun olet töissä, et ehdi pohtia asioita omasta näkökulmastasi, vaan saat muuta ajateltavaa. En sano, että tämä ratkaisee kaiken, mutta voit saada uutta näkökulmaa elämään.
Ja suosittelen nimenomaan ruumiillista työtä!
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys ihan ekana kuntoon.
Tämä varmaan helpoin ratkaisu, mutta kun olen syönyt lääkkeitä melko kauan, niin olisi kiva elää ilman, mutta ymmärrän ettei se aina ole mahdollista.
Ap
Kaksi asiaa niin onhelmat katoavat. Usko Jumalaan ja lopetat sen vegeilyn. Kananmunaa ja kerran viikossa maksaa niin aivot saa tarvitsemansa vitamiinit. Suoliston bakteerikanta kuntoon on plussaa.
Se että käsittelet noita ongelmia jonkun kanssa ja aika yhdessä, tuo asian voi parantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mainitset, että olet itsekeskeinen. Olisi varmasti hyvä, jos löytäisit jotain oman itsesi ulkopuolelta. Jos et oikein ole keksinyt, mitä opiskelisit, kannattaa etsiä työpaikka. Kun olet töissä, et ehdi pohtia asioita omasta näkökulmastasi, vaan saat muuta ajateltavaa. En sano, että tämä ratkaisee kaiken, mutta voit saada uutta näkökulmaa elämään.
Jep, olen itsekeskeinen, mutta työpaikka löytyy, yllättävä kyllä minusta pidetään siellä, vaikka olenkin tämmöinen mikä olen. En aina ole ollut itsekeskeinen, mutta kun itsellä vaikeaa, niin eipä jää oikein energiaa muihin, valitettavasti. Yritän sitä kuitenkin antaa, aina kun kykenen. Varmaan itseä tämä eniten kiusaa, kun haluaisin joskus oman perheen kuitenkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Se että käsittelet noita ongelmia jonkun kanssa ja aika yhdessä, tuo asian voi parantaa.
Sekin on totta, vaikea puhua mistään nykyään, kun alkaa itkettämään. Jotenkin myös se kuinka vähän arvostankaan itseäni enää, ihan kuin olisin kuori.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi asiaa niin onhelmat katoavat. Usko Jumalaan ja lopetat sen vegeilyn. Kananmunaa ja kerran viikossa maksaa niin aivot saa tarvitsemansa vitamiinit. Suoliston bakteerikanta kuntoon on plussaa.
Auttaisipa Jumala, vaan kun ei ole auttanut.
Ap
Itsekeskeisyys on osa masennusta ja ahdistuneisuutta. Siinä tilassa on vaikea nähdä muuta kuin itsensä, mutta älä turhaan tuomitse itseäsi itsekeskeiseksi ihmiseksi. Se on yksi sairautesi oire.
Aina on toivoa. Olet vielä tosi nuori, vasta aikuistumassa. Ei mikään ihme ettet tiedä, mistä nauttisit. Kuulostaa siltä että nuoruutesi on mennyt ennemmin päivästä toiseen selviämiseen, eikä sinulla ole ollut aikaa ja voimia sellaiseen.
En lähde neuvomaan, mutta sanon vaan että aina on toivoa. Sinulla on vuosikymmeniä elämää edessä, kaikki eivät elä kukoistavinta elämäänsä nuorena, osa puhkeaa kukkaan vasta vähän vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitset, että olet itsekeskeinen. Olisi varmasti hyvä, jos löytäisit jotain oman itsesi ulkopuolelta. Jos et oikein ole keksinyt, mitä opiskelisit, kannattaa etsiä työpaikka. Kun olet töissä, et ehdi pohtia asioita omasta näkökulmastasi, vaan saat muuta ajateltavaa. En sano, että tämä ratkaisee kaiken, mutta voit saada uutta näkökulmaa elämään.
Jep, olen itsekeskeinen, mutta työpaikka löytyy, yllättävä kyllä minusta pidetään siellä, vaikka olenkin tämmöinen mikä olen. En aina ole ollut itsekeskeinen, mutta kun itsellä vaikeaa, niin eipä jää oikein energiaa muihin, valitettavasti. Yritän sitä kuitenkin antaa, aina kun kykenen. Varmaan itseä tämä eniten kiusaa, kun haluaisin joskus oman perheen kuitenkin.
Ap
Kiva, että sulla on työpaikka! Nyt huomaan sen avauksestakin, olin jotenkin skipannut sen. En tarkoittanut osoitella sinua sormella itsekeskeisyyden takia, tarkoitin sitä, että se on varmasti enemmän taakka sinulle itsellesi kuin muille. Ainakin minä koen, että elämästä on tullut helpompaa sen myötä, mitä vähemmän tarkkailee itseään. Ja yleensä se, että ei ole jatkuvasti kauheasti aikaa itsetarkkailuun, auttaa siinä asiassa. Ja se voi, korostan voi, eli en ole varma, joskus auttaa mielenterveysongelmien parantumisessa.
En tiedä, löytyiskö sulle jotain harrastusta? Tai vapaaehtoistyötä?
Kiinnostaisi minuakin. :D Alkaa pikkuhiljaa olla aika toivoton olo.
T. 26-vuotias, joka ei edelleenkään masennuksen, epävakaan ja ADHD:n takia pysty täysipäiväiseen työhön tai opiskeluun. Hoitosuhde päätettiin ja käskettiin etsimään terapeutti, mutta siihenkään urakkaan ei riitä aloitekyky tai jaksaminen yksinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se mahdollista. Itselläni auttoi parikymppisenä käyty pitkä, vuosia kestänyt psykoterapia. Kuulostat liian ankaralta itseäsi kohtaan. Olet vielä hyvin nuori ja persoonallisuutesi on vasta kehittymässä. Jos opit vuosien kuluessa suhtautumaan itseesi armollisemmin, voit todennäköisesti paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Itsekeskeisyys on osa masennusta ja ahdistuneisuutta. Siinä tilassa on vaikea nähdä muuta kuin itsensä, mutta älä turhaan tuomitse itseäsi itsekeskeiseksi ihmiseksi. Se on yksi sairautesi oire.
Aina on toivoa. Olet vielä tosi nuori, vasta aikuistumassa. Ei mikään ihme ettet tiedä, mistä nauttisit. Kuulostaa siltä että nuoruutesi on mennyt ennemmin päivästä toiseen selviämiseen, eikä sinulla ole ollut aikaa ja voimia sellaiseen.
En lähde neuvomaan, mutta sanon vaan että aina on toivoa. Sinulla on vuosikymmeniä elämää edessä, kaikki eivät elä kukoistavinta elämäänsä nuorena, osa puhkeaa kukkaan vasta vähän vanhempana.
Kysyin kerran opiskelukavereilta kun oltiin n. kaksvitosia, haluaisko he olla taas viisi vuotta nuorempia. Kaikki nauroivat aika räkäisesti, ei ollut kenelläkään kaipuuta niihin vuosiin. Kyllä sulla on toivoa. Musta tuo on vaikein ikä, kun pitäisi olla niin aikuinen, muttei ole vielä oikein mitään välineitä siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introvertit on herkempiä kääntymään itseensä ja tutkailevat herkemmin tuntemuksiaan. Onko se sitten itsekkyyttä? Mielestäni ei.
Olet vielä kovin nuori. Saat varmasti apua jos jaksat käydä terapiassa ja kehittyä ja kypsyä ajatusmalleiltasi. Monesti nämä ovat monien tekijöiden summa kun on masennusta ja ahdistusta. Mielenterveystalo.fi on hyvä itseapu.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi minuakin. :D Alkaa pikkuhiljaa olla aika toivoton olo.
T. 26-vuotias, joka ei edelleenkään masennuksen, epävakaan ja ADHD:n takia pysty täysipäiväiseen työhön tai opiskeluun. Hoitosuhde päätettiin ja käskettiin etsimään terapeutti, mutta siihenkään urakkaan ei riitä aloitekyky tai jaksaminen yksinään.
Mun mielestä ihmisille pitäisi voida osoittaa jonkinlainen potilasasiamies, joka katsoisi heidän kokonaistilannettaan ja ajaisi heidän asiaansa yhteiskuntaan päin. Ei kaikilla tosiaan voi olla resursseja selviytyä siitä itse.
Ehkä sä opit myös käsittelemään itse itseäsi kun ikää tulee, moni noista vaivoista voi helpottaa ajan kanssa. Mutta jos sulla on kaikki nuo diagnoosit yhtaikaa, eikö olisi yksinkertaisinta vain lähteä siitä ajatuksesta, että on liikaa vaadittu, että pitäisi edes yrittää jaksaa täyspäiväistä työtä tai opiskelua. Eikö tuossa tarvittaisi sosiaalityöntekijää tms?
Osaat analysoida tuntemuksiasi hyvin ja haluat parantua, joten todella uskon, että myös paranet. Mun uskominen ei tietenkään auta mitään, mutta uskothan itsekin, että voit parantua? Kuulostat todella viisaalta, mutta se taitaa arjessa jäädä itseinhon jalkoihin. Miten ihmeessä saisikin itsensä uskomaan, että olen ihan hyvä, oikeastaan tosi upea ihminen. En ainakaan yhtään huonompi kuin muut.
Toivottavasti pääsisit psykoterapiaan, siitä olisi sinulle varmasti apua, kun osaat kertoa itsestäsi ja tunteistasi noin selkeästi. Voi miten toivonkin, että alkaisit voida paremmin!
Harva täysin pääsee eroon mt ongelmista, lähinnä niiden kanssa on vaan opittava elämään. Kannattaa pitää elämä vakaana ja säännöllisenä. Erityisesti ihmissuhteissa pitää olla tarkkana. Joku tuolla mainitsi ruumiillisen työn, se on hyvä vinkki. Esimerkiksi itse olen tässä viimepäivinä kesälomallani auttanut erään sukulaisen autotallin siivoamisessa. On selvästi vähentynyt ahdistus nyt kun olen rehkinyt ja samalla saanut auttaa.
Mulla menee helposti siihen, että jos ei ole mitään tekemistä (nimenomaan fyysistä) niin ahdistun ja alan vaan juomaan kaljaa. Talvella kävin auttamassa lumitöissä, sekin teki hyvää. Olen myös aika itsekeskeinen ja en mitenkään mielelläni tee mitään muuta kuin istun ja voivottelen tätä elämääni, mutta kun saan itseni potkittua tekemään jotain niin on ihana olo. Nytkin oikein tuntuu siltä, että jotain on tehnyt. Ja se on hyvä.
Toisilla kylmäaltistus auttaa. Siis kylmät suihkut. Ensin totutellaan viileällä vedellä kylmään, sitten kylmennetään pikkuhiljaa. Varmasti ohjeita löytyy netistä. Kuulostaa typerältä, mutta kuulemma toiset ovat tästä saaneet kovasti apua (esim. joku kertoi, että paniikkokohtaukset ovat loppuneet).
20-vuotiaana jonkun viiden vuoden sairastamisen jälkeen uskaltaisin vielä toivoa toipumista. Itse olin sairastanut masennusta noin 15 vuotta ennen kuin lääkäritkin alkoivat puhua että enköhän mä loppuikäni joudu lääkkeitä syömään koska masennukseni on niin kroonistunut. Lääkitystä oli siis lähdetty lopettelemaan mutta jo muutamassa kuukaudessa vointi alkoi taas huononemaan. Takana on myös kolmen vuoden psykoterapia ja lääkkeitä on tullut kokeiltua monia erilaisia.
Mutta niin kyllähän se raskaalta ajatukselta tuntuu ettei toivoa paranemisesta ole. Sen verran monelta on jo saanut nyt kuulla (joukossa muitakin terveydenhuollon ammattilaisia kuin lääkäreitä, joten kyse ei ole vain lääkityksen tuputuksesta) että realistiseksi tavoitteeksi voisi ottaa sen ettei vaikeita masennusjaksoja olisi niin usein eivätkä ne olisi niin syviä.
Olisi kiva kuulla jos joku on tällaisista lähtökohdista onnistunut rakentamaan ihan mukavalta ja mielekkäältä tuntuvan elämän itselleen. Olen vasta hieman päälle kolmekymppinen ja mietityttää miten tätä masennusta voisi jaksaa vielä vuosikymmeniä lisää...
Alue: Aihe vapaa
Lääkitys ihan ekana kuntoon.