Yllättävää miten moni stressaa juhannuksen vietosta
Ja kaikista muistakin juhlapäivistä. Itse olin nuorena samanlainen joten tiedän tunteen hyvin. Silloin ei oikein ollut kavereita ja jo viikkoja ennen juhannusta velloi sisällä paha olo ja epävarmuus, joudunko olemaan yksin ja millainen luuseri olen kun elämä on tässä jamassa. Sitten se itse juhannusaatto ja päivä oli niin painostava ja masentava ja pitkä kuin mikä. Tuntui että kaikilla muilla on jotain ja niin upeaa ja kivaa.
En edes tiedä mitä tapahtui, mutta stressi on poissa. Olin noin kolmekymppinen kun tajusin tämän. Ei minulla vieläkään ole kavereita joiden kanssa juhlia, puoliso kyllä mutta olemme paljon omissa oloissamme. Suunnittelen kivaa juhannusta ihan itselleni. Pitää käydä kirjastossa hakemassa hyvää lukemista, suunnitella herkulliset syötävät ja hakea koivuja ja luonnonkukkia terassille. En olisi mieluummin missään muualla kuin kotona! Usein vaan oon pohtinut mistä tuo nuoruuden tuska juhlapäivistä johtui, miksi en tunne sitä enää vaikka monet ilmeisesti tuntee hyvin pitkäänkin, vaikka olisi omaa perhettäkin tai muuta.
Joka tapauksessa toivon rauhallista juhannusta kaikille!
Kommentit (18)
Juhannus on joillekin ihmisille suoritus joka pitää suunnitella huolella ja sitten suorittaa viimeistä piirtoa myöten.
Itse aion lenkkeillä tai pyöräillä jos siltä tuntuu, tai sitten löhötä ja välistä ehkä grillata. Mitään suunnitelmia ei ole.
Kotijuhannus - paras juhannus! Käydään syömässä hyvässä ravintolassa pitkän kaavan mukaan. Sitten on ihana köllähtää omaan sänkyyn nukkumaan, eipä ole ulkohuussia eikä hyttysiä :D
En tajua. Juhannuksena kömmin johonkin aikaan untuvapeittoni alta aukaisemaan skumpan. Olen myös varannut vähän herkkuja jääkaappiin, sushia ja mansikkakakkua. Takaisin sänkyyn niiden, kirjojen ja Netflixin seuraan! Ihanaa!
Mökillä vietetään juhannusta ihan kaikessa rauhassa ilman mitään stressiä.
Grillataan, saunotaan, soudellaan, istutaan nuotiolla. Nukutaan päiväunia, samoillaan metsissä, löhöillään riippukeinussa, pelaillaan pihapelejä tai halutessaan voi katsella vaikka telkkaria. Jokainen saa tehdä mitä haluaa, ei ole mitään aikatauluja eikä pakollisia hommia. Monta päivää saa vain nauttia. Ihanaa!
Eikä muuten ole ulkohuussia, kun mökissä on ihan vesivessa. Hyttysiä varmasti jonkin verran on, mutta onneksi tontti on aukea ja niemessä, aina käy pieni tuulenvire ja thermacell karkottaa loput inisijät.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä ylenpalttista etukäteen kaiken suunnittelua ja kiukuttelua sitten, kun kaikki ei jostain syystä menekään sen täydellisen suunnitelman mukaan...
Kuuluuko juhannuksesta stressaaminen nuoruuteen?
40+ ikäisenä en ainakaan stressaa yhtään. Kotona taitaa mennä tämä juhannus, niinkuin moni muukin juhannus. Ei ole pakko lähteä mökille tms.
Ensi vuoden juhannus menee kenties töissä.
Stressaan ainoastaan tästä juhannuksesta, koska joudun pakosta viettämään sen toisin kuin tahtoisin. Eli pilalle menee, ja toivoisin vain että olisi jo sunnuntai.
Luultavasti jossain vaiheessa jokainen pääsee yli siitä "varmaan jossain on juhlat eikä minua ole kutsuttu mukaan" -fiiliksestä. Kutsutaan kai aikuistumiseksi.
En stressaa. Saan munaa mökillä. Ei vois parempaa olla.
22-v futiskundi
Lupauduin ystävän mökille ja nyt ei ole intoa yhtään. Viime juhannus rauhassa kotona ja se olisi ollut hyvä nytkin. Ärsyttää jo etukäteen se hössötys ruuasta ja juomasta. Mietin jo että otan kaks vaellusruokapussia ja syön vain ne, niin ei tartte osallistua. Huoh. Enää ei voi edes perua.
Minuakin juhannuksen stressaajat huvittaa. Ei se ole minusta kuten joulu, jolloin on tarkat samat perinteet, perheet kokoontuvat yhteen jne. Jussi on vain keskikesän juhla, kukin saa sitä viettää tavallaan. Pääasia että ottaa rennosti. Usein siihen Suomen upea luonto ja sauna, makkara ja päihtyminen liittyy, mutta ei välttämättä :)
En ole koskaan stressannut tuollaisesta. Olen menossa mökille, mutta aivan hyvin voisin viettää kyseisen kolmen päivän loman kotona leffoja katsellen. 😊
No ei tarvitse stressata juhannuksesta. Samanlainen päivä kuin muutkin. Huudan ja raivoa noille lapsille ja nuorille temppuilee vastaan. Mies on ehkä kotona ehkä ei.
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Juhannuksena kömmin johonkin aikaan untuvapeittoni alta aukaisemaan skumpan. Olen myös varannut vähän herkkuja jääkaappiin, sushia ja mansikkakakkua. Takaisin sänkyyn niiden, kirjojen ja Netflixin seuraan! Ihanaa!
Täydellistä!
Normi viikonloppu. Grillaan ja otan saunan päälle pari lonkeroa 👍
M35
Tänä vuonaa tuli eka kertaa stressi. Olin ajatellut viedä miehen syömään hienoon ravintolaan aattona ja viettää juhannuspäivän pihakeinussa samppanjan ja joulusta asti lukemista odottaneen hyvän kirjan kanssa. Suunnitelmat menikin uusiksi, kun mies lupasi, että mennään appivanhemmille juhannukseksi. Oikein kivoja ihmisiä ovat, mutta pitkä viikonloppu ihan rauhassa olisi nyt maistunut mieluummin.
Mä stressasin nuorena, mutta en enää näin vanhemmalla iällä. Nuorempana se stressi liittyi vähän siihen, kun kaikki menivät yleensä mökeille ja meillä ei sellaista ollut. Ei siis ollut lapsensa ketään kaveria, kaikki olivat poissa. Nuorena aikuisenakin kaikki kaverit menivät jonnekin sukulaisten mökeille ja itse olin yksin kerrostalossa. Nolotti, eikä kehdannut sanoa kenellekään. Nykyisin ei stressaa yhtään.
Se on se mitä nuoriso kutsuu sanalla FOMO. Fear of missing out, eli pelko siitä että jää paitsi jostain tärkeästä tai kivasta. Menee yleensä varttuessa ohi.
Kyllä stressaa ruuhkat. Istut autossa sekä meno että tulomatkalla 3 tuntia 30 kilometriä. Vessahätä joka perhanan kerran jonossa eikä huussia tien vieressä, ei edes pusikoita, mutta sata silmäparia tuijottaa kun perhe kyykistyy pientareelle.