Mitä tehdä kun ei voi luottaa...

vaikka rakastaa ja haluaa elää toisen kanssa. Aina pieniä valheita saa kuulla viikko viikon jälkeen... Toinen sanoo myös rakastavansa ja tiedän ettei petä, mutta tuntuu pahalta kun huomaa välillä että toinen pitää mua ihan tyhmänä kusettamalla vähän väliä vaikka tietää mun tuntevan sen niin hyvin etten usko sanaakaan.



Meillä on hyvä seksielämä, muutenkin luonteet natsaa yhteen hienosti, pieni lapsi...mutta läheisyyttä on liian vähän.. Sen takia pahaa tekeekin kun jatkuvasti saa tuntea itsensä yksinäiseksi parisuhteessa! Näin ei saisi olla! Ongelma ei ole se ettei toinen halua vaan se ettei toinen meistä tarvitse paljoa läheisyyttä, kun taas minä tarvitsen sitä useinkin, en mielestäni vaadi mahdottomia... Onko muilla näin?