Lue keskustelun säännöt.
Te naiset kenellä upea timmi vartalo - miten vaikeaa ja mitä vaatii sen ylläpito?
17.06.2022 |
Olen itse semisti pullea mahasta ja selässä pati poimua läskiä. Haluan sen vihdoin pois, mutta kuinka vaikeaa ja haastavaa on olla hyvännäköinen? Onko elämäsi taistelua nälkää tai himoja vastaan? Miten haastava ylläpitää tosi timmi kroppa? Haluan kuulla totuuden timmien ja kauniiden naisten todellisesta arjesta.
Törmäsin somessa Sofia Belorfiin ja huomasin miettiväni että mitähän tuo ulkomuoto vaatii: kärsiikö hän nälästä tai ruokahimoista mitä ei ikinä saa tyydyttää? Vai onko se jopa helppoa kun on elintabat ajettu tiettyyn malliin.
Kommentit (30)
Ei ollut ollenkaan vaikeeta silloin. Suht rankkaa liikuntaa 4-5 treeniä viikossa josta pidin ja pyöräilyä n. 50 km viikossa hyötyliikuntaa. Sai syödä mitä lystäsi. Geenit kyllä hyvät myös joten se vyötärö löytyy edelleen 15 vuotta myöhemmin vaikka liikunta vähentynyt selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillain haastavampaa kuin toisilla. Yksi on pysynyt hoikkana ja hyvännäköisenä koko elämänsä sama mitä syö. Mutta asiaan saattoi vaikuttaa myös se, ettei herkästi jäänyt minnekään makaamaan. Toinen elämänsä suht hoikkana pysynyt taas paisui muodottomaksi jo parissa vuodessa kun keittiö-vessa-sänky-väliä lukuunottamatta kaikki muu liikkuminen loppui ja aika vierähti pääosin makuuasennossa. Itse sitä luokkaa ettei paino herkästi nouse vaikken liikkuisikaan, mutta enpä kyllä syökään kauheasti sen puoleen.
On geeneissä, eikä paino juuri vaikuta.
En tiedä, mutta mulle tuo ainakin on vaikeaa. Itsekin olen normaalipainon yläpäässä ja liikunnallisesti aktiivinen, mutta jotta laihtuisin tästä ja pysyisin hoikempana, äh, en ole keksinyt mitään keinoa, että tuo onnistuisi ilman nälkää ja itsensä ankaraa rajoittamista. Silloin kun painan vähemmän, pitää elää hyvin kurinalaisesti ja silti en laihaksi tule silläkään tavalla, vaan paino laskee ehkä sen max 7kg.
No en ole mikään Belorf, mutta olen hoikka ja hyvässä kunnossa (173/59). Painoni nousee herkästi, jos en pidä kiinni tietystä rutiinista. Helpointa minulla on noudattaa sääntöä, että 85% syön terveellisesti, ja se n. 15 on puhdasta mättöä. Tasapainoilen siis sen kanssa, että kun arkena syön tasaisin väliajoin terveellistä ruokaa, viikonloppuna rasvainen pizza, karkkia ja pussi sipsiä ei haittaa ollenkaan. Harrastan myös kotonani lihaskuntotreeniä n. 2-3x viikossa, mutta esim tällä viikolla en ole kun vaan venytellyt. Tykkään myös paastota aamuisin, eli syön ensimmäisen kerran vasta 11-12 aikaan, ja illalla syön viimeisen kerran 18 aikoihin.
Tällainen elämäntyyli ei käy ihan tuosta noin vaan minulle, vaan itsekuria on pitänyt harjoittaa jo vuosia. Eli luoda tietynlainen rutiini arkeen, johon pystyy sitoutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nainen on kaunis tai ruma ei siihen ylläpito vaikuta. kuviin vaikuttaa photoshop
En tunne tai tiedä Belorffin taustaa tarkemmin mutta jäänyt mielikuva, että viime vuodet hän on lähinnä keskittynyt vain esiintymiseen ja ulkoisen olemuksensa esittelyyn; jos olisin ilkeä niin sanosin että hän on kuin nukke, jolta puuttu sielu. Mutta näin sanoessani olen varmastikin vain kateelllinen hänelle vaikka en tiedä mistä. En ole erityisen timmi mutta vailla ylipainoa ja tarvetta poseerata julkisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ainakin auttaa kiire, pitää olla menoja ja erityisesti kiinnostavaa tekemistä. Mulla paino vähän jojoilee sellaisella 4 kilon haitarilla, mutta pääasiassa olen pysynyt ideaalimitoissani. Elän terveellisesti ja välillä herkuttelenkin, muttei minulla onneksi ole mitään hitonmoisia herkkuhimoja. Syön aika paljon kasviksia, esim porkkanaraastetta ja muuten voin sitten syödäkin mieleni mukaan, kunhan syön tarpeeksi kasviksia. Itse koukutun lukemisesta ja piirtämisestä ym. mihin voin uppoutua niin täysin, etten huomaa ajan kulua. Jos kiinnostava tekeminen ei jostain syystä ole mahdollista, lihon helpommin. Jos mahdollista niin imettäessä ei paljon tarvitse energiansaantia säädellä, silloin hoikkana/timminä pysyminen on ollut jopa liian helppoa.
Ei ole vaikeaa, sillä urheilen koska siitä tulee hyvä olo. En siis pakosta liiku vaan tykkään siitä tekemisestä itsestään, siitä miten hyvä olo tulee. Sama juttu syömisten kanssa. Sipseistä tulee tykkysuolainen olo ja pitsasta ähky, siksi herkuttelen harvemmin. Kevyestä ruuasta jää kevyt olo, mistä tykkään. En siis syö kevyesti kaloreiden takia vaan sen olon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunne tai tiedä Belorffin taustaa tarkemmin mutta jäänyt mielikuva, että viime vuodet hän on lähinnä keskittynyt vain esiintymiseen ja ulkoisen olemuksensa esittelyyn; jos olisin ilkeä niin sanosin että hän on kuin nukke, jolta puuttu sielu. Mutta näin sanoessani olen varmastikin vain kateelllinen hänelle vaikka en tiedä mistä. En ole erityisen timmi mutta vailla ylipainoa ja tarvetta poseerata julkisuudessa.
En usko että olet kateellinen, hän tosiaan on hieman sieluton, jotenkin kovakuorinen josta puuttuu lämminhenkisyys. Jos hänet tapaisin, en luottaisi että hän olisi hyväntahtoinen ihminen vaan aika omaan pussiin pelaava. Olihan hän ihan ok että oma kumppani teki törkeitä rikoksia ja hän sai glamour-elämää. Ne on ne semisti ilkeät kulmakarvatkin.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikeaa, sillä urheilen koska siitä tulee hyvä olo. En siis pakosta liiku vaan tykkään siitä tekemisestä itsestään, siitä miten hyvä olo tulee. Sama juttu syömisten kanssa. Sipseistä tulee tykkysuolainen olo ja pitsasta ähky, siksi herkuttelen harvemmin. Kevyestä ruuasta jää kevyt olo, mistä tykkään. En siis syö kevyesti kaloreiden takia vaan sen olon.
Ei mulle vain tunnu jäävän hyvää kevyttä oloa, vaan nälkä ja sitä vastaan on kamalaa taistella. Miten tuonkin asian saisi muutettua, että vähempikin olisi hyvä tai jopa parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kysyin samaa täällä 2 v sitten ja mulle sanottiin että nyt kun aloitat niin vuoden päästä oot tikissä. No, ei se ihan niin mennyt. Liikuntaa 1-4 h päivässä ja ruokavaliomuutos on vieneet 11 kg mutta vielä on ainakin 10 liikaa ja selkämakkarat pysyy. Joskus kyllä turhauttaa katsoa vaikkapa sovituskopissa peiliin ja tuntuu että voisi sitä aikansa paremminkin käyttää. Ne muutokset mitä tälläkään rehkimisellä näkyy kropassa on kyllä oikeasti aika surkean vähäisiä. Mutta toisaalta oon jäänyt koukkuun liikuntaan ja kaikki muut harrastukset on jääneet eikä oo enää muutakaan tekemistä, joten jatkan.
Ja se liikunta siis on viikossa 3 kovaa salitreeniä, 50 km pyöräilyä, 2-3 aerobista treeniä (jumppaa tai tanssia), pari reipasta tunnin kävelylenkkiä ja 2-3 puolentoista tunnin joogaharjoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikeaa, sillä urheilen koska siitä tulee hyvä olo. En siis pakosta liiku vaan tykkään siitä tekemisestä itsestään, siitä miten hyvä olo tulee. Sama juttu syömisten kanssa. Sipseistä tulee tykkysuolainen olo ja pitsasta ähky, siksi herkuttelen harvemmin. Kevyestä ruuasta jää kevyt olo, mistä tykkään. En siis syö kevyesti kaloreiden takia vaan sen olon.
Ei mulle vain tunnu jäävän hyvää kevyttä oloa, vaan nälkä ja sitä vastaan on kamalaa taistella. Miten tuonkin asian saisi muutettua, että vähempikin olisi hyvä tai jopa parempi?
Jos kroppa on tottunut jykevään ruokaan, tottakai perus makkarasoppa tuntuu vajaalta aterialta. Kevyissä ruuissa on se juju, että niissä on sokereita ja kaloreita vähemmän ja kroppa huutaa siksi vielä lisää. Tämä ohitetaan monipuolisuudella ja kuiduilla, eli lisää kevyitä sortteja kylkeen ja hiukan kärsivällisyyttä. Keho kyllä tottuu uuteen ruokavalioon ajan kanssa. T. Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on siunattu rimpulageeneillä. Myös vanhempani olivat pulkannaruja. Tosin tässä iässä tämä vaatii jo hieman itsekuriakin. Hyötyliikuntaa, kohtuulista syömistä, mutta herkkupäiviä voi pitää. Liian vaikeaa tämä ei silti ole. BMI 19
Hoikkana on helppo pysyä, mutta siihen, että kroppa on kiinteä ja timmi, vaaditaan jo paljon enemmän. Tiedän paljon hoikkia naisia, joiden kehonkoostumus on pehmeää höttöä.
Olin lapsena katkera kun piti niin paljon tehdä työtä maatalossa ja muut sen ikäiset lomaili ja otti aurinkoa. Nyt yli 60-kymppisenä nämä lomailijat ja auringonottajat ovat ryppyisiä ja muodottomia, sairaita. Ja minä vaan lihaksikkaana poskutan ja lapsenlapset sanoi että takaapäin näytän 18 vuotiaalta. Olen kyllä myös kasvissyöjä ja 34 vuotta harrastanut naisvoimistelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikeaa, sillä urheilen koska siitä tulee hyvä olo. En siis pakosta liiku vaan tykkään siitä tekemisestä itsestään, siitä miten hyvä olo tulee. Sama juttu syömisten kanssa. Sipseistä tulee tykkysuolainen olo ja pitsasta ähky, siksi herkuttelen harvemmin. Kevyestä ruuasta jää kevyt olo, mistä tykkään. En siis syö kevyesti kaloreiden takia vaan sen olon.
Ei mulle vain tunnu jäävän hyvää kevyttä oloa, vaan nälkä ja sitä vastaan on kamalaa taistella. Miten tuonkin asian saisi muutettua, että vähempikin olisi hyvä tai jopa parempi?
Jos kroppa on tottunut jykevään ruokaan, tottakai perus makkarasoppa tuntuu vajaalta aterialta. Kevyissä ruuissa on se juju, että niissä on sokereita ja kaloreita vähemmän ja kroppa huutaa siksi vielä lisää. Tämä ohitetaan monipuolisuudella ja kuiduilla, eli lisää kevyitä sortteja kylkeen ja hiukan kärsivällisyyttä. Keho kyllä tottuu uuteen ruokavalioon ajan kanssa. T. Sama
Makkarasoppa kevyttä, terveellistä ja kuitupitoista ruokaa?
Eikö Sofia ole käynyt vatsan rasvaimussa? Toki fitnesstausta auttaa, kun kerran on treenannut lihakset, ne kuluttaa jo levossa enemmän kuin rasva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikeaa, sillä urheilen koska siitä tulee hyvä olo. En siis pakosta liiku vaan tykkään siitä tekemisestä itsestään, siitä miten hyvä olo tulee. Sama juttu syömisten kanssa. Sipseistä tulee tykkysuolainen olo ja pitsasta ähky, siksi herkuttelen harvemmin. Kevyestä ruuasta jää kevyt olo, mistä tykkään. En siis syö kevyesti kaloreiden takia vaan sen olon.
Ei mulle vain tunnu jäävän hyvää kevyttä oloa, vaan nälkä ja sitä vastaan on kamalaa taistella. Miten tuonkin asian saisi muutettua, että vähempikin olisi hyvä tai jopa parempi?
Jos kroppa on tottunut jykevään ruokaan, tottakai perus makkarasoppa tuntuu vajaalta aterialta. Kevyissä ruuissa on se juju, että niissä on sokereita ja kaloreita vähemmän ja kroppa huutaa siksi vielä lisää. Tämä ohitetaan monipuolisuudella ja kuiduilla, eli lisää kevyitä sortteja kylkeen ja hiukan kärsivällisyyttä. Keho kyllä tottuu uuteen ruokavalioon ajan kanssa. T. Sama
Makkarasoppa kevyttä, terveellistä ja kuitupitoista ruokaa?
Kevyttä on, kuidut otan ruisleivästä ja siihen voi lykätä juureksia mielinmäärin. Esim perunan kalorimäärä on hyvin pieni, sitä saa ämpärikaupalla syödä, että jää vyötärölle. Ei sen ruuan tarvitse ihmeellistä olla, kunhan ei aina lykkää kermaa ja pekonia höysteeksi.
Elintabat = ELINTAVAT