Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö sen tunteen kun teitte jotain mahtavaa ja haluaisitte kertoa siitä jollekkin
17.06.2022 |
Tai ehkä lähettää viestin.Mutta sitten tajuatte että ei ole ketään kelle kertoa tai lähettää viestiä...
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Se kaveri, joka on tehnyt toisinaan noin ei hyväksy mitään ns. hurraa-juttuja muilta, vaan tyrmää kaiken ivallisesti saman tien.
Tiedän, kun otin ensimmäisen kerran itseltäni suihin, niin halusin vain kertoa siitä kaikille.
Juu, mutta erityisesti harmittaa, kun lapset tekee jotain hienoa, eikä tästä voi kertoa kenellekään. Mä siis en halua olla se äiti, joka julistaa somessa ja työpaikalla, että meidän Perttu se teki sitä tai tätä.
Tuttua on. Toisaalta kun mietti, niin eipä sitä mitään maailmaa mulistavaa ole ikinä tullut tehtyä tai koettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu. Tätä varten on Facebook. Ainakin monen mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, kun otin ensimmäisen kerran itseltäni suihin, niin halusin vain kertoa siitä kaikille.
Äitisi kuuntelee varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsensä kehuminen tai jostain iloitseminen on pahin synti Suomessa.
Ainahan sen voi tänne kertoa ja sitten pettyä kun saa haukut ja kuulla, että onkin tehnyt väärin, tai ettei siinä ole mitään ihmeellistä, nytkö vasta, kaikki muuthan ovat tehneet sen jo vuonna 1850 ennen ristusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä on some täynnä, kun mammat ovat niin ylpeitä vauvan paskavaipan vaihdosta, että pitää oikein kuvia laittaa
Vierailija kirjoitti:
Ainahan sen voi tänne kertoa ja sitten pettyä kun saa haukut ja kuulla, että onkin tehnyt väärin, tai ettei siinä ole mitään ihmeellistä, nytkö vasta, kaikki muuthan ovat tehneet sen jo vuonna 1850 ennen ristusta...
Juu yritetty on ja käy just noin. Tai sanotaan, että on provo, koska se onnistuminen on mahdotonta ja siis keksittyä.
T.5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tuli eläkkeellä olevan isäni kanssa juteltua palkankorotuksista, olin itse saanut juuri korotuksen ja siitä kerroin. Isäni intoutui (ilmeisesti dementiasta johtuen) kertomaan omista palkankorotuksistaan ja niiden taustoista joita oli siis hänen työurallaan tapahtunut useita, mutta ei ollut esim minulle koskaan kertonut. Olisin silloin iloinnut hänen puolestaan ja ollut fiiliksissä itsekin, mutta suomalaiseen tyyliin ei koskaan ikinä mitään niistä puhunut kun oli ajankohtaista. Vasta myöhemmin tajusin hänen olleen erittäin arvostettu ja hyvin palkattu duunarityössään. Olisin ollut tyytyväinen ja ylpeä isästäni.
Suomalainen vaatimattomuus on perseestä.
se on somen ainoa tarkoitus, että voi kertoa omasta erinomaisuudestaan kaikille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu. Tätä varten on Facebook. Ainakin monen mielestä.
onko facepuukilla muutakin käyttöä?
Seksuaalisen ahdistelijan viestien tähden ketju ilmoitettu asiattomaksi.
Tässä nyt kerron asian, jonka olen salannut kaikilta - en tosiaankaan ole kertonut yhtään kelleen, vaikka olen tosi ylpeä itsestäni ja että olen pystynyt tähän. Vaikeaa on ollut.
Olen antanut sydämestäni anteeksi siskolleni kaikki hänen pahat tekonsa ja sanansa kymmenien vuosien ajalta.
Päätin tehdä niin, koska käsitin, että hän on hyvin onneton ihminen, eikä ehkä voi persoonallisuushäiriölleen mitään. (Hän oli jo lapsena hyvin ilkeä ja itsekäs.)
En ole jutellut tästä asiasta edes oman aviomieheni kanssa. Ja nyt kun olen kertonut sen tässä, ei ole tarvettakaan kertoa sitä kelleen henk.koht.
.
Pitäkää tieto hyvänänne!
Miksi tämä ketju on jäänyt näin lyhyeksi?
Joo. Ikävä kyllä tiedän. Mulle käy usein näin.